tuntea mitään tai rakastaa ketään? Ylipäätänsä ketään: ei vanhempia, ei puolisoa, ei ystäviä. Millaista elämää se olisi? Itse taidan olla liiankin herkkä näissä jutuissa. Kun rakastan, rakastan todella syvästi.
Siksi on pelottavaa kuvitella olotilaa, jossa mikään ei liikuta. Katsella ja kummastella onnellisia ihmisiä, eikä koskaan saavuttaa sellaista olotilaa. Mennä suhteesta toiseen, lausua kauniita fraaseja rakkaudesta oikeastaan koskaan ymmärtämättä, mitä ne edes tarkoittavat. Kummastella sitä, miten joku voi vielä vuosienkin tai vuosikymmentenkin jälkeen rakastaa samaa ihmistä.
Onneksi on tunteet, onneksi on iloa, onneksi on surua, onneksi on rakkautta ja vihaa. Olisi järkyttävä kohtalo joutua kulkemaan elämä läpi ilman minkäänlaisia tunteita- tai joutua feikkaamaan ja matkimaan tunteita kun eivät ne spontaanisti tulekaan.
Siksi on pelottavaa kuvitella olotilaa, jossa mikään ei liikuta. Katsella ja kummastella onnellisia ihmisiä, eikä koskaan saavuttaa sellaista olotilaa. Mennä suhteesta toiseen, lausua kauniita fraaseja rakkaudesta oikeastaan koskaan ymmärtämättä, mitä ne edes tarkoittavat. Kummastella sitä, miten joku voi vielä vuosienkin tai vuosikymmentenkin jälkeen rakastaa samaa ihmistä.
Onneksi on tunteet, onneksi on iloa, onneksi on surua, onneksi on rakkautta ja vihaa. Olisi järkyttävä kohtalo joutua kulkemaan elämä läpi ilman minkäänlaisia tunteita- tai joutua feikkaamaan ja matkimaan tunteita kun eivät ne spontaanisti tulekaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Juuri tuon takia minun on vaikea ymmärtää suhteita, joissa sitä kipinää ei ole. Suhteita, jotka perustuvat... ??? muuhun kuin rakkauteen. Rakkaus on kaunein lahja, mitä ihmisille on annettu. Siltikään jokaista ihmistä ei pysty rakastamaan, eikä halua feikata eikä matkia tunteita... jotka tulevat aivan spontaanisti jotakin muuta ihmistä kohtaan.
Elämä on kaunista, kun saa tuntea!
Oikessa olet. Joskus tuntuu, että elämä olisi paljon helpompaa ja yksinkertaisempaa, jos ei tuntisi mitään. Jos rupeaa tykkäämään tai perätä rakastuu johonkin, menee elämä vaikeaksi.
En voi unohtaa erästä ihmistä, vaikka kuinka yritän. Tiedän, että pitäisi unohtaa meidän molempien edun vuoksi. Onnistun hetkittäin painamaan tunteeni pinnan alle ja olen muka tyytyväinen, mutta sisimmässäni tiedän koko ajan, että minulla on edelleen tunteita häntä kohtaan. Välillä ne pulpahtavat pintaan, enkä voi sille mitään. Tunne on niin voimakas, että tuntuu kuin järki lähtisi. Siltikään en vaihtaisi tätä täydelliseen tunteettomuuteen, ei sellainen tunnu oikealta elämältä.
ja ikävää pukkaa, mutta ei vain voi mitään,,,
Elämä tulee siitä, että tuntee... elämä on sitä, että tuntee.