Tässä taas puolustellaan, että käsiaseiden kielto estäisi ampumaharrastuksen, mutta eikös voida rajoittaa selkesästi ase ampumaharrastajille, joilla näyttöä, osoitus pitkästä kiinnostuksesta, kerhon suosittelijat, psykologin tutkimus ja siitä vaan asekauppaan! Pitääkö löysiä lupaperusteita yhä jatkaa?
Sisäministeriön aseasioita käsittelevä virkamies pitää käsiaseiden kieltämistä yksityishenkilöiltä ongelmallisena.
Ministeriön arpajais- ja asehallintoyksikön päällikkö Jouni Laiho arvioi, että kielto lopettaisi ehkä ampuma-aseharrastuksen kokonaan. Toisaalta jo hallussa olevien laillisten käsiaseiden kriminalisointi rikkoisi perusoikeuksia ja omaisuudensuojaa.
Pääministeri Matti Vanhanen (kesk) sanoi Yle uutisille eilen, että käsiaseiden täyskieltoa yksityishenkilöiltä tulisi harkita.
Sisäministeriön aseasioita käsittelevä virkamies pitää käsiaseiden kieltämistä yksityishenkilöiltä ongelmallisena.
Ministeriön arpajais- ja asehallintoyksikön päällikkö Jouni Laiho arvioi, että kielto lopettaisi ehkä ampuma-aseharrastuksen kokonaan. Toisaalta jo hallussa olevien laillisten käsiaseiden kriminalisointi rikkoisi perusoikeuksia ja omaisuudensuojaa.
Pääministeri Matti Vanhanen (kesk) sanoi Yle uutisille eilen, että käsiaseiden täyskieltoa yksityishenkilöiltä tulisi harkita.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä käsiaseet voidaan rajoittaa ja tarkempaan lupamenettelyyn, ensin näytöt muutamalta vuodelta pitkäpiippuisella! Kyllä se karsii jyvät akanoista ja pelleistä!
Ehdotus liittyen aselain kokonaisuudistukseen
Vantaan, Jokelan ja Kauhajoen järkyttävät tapahtumat ovat ravistelleet yhteiskuntaamme. Tapahtumista viimeisin, Kauhajoen ammuskelutapaus, jälleen nosti esiin kysymyksen ampuma-aseluvista ja niiden myöntöperusteista.
Tahtoisin tuoda esiin Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen henkirikostutkimuksen tulokset. Maassamme tehdään vuositasolla keskimäärin 125 henkirikosta. Näistä 39% tehdään teräaseilla, 23% pahoinpidellen ilman välinettä, 8% käyttäen tylppää astaloa. Ampuma-aseella tehtiin viiden vuoden tarkastelujakson aikana kaiken kaikkiaan 16% henkirikoksista. Tämä jakaantui siten, että 6% henkirikoksista tehtiin käsituliaseella ja 10% muulla ampuma-aseella. Käsituliaseilla tehdyistä henkirikoksista 32% tehtiin luvallisella ampuma-aseella, eli henkirikosten kokonaismäärästä noin 2% tehtiin luvallisella käsituliaseella. Muulla ampuma-aseilla tehdyistä henkirikoksista luvallisia oli 45% eli noin 4,5% henkirikosten kokonaismäärästä tehtiin muulla luvallisella ampuma-aseella. Kaikista tehdyistä henkirikoksista noin 6,5% tehtiin luvallisella ampuma-aseella.
Maassamme on noin 1.600.000 luvallista ampuma-asetta, joista käsituliaseita on hieman päälle 7% eli kutakuinkin 116.000 luvallista käsituliasetta.
Suomessa vuositasolla epäillään noin 120 henkilöä henkirikoksesta. Tämä vastaa 0,024 promillea koko väestöstä. Luvallisella ampuma-aseella tehdystä henkirikoksesta epäillään vuositasolla 7,7 henkilöä. Tämä vastaa 0,012 promillea luvallisen ampuma-aseen omistajista. Tilaston mukaan voidaan nähdä, että koko väestö syyllistyy puolet useammin henkirikokseen kuin ampuma-aseen omistaja.
Julkisuudessa on väläytetty käsiaseiden kokonaiskieltoa maassamme. Nähdäkseni se olisi oireiden, ei sairauden hoitoa. Iso-Britanniassa säädettiin käsiaseet kieltävä laki 1996 ja vuonna 2006 siellä astui voimaan ”Violent Crime Reduction Act”. Näillä toimenpiteillä oli tarkoitus laskea henkirikosten määrää. 1996 Britanniassa oli noin 100.000 luvallista käsiasetta ja näiden osuus tehdyissä henkirikoksissa oli Suomeakin vähäisempi. Britanniassa noin 0,5% esiin tulleista henkirikoksista tehtiin luvallisella aseella. Briteissä ampuma-aseista luovuttiin suhteellisen nöyrästi. Britanniassa arvioidaan kuitenkin olevan markkinoilla 1,5-3 miljoonaa luvatonta ampuma-asetta. Britanniassa lisäksi muutetaan sangen paljon erilaisia jäljitelmäaseita toimiviksi aseiksi. Käsiaseiden totaalikielto ei kuitenkaan ole vaikuttanut henkirikosten määrään Britanniassa. Daily Mailin tammikuun puolivälissä julkaiseman tutkimuksen mukaan yksinomaan Lontoossa tapetaan joka vuorokausi 5 alle 20-vuotiasta nuorta. Käsiasekiellolla ei ole ollut vaikutusta Britanniassa henkirikostilastoissa.
Erittäin suuri ongelma myös meillä ovat laittomat ampuma-aseet. Ne toimivat tekovälineenä henkirikoksissa huomattavasti luvallista asetta yleisemmin. Samoin muissa tehdyissä rikoksissa käytetään hyvin yleisesti luvatonta ampuma-asetta. Luvattoman ampuma-aseen hankinta on lisäksi huomattavan helppoa ja nämä luvattomat aseet ovat yleisesti järeäkaliberisia aseita.
Joka vakain aikein päätyy Jokelan tai Kauhajoen kaltaiseen tekoon, varmasti tulee tekemään ja toteuttamaan aikeensa riippumatta siitä, onko luvallisia käsiaseita saatavissa vai ei. Helppoja vaihtoehtoja käsiaseelle on olemassa ja ne saattavat olla jopa tuhoisampia kuin luvallinen 22 kaliberin itselataava kertatulipistooli. Lyhyesti lueteltuna nämä vaihtoehdot voivat olla:
1) Räjähde, joko laittomasti hankittu tai itse valmistettu (kuten Vantaan Myyrmannissa). Netistä on ladattavissa lukuisia räjähdysaineiden valmistusohjeita aivan vapaasti saatavilla olevista materiaaleista. Nämä ovat helposti jokaisen kotikemistin valmistettavissa.
2) Luvaton ampuma-ase (usein järeäkaliberinen).
3) Luvallinen metsästysase (haulikko tai kivääri), tuli- ja tuhovoima usein käsiasettakin huomattavasti suurempi.
Kun Euroopan Unionin ampuma-asedirektiivin valmistuttua maassamme aloitetaan aselain kokonaisuudistuksen valmistelu, nähdäkseni kannattaisi seuraavia asioita ainakin pohtia:
1) Luvattomien ampuma-aseiden poiskeräämisen tehostaminen seuraavin toimenpitein:
a) Varataan määräraha valtin budjetista. Määrärahasta maksetaan jokaiselle luvattoman ampuma-aseen viranomaiselle luovuttaneelle palkkio (200-400 euroa). Palkkion maksamisella on ollut positiivinen vaikutus luvattomien aseiden viranomaisille luovutusten määrään monissa maissa. Maksetuista palkkioista osa palautuisi AAHY:n järjestämien huutokauppojen jälkeen valtiolle.
b) Helpotetaan luvattoman aseen siirtämistä luvalliseksi aseeksi. Näin esim. rekisteröity asekeräilijä voisi ostaa luvattoman ampuma-aseen kokoelmaansa. Luvallinen ampuma-ase on kuitenkin aina luvatonta asetta parempi. Näistä asekeräilijöiden ostamista luvattomista ampuma-aseista tulisi pitää erillistä rekisteriä.
2) Määräaikaisen ampuma-aseluvan myöntämisen merkitys. Mielestäni määräaikainen ampuma-aselupa ei ole ratkaisu Kauhajoen ja Jokelan kaltaisten tragedioiden estämisessä; molemmissa tapauksissa ampuma-ase oli hankittu nimenomaisesti surmaamistarkoituksessa. Hyötyä määräaikaisissa aseluvissa olisi vain, jos pystytään luomaan jonkinlainen seurantajärjestelmä määräaikaisen ampuma-aseluvan haltijalle. Näin esimerkiksi määräaikaisen ampuma-aseluvan haltija velvoitettaisiin toimittamaan ampuma-harrastuksestaan määräajoin todistus ampumaharrastuksesta ja aktiivisuudesta esim. ampumaseuratoiminnassa.
3) Ampumaseuran jäsenyysvelvoite ampuma-aselupien myöntämisperusteeksi.
4) Suositusten esittäminen edellytykseksi ensimmäisen ampuma-aseluvan myöntämiseksi asetyypeittäin esimerkiksi siten, että vaaditaan metsästysaseen luvanhakijalta kahden vastaavan ampuma-aseen luvanhaltijan suositus, samoin käsiaseiden kohdalla.
5) Ampumaseuran todistus harrastuksesta; Ampumaseura voisi kirjoittaa todistuksen ampumaharrastuksesta ja aktiivisuudesta seuratoiminnassa.
6) Aseturvallisuuskurssi pakolliseksi ennen ensimmäisen ampuma-aseluvan myöntämistä. Luotaisiin aseturvallisuuskurssille malli ja maksullisen aseturvallisuuskurssin suorittaminen olisi edellytys aseluvan saamiseksi (vrt. metsästäjän tutkinto metsästyskortin saamiseksi). Kurssin voisi järjestää ampumaseura tai viranomaistaho tai asianomaisen luvan omaava asekouluttaja.
Edellä mainituista kohdista 3,4,5 ja 6 muodostaisi verkon, joka auttaisi havaitsemaan aseluvan hakijan motiiveja pelkkää viranomaisharkintaa paremmin. Mahdolliset epäterveet motiivit tulisivat paremmin esille, kun havaintojen tekijänä olisi useampi henkilö, kuin lupapäätöksen tekevä poliisiviranomainen. Edellä mainitut tahot olisivat kuitenkin vain päätöksenteon työväline ja apu viranomaiselle. Edellytysten lisääminen tekisi lupaprosessista raskaamman, mutta karsisi pois varmasti ”tarpeettomia” aselupia ja sellaisia hakijoita, joiden motiivit ampuma-aseen hankkimiseen ovat kyseenalaiset. Luonnollisesti tutkia kannattaa myös mahdollisuus velvoittaa aseluvan hakijaa toimittamaan terveydentilastaan todistus.
Ampumaharrastuksen voi mainiosti aloittaa myös ilma-aseella tai toisen ampuma-aseella aseluvan haltijan ohjauksessa. Tästäkin voitaisiin velvoittaa luvanhakijaa esittämään todistuksen ampumaseuralta tai jo aseluvan omaavalta ohjaajalta.
Ampuma-aseiden siirtäminen ampumaradoille säilytettäväksi on sen sijaan monestakin syystä outo ja maamme olosuhteisiin soveltumaton ainakin seuraavista syistä:
1) Ampumaratojen sijainti on lähes poikkeuksetta syrjäinen. Satojen aseiden säilyttäminen syrjäisillä ampumaradoilla on selvä turvallisuusriski. Säilytystilaan kohdistuva varkaus toisi kertaheitolla tuhansia laittomia ampuma-aseita markkinoille.
2) Ampumaradoilta puuttuu usein sähköt ja lämpimien, tarkoituksiin soveltuvien, hälytyslaittein varustetun säilytystilan rakentaminen ei ole seuroille taloudellisesti mahdollista.
3) Aseiden siirtäminen: Ampumaharrastajat hyvin usein kiertävät kilpailuissa ja käyvät harrastamassa ampumaurheilua useammilla kuin yhdellä ampumapaikalla. Miten voitaisiin järjestää aseiden siirto ratojen välillä ja varmistaa aseen saatavuus ammuntaa varten?
Uudesta aselaista päätettäessä tulle huomioida myös se seikka, että ampumalajien harrastajista lähes 100% on ampuma-aseen hallussapitoluvan edellytykset täyttäviä, oikeilla motiiveilla liikkeellä olevia kansalaisia. Metsästysase on yhtä vaarallinen, ellei vaarallisempikin väärissä käsissä, kuin käsiase. Ampuma-aselupien myöntäminen maassamme on kiristynyt jo huomattavasti vuosien varrella. Myöntämisperusteet ovat muuttuneet ja poliisipiireissä tehdään tälläkin hetkellä hyvää ja perusteellista työtä lupaperusteiden harkinnassa. Luvan myöntäjien koulutusta voidaan kylläkin lisätä ja sen sisältöä arvioida uudelleen, mutta lupahallinto menettelee maassamme pääosin erittäin kiitettävällä tapaa.