pelkotiloja?

Mulla ei tuu mittään pelkotiloja ellei joku laita mulle jottain mind fuck -ajatuksia päähän.. ois kiva jos laavulla vois olla joku verkko tai ovi niin olis sitte mielelle parempi rauha :D Niin ja ko koira on niin ei pelota niin kauheena :) Mutta sitte ko koira hoksaa jottain tai hermostuu niin kyllä siinä tullee vähemmästäki itelle kylymät värreet..

Kannattaa lähteä aamulla ja edetä pieniä matkoja kerrallaan. Pienelläkin alueella, jonka etukäteen valitsee voi nähdä enemmän kuin pitkällä matkalla, jos katsoo tarkemmin.

Alueisiin ja kohteisiin voi perehtyä ennakolta ja hommata niistä vaikka karttapohjan ja mallitellla siihen teltanpaikkaa tai katsoa niistä kämppää tai laavua, jossa yöpyy.
Seinät luo turvallisuuden tuntua ja rauhallinen liike vähentää stressiä. Ja kun alueelle leiriytyy valoisan aikaan voi siinä rauhoittua ja tutkailla ympäristöä omaan tahtiinsa, että saa sitä vähän tutummaksi.

Viimetinkaan vaeltaminen ei kannata vaan leiri kannattaa perustaa hyvissä ajoin. Mieluummin vähemmän matkaa laadukkaasti kun pitkiä etäisyyksiä kovalla kiireellä hosuen.

Rauhallisesti tarkkailemalla pääsee paremmin perille eri luontotyypeista ja niille ominaisesta kasvikunnasta, sekä eläimistöstä. Kokemuksen karttuessa voi sitten tarkkaavaisemmin nauttia luonnosta, havainnoida ja tulla havaintuksi.

Luontoa pitää kunnioittaa ja arvostaa, rauhallisuudella ja huolellisuudella. Ennakoimalla mielessään mahdollisia eteentulevia tilanteita voi niihin varautua paremmin ja vähentää tunnetta siitä, että jokin voisi mennä pieleen.

Vaarana vaelluksessa, mutta pienenä sellaisena on tietysti kaatumiset ja vastaavat, mutta kyllä niistäkin selviää oikeanlaisilla varusteilla. Ja harvoinhan niitä sattuu.

Kyllä harvassa ovat ne vaaran asiat mitä metsässä yöpyessä voi tapahtua.
Karhu ja sudet kiertävät kaukaa ihmisen leirin ja hirvet tai porot eivät polekis telttaa koskaan.

Poro voi tosin tulla aivan teltan viereen ja jopa jäädä makuulle ikäänkuin turvaa sekin ykinäinen poro hakee ja varmasti tietää ihmisen olevan leiriä pitämässä. Kerran on tapahtunut omallekohdalle.

Perehdy hyvissäajoin valoisanaikaan leiripaikan alueeseen ja kuuntele ajatuksen kanssa alueen ääniä. Puronsolina saattaa muuttua yöntunteina päätyynyssä olessa omituiseksi puheensorinaksi josta ei saa selvää. Maahiaisia ne vain kyläkokousta siellä pitävät, heh...suojelevat retkeilijää samalla. :) Olen kokenut asian hyvin voimakkaana kokemuksena miten kuulo tekee kepposia.

Lapissa yöttömät yöt tuntuu telttaillessa helpolta, koska valoisaa on.

Yksin ei varmasti hyvä kulkea muutenkaan retkeillen ja varmasti monet omineen pelkäisikin.
Kaksi vähintään ja paras on kaksi kaksi porukassa. Luo leiriin "kodintunnelma" ja kyllä pärjää.

Mukavia reissuja toivotan sinulle. Retkeily on 100% liveä.

Suden olen kohdannut ja kuullut karhun vihellyksen. Muttei ne pelottaneet. Käänsin selän sudelle. Tiesin että lähtee pois kun huomaa minut.

Mutta ymmärrän pelkosi. Voi kun voisin kertoa ihan suoraan. Mutta hiukan sinnepäin ehkä.

Tiedän olleeni vaaratilanteissa. Ympärillämme on vaaroja. Omituisia tapahtumia, joita ei heti halua uskoa vaarallisiksi, mutta jälkeenpäin kun ajattelee, mitä tapahtui, tietää paremmin. Ihmisiä, joilla on pahat mielessä.

Kerran Kuusamossa keskellä yotä majaan tuli pariskunta kovassa sateessa. Siirsin tavaroitani mutta he sanoivat jatkavansa matkaa. Ja kun kysyin minne te vielä menette kaatosateessa, he välttelivät kysymystä. Olin aivan ihmeissäni. Jääkoon loppu kertomatta. Voin kertoa ettei se ollut ainoa merkillinen tapahtuma.

Hei, kamoon!
Tietysti metsässä on vaaroja, koko ajan siellä pitää pelätä. Kaikki pelkäävät:
Myyrät, oravat, jänikset. Hirvet juoksee karkuun. Jopa susikin väistää. Karhu nouse kahdelle jalalle, kääntyy ja nelistää piiloon.
Sillä Homo Sapies, se kauhea kahdella jalalla kulkeva peto on taas retkellään.

Katsoppas kokovartalopeilistä miltä näyttää peto, jota kaikki muut luontokappaleet pelkäävät! Eikös olekin tutun näköinen otus? Siispä ryhdistäydy tajutessasi, että Sinä olet se, jota muut pelkäävät. Sulla on väärä rooli jos otat luonnossa sen pelkääjän roolin.

Tietty siellä on myös ne menninkäiset, keijut ja tontut. Mutta niiden kanssa oppii olemaan. Nöyrä asenne auttaa asiassa aika lailla. Tulilla kun istuu hissuksiin ja antaa niiden tutustua rauhallisen kaksijalkaiseen mörköön, ei ne sitten enää häiritse, yölläkään.
- Se Rölli on kyllä satua.

Omasta mielestäni on hullua kulkea erämaassa yksin, ilman asetta. Vähintään tommonen viiden porukka pitäisi olla(aseettomia), ennenkuin uskaltaisin mukaan. myöskin näin ajatellessani tunnen olevani huippu-viisas, en häpeile arkailuani.

Taannoin venäjän-karjalaiset erämiehet telkkarissa tuomitsivat aseetta vaeltamisen vaaralliseksi hommaksi. Eivät nämä ukkelit suuresti vaikuttaneet "luonnosta vieraantuneelle" porukalle, joten sanomansa kuulosti uskottavalta.

Todennäköisyys ateriaksi joutumiselle on toki pieni, nykyisilläkin petokannoilla, sitä ei voi kiistää.

kysymyksen joka on vaivannut myös minua.

Olen ollut ison porukan (25hlöä) reissussa ja en pelännyt telttaöinä mitään.

Sittemmin olen retkeillyt avokkini ja ystäväni kanssa ja se on ollut aika haastavaa. Öisin ei paljoa nukuttu.

Muistelen laavuyötä Helvetinjärvellä kun oli aivan säkki pimeää ja rapina lähestyi...ja lähestyi..sydän oli kurkussa ja lopulta herätin kuorsaavan avoni sanoin: tuolta tulee hirvi ihan kohti..noh, sytytimme lamput ja kuuntelimme..läheisestä lammikosta lähestyi iso rupikonna laavuamme..hieman nolotti =D
Samanlaisia tapauksia on monia.

Mielikuvitus tekee tepposia ja varsinkin tuo kuulo vahvistuu jos on pimeää.

Joskus toivoisin, että olisin jäänyt kehitysvaiheessa ilman mielikuvitusta :)

Suurena haaveena olisi olla yksi yötä teltassa ja alkaa jopa siitä nauttimaan. Nousta aamulla aikaisin kuvailemaan heräävää luontoa..

En vaan tiedä mistä alkaisin, miten pääsisin peloistani. Suurin pelko on ehkä karhu, tosin en ole menossa itä-rajalle.

Ehkä sitä pitää vaan aloittaa ensin yöpyminen pihalla teltassa, siirtyä sitten lähemmäs ja lähemmäs metsää ja ehkä retkeilyalueille..

Hyvää syksyä kaikille!!

Enpä tiedä, onko tuosta oikeesti hätätilanteessa apua, mutta Tallinnasta ostamani KO kaasuase tuo hieman turvantunnetta syyspimeillä mettässä yöpyessä. Tää kaasuase on ns, pippurikaasusumutin. Semmonen 10cm korkee 5cm halkasijaltaan oleva "dödöpurkki". Lakihan nuo kieltää, ellei ole sille aseenkantolupaa, mutta tallinnasta niitä saa ostaa ilman lupia.

Pohjoisamerikan karhualueilla noi on vakiovarusteena retkeilijöillä.

Niin, tiedän etten joudu suden suuhun, mutta onko tuo keltään pois, jos mulla taskussa sellanen on.

Meitä on yleensä liikkeellä sellainen kolmen naisen porukka ja täytyy kyllä sanoa että myös porukassa on mahdollista olla kauhusta kankeana xD Joukko se on juurikin se jossa pelko tarttuu ja paniikki leviää. Voisi jopa kuvitella että oman mielensä ja varsinkin mielikuvituksensa hallitseminen olisi helpompaa kun on yksin.

Olen myös itse ajatellut tätä asiaa ja haaveillut yksin joskus tekeväni jonkun pienen viikonloppuretken, olisihan se hieno matka omaan itseensä ja luontoakin tulisi varmasti havainnoitua enemmän kun alati kuuluva rupattelu ei aja elukoita pakosalle.

Toistaiseksi ajatus on tuntunut melko kaukaiselta, varsinkin aina vaelluksilla iltasella kun yksin ei uskalla mennä edes pissille nuotion valopiirin ulkopuolelle, kaveri pitää aina pyytää mukaan :)

Minuakin pelottaa, muttei koskaan eläimet, vaan ihminen. Tuolla joku mainitsikin Bodomin... ja yksinäisenä naisena tietysti huolettaa raiskaajak*sipäät.
Alkoholia nauttivat miesporukat kierrän mahdollisimman kaukaa.
Teltta ei paljoa lohduta tai turvallisuuden tunnetta tuo kun ihmisistä on kyse. Puukko on aina mukana mutta mitä jos yllätetään unesta...

Jos tietäisin 100% varmuudella ettei ainuttakaan ihmistä ole kilometrin säteellä, ei pelottaisi yhtään.

Koirani kanssa ei pelottanut pahemmin ihmisetkään, se kun oli sen verran kunnioitustaherättävä yksilö että isotkin korstot pysyivät loitolla, mutta nyt sen kuoltua on arkuus iskenyt enemmänkin.