Mustia Enkeleitä
Aamun Auringossa
ja Taivas
täynnä
Valojen loistoa
syksyn koleita värejä
syksyn itkeviä sydämiä
syksymielen voipuneita kasvoja
syksyisessä turvattomassa ajassamme
Niin täynnä kirkkaita värejä
ympärillämme
ja niin täynnä
Paljon Mustia Enkeleitä
Taivaallamme ja Valossa
missä ovat:
Valkoiset Lapsuuden
Turvalliset Enkelit
ja
Kaikki kysyvät - Miksi ?
Niin minäkin !
Aamun Auringossa
ja Taivas
täynnä
Valojen loistoa
syksyn koleita värejä
syksyn itkeviä sydämiä
syksymielen voipuneita kasvoja
syksyisessä turvattomassa ajassamme
Niin täynnä kirkkaita värejä
ympärillämme
ja niin täynnä
Paljon Mustia Enkeleitä
Taivaallamme ja Valossa
missä ovat:
Valkoiset Lapsuuden
Turvalliset Enkelit
ja
Kaikki kysyvät - Miksi ?
Niin minäkin !
Vastaukset 11
Vanhimmat
ovat saaneet lukemani mukaan median kysymään: Miksi?
Voi kunpa kaikentyyppiset mediat kysyisivät sitä kerrankin myös itseltään, eikä aina vain niiltä muilta?
Olen kanssasi kyllä samaa mieltä.
Tietotulva kaikkialla on hurja ja
usein saa jopa "mediarasismi"
piirteitä.
Itse voisin kirjoittaa tästä
erityisenkin paljon omia
mielipiteitäni,mutta tämä
palsta ei ehkä ole se oikea
paikka.
Syyt ovat hyvin syvällä ehkä
myöskin moninaiset...yhteiskunnasta,
päättäjistä ja jopa lapsen
ensiaskeleista lähtien,mitä
nykyään vaaditaan.
Osaseurauksena-"eriarvoistetaan"
jopa aivan lähipiiristä lähtien,
"jos ei pysy ns.kehityksen/kilpailun
rattaissa mukana"- kaikki olemme
vastuussa jos käyttäytymisemme ei
kanssaihmisiä kohtaan ole korrektia.
Kiitos Sinulle kommentistasi.
nyt tuota samaa kysymystä. Siihen ei vain taida olla yhtä oikeaa vastausta. Kyse on useamman asian yhteissummasta, jonka seuraukset ovat aina ennustamattomat. Vähän kuin lotossa, jossa näyttää oikea rivi olevan helppo arvata, vähäisistä vaihtoehdoista, mutta kuinka harvalle kuitenkaan osuu täysosuma? Nuorelle annetaan vaihtoehtoja, joista valita tämä, tuo, se ja ne. Lopputulos ei aina ole sellainen, miltä aluksi näytti.
Vanhempien tuska jälkikasvunsa elämästä selviytymisessä voi olla todella kova, eläimelliseen huutoon olen itsekin joskus vanhemman tuskassa suuni avannut. Ainoa joka voi lohduttaa, on se, että jokaisen on yritettävä elämästä selvitä parhaalla mahdollisella tavalla. Kaikki eivät onnistu, eikä ketään auta syyllisten etsiminen tai sormella osoittaminen.
Anteeksi tämä filosofointini, Dolan, runosi avasi jonkin muun kuin runosuonen nyt. Osui siis.
Jumalaa on niin monesta asiasta kiittäminen, mutta aina ei voi eikä varmasti tarvitsekaan olla kiitollinen. Erityisesti tällaisena aikana, jolloin surun musta huntu on peittänyt vaipallaan alleen lähes kaiken ja tuska ja hätä ihmisten rinnassa on niin valtava, tuntuu ettei oikeita lohduttavia sanoja ole edes olemassa.
Kuunkeiju sanat syyllisen etsimisestä ja sormella osoittamisesta on varmasti ihan paikallaan, koska syyllisten lista on varmasti ihan loputon. Sillä niin pienistä ja suurista asioista on kasautuva ja niin syvälle sisinpään juurtuva ja niin kauaskantoinen kuin onkin se ihmisen kasvua ja kehitystä ja koko elämän kulkuun vaikuttava ketju, niin syyllisten etsiminen johtaa aina myös ihan koko yhteiskuntamme viime aikojen sekä nykyajan rakenteisiin ja pääätöksentekoihin saakka.
Suuri suru vie oman aikansa ja surutyössä varmasti hyvin olennainen asia on juuri tuo miksi kysymys, jotta surun syylle saisi edes jonkinlaisen selityksen. Kuitenkin järkytyksen ja suurimman surun hellittäessä ainakin yleisellä tasolla keskustelussa ja erityisesti ns. päättävillä tahoilla, joilla on mahdollisuus vaikuttaa laajemmassa mittakaavassa, tärkeimmäksi kysymykseksi pitäisi osata nostaa kysymys, mitä nyt?, jotta tällaista ei pääsisi enää tapahtumaan ja tulisi keksiä ne keinot, millä korjata ja muokata uudelleen ne epäkohdat lasten ja nuorten ja perheiden elämän ympäriltä, joille on olemassa yhteiskunnallisen päätöksenteon kautta mahdollista tehdä jotain, ettei tulevaisuudessa kenenkään tarvitsisi enää joutua kokemaan vastaavanlaisia kauhuntilanteita ja niiden aiheuttamaa surua ja tuskaa.
Tämä palsta ei ole oikea paikka
tälläiselle pohdinnalle,vaikka
runoni osittain tätä koskikin.
Runoni alkujuonto itsessäni lähti
eräästä muusta-jota en sano-mutta
tietenkin tämä vaikutti
lopputulokseeni.
Tuo kappale jossa kuvailit hivenen
jälkikasvun ja vanhempien yhdessä
ettei voi ketään ertyisesti syyllistää,
ei yhtä voikkaan...-mutta jotain tämä
yhteiskunnastamme kuin meistäkin
kertoo,siitä emme pääse mihinkään
pumpulipeiton alle piiloon.
Kuten sanoin tämä ei ole
poliittinen foorumi.
Kiitän kommentistasi.
Ei ole vastauksia. Pitää uskoa vain siihen omaan..auttaa jaksamaan,, Hieno oli ajatus.
Tarkkis
Suoria vastauksia ei ole vain
enemmän kysymyksiä,mutta
kertonee vähintäin -jostain
jotakin-kuten tämä osoitti,
tässä ei jääty - ajatuksen
asteelle- teko;oli toiminnan
tulos...tämän henk.omasta
ajatuksesta tuhoisin seurauksin.
Runoni synty tarkoitus oli
muualla,mutta tämä nyt sitten
vaikutti runooni tällä tavalla.
Kiitos kommentista.
Me emme löydä vastausta siihen,
ehkä siihen ei tiennyt perimmäistä syytä
ampujakaan.
Kaikki lapsuuden enkelit palaa mieleen,
ja ihmetys siitä - miksi mustia enkeleitä
edes on. Ei edes aikuinen osaa aina vastata
siihen.
Kiitos Sinullekkin koskettavasta runostasi
Dolan.
Täällä meidän on turha miettiä
perimmäisiä syitä,sillä ihmisen
mieli ajansaatossa on niin
moninaisen risteilevä jo pelkästään
eri kokemuksien kautta muovaamana.
Kiitos kommentistasi,sillä
aluperiään runoni piti olla
erilainen,mutta otin sitten
tämän siihen mukaan.
Kaunis runo - muistokirjoitus...
Toivon Sinulle lämpöistä päivää!
KIITOS SINULLE !
Kiva lukea viestisi,kun juuri
tämän aukaisin.
Hyvää Auringonpaistetta Sinulle.