Onko sinulla jotakin mukavaa kerrottavaa, jotakin mikä vähän piristäisi mieltä. Kerro meille! Ehkä sinulle tapahtui jotakin hauskaa tai näit jotakin erikoista. Kerro!
Unohdin hetkeksi Kauhajoen tapahtumat - eikö se ole sallittua? Yritän ylläpitää mielenterveyttäni, jotta en sairastuisi. Ehkä meitä on muitakin, joiden energia menee mielenterveyden ylläpitämiseen. Ja se on tärkeää, vaikka yhteiskunnassa joku mielenterveysongelmainen olisikin juuri saanut tuhoa aikaan.
Unohdin hetkeksi Kauhajoen tapahtumat - eikö se ole sallittua? Yritän ylläpitää mielenterveyttäni, jotta en sairastuisi. Ehkä meitä on muitakin, joiden energia menee mielenterveyden ylläpitämiseen. Ja se on tärkeää, vaikka yhteiskunnassa joku mielenterveysongelmainen olisikin juuri saanut tuhoa aikaan.
Vastaukset 21
Vanhimmat
en suosittele kokeilemaan kummittelua ;)
http://paranormaaliblogi.wordpress.com/2008/04/18/paivan-piristys-huono-esimerkki-kummittelusta/
jos kerron kuinka paljon minulla on
karpaloita?
En kerro, ellei se tieto piristäkään,
tai tulet jopa kateelliseksi:)
Minua ilahdutti tämän päivän lämmin ja
aurinkoinen syysilma.
...eilen tapahtu Kauhajoella "tragedia". Mutta, tänään meillä oli Juhlat. Wanhassa Satamassa. Näitä juhlia on suunniteltu pitkään ja hartaasti.
Vietimme isolla porukalla; Autismisäätiön 10- v.juhlia. Hienosti. Syytä Juhlaan oli. Pidimme minuutin hiljaisuuden. Juhlasalissa. Koska, kaikkia meitä läsnäolijoita tämä Kauhajoen tragedia kosketti. Juhlassa oli mukana asiantuntijoita, juhlvieraita, meidän "lapsemme" ja me vanhemmat sekä Säätiön työntekijät. Jotka jaksavat "puurtaa" arjessa auttaen meitä joilla on erityislapsi/nuori. Kun läksimme näistä juhlista...olin onnellinen siitä että oma kundi oli niinku siinä, kaikki meillä ok. Kysynkin arjen ja juhlan keskellä, mitä väärää voi olla "myöntäelämisessä". Pienessä eleessä? - emme voi auttaa ketään surussa. Jokaisella meillä on oma "polkumme". Mutta minusta on itsekästä ajatella vain että, meillä kun on kaikki hyvin niin mitä sitten? Ei empatiaan kukaan kuole. Mutta ajattelemaan tälläiset Kauhajoen tapahtumat kyllä ainakin minut ja mieheni sai pysähtymään hetkeksi. Että, Missä nyt mennään?
Hyvää Iltaa vaa kaikille;
t.friidu
tai ainakin vähentää palstakirjoittelua, ylentääkö mieltä, piristääkö?
viestini, mutta taidan seurata tätä vähänaikaa.
:) :)
ollut totta :((
Minun tullee ikävä1 Mie menen kanssa pois sitten ko siekkii!
ei tuo ollut minun viestini, kerroin se jo kommenttina siihen.
Minä pysyn kunnes en erota näppäimistöä, enää.
Ja siihen menee vielä kauan, toivottavasti.
Ja jos se aika tulee niin sinä ja muut jatkatte sillä linjalla jonka olette minulta saaneet.
Palataan siihen linjaan sitten kun aika on.
H.
"muut jatkatte sillä linjalla jonka olette minulta saaneet". - Olen huolissani henkisestä tilastasi HTZA, heittääkö iso ratas? Näppäimistön voit minun puolestani hakata vaikka kappaleiksi, mutta tarkista lääkitys. Tarkista lääkitys! Kjäh.
sinä pärjäät kyllä.
Siinä kun muutkin.
Linjaan palataan sitten aikanaan, kuten sanoin.
Sitten rakstan sinnuu!!!
minulla oli vilkas velipoika. Muksuna ollessamme hän keksi semmoisen, että leikitään eläinlääkäriä.
Velipoka haki täkkipussin, leikkasi siihen saksilla aukon ja meni sisään.
Leikkittiin, että lehmä synnyttää, ja vasikka oli jo syntymässä jalat näkyi jo, mutta kuinka ollakaan vasikka kääntyi poikittain.
Eihän siinä auttanut kun alkaa tekemään kesarinlekkausta. Jus kun olin saanut leikattua täkkipussi halki, ilmestyi pää-kätilö, äiti harjanvarren kanssa apuun. Minä kerkesin kyllä pakoon, mutta vasikka sai harjanvarresta.
no johan on ollu "kakarat", - muka eläinlääkäriä...Naurattaapi nyt kovasti, - kun ajttelenkin äitinne ilmestymistä..synnytykseen..:))
mieleeni juttu taas tuolta lapsuudesta.
Eläinten viisaudesta. Asuimme maaseudulla.
Naapurilla oli heinämaita noin kahdeksan kilometrin
päässä kotoa ja talven mittaan niitä
sieltä ladosta kuskaili. Mies otti alkoholia
silloin tällöin melkoisen reippaanlaisesti.
Hän oli heiniä hakemassa ja kyseisen talon
isännän kanssa alkoi naukkailemaan, kunnes
oli siinä kunnossa että vintti pimeni.
Talon isäntä köytti poikansa kanssa naapurimme
heinäkuorman päälle ja hevonen toi isännän kotiin,
ilman ohjastajaa. Aamu yöllä oli kova
kiroilu, kun isäntä kylmissään heräili humalastaan oli kuulemma paikat kipeenä.
Kummasti vain se hevonen reitin tunsi.
Hevonen osaa hyvin kotiin, saattaa rynnätä ilman ohjastajaa talliin kaikkine rekineen ja valjaineenkin jos sille päälle sattuu. Minulla on kokemuksia nuoruudsessani sitä jutusta.
se näköjään on ja eläimet on todellakin viisaita.
Muistelin, että tuossakin tapauksessa
hevonen olisi myös mennyt sinne talliin.
Ihan tarkkaan sitä en muista.
Ai sinulla kokemuksia. Teillä varmaan oli
hevonen, hevosia? Olin ehkä yksitoista vuotias,
kun karjahommat meillä lopetettiin, kun äidin
kanssa jäimme kahden.
Oli meillä minun lapsuudessani hevonen. Minäkin ajoin paljon sillä, ratsastinkin ja monenmoista muuta. Sen koin että kotiin se hyvin osasi vaikka yksin ja halusikin vaikka kesken päivän.
koirista on kokemuksia, tuosta viisaudesta.
Kummitädilläni oli koira, jonka he antoivat
noin kuudenkymmenen kilometrin päähän.
Koira silloin vietiin sinne autolla ja itse
palailivat saman tien sieltä.
Muutaman päivän kuluttua, koira oli päässyt
irti ja omin avuin tuli sieltä kotiin, oli
ollut reissussa useamman päivän.
Jotenkin jäin miettimään sitä, että voiks se
olla totta. Näin he sen kertoivat olevan.
Karjalan karhukoira se oli. Muistan sen vielä hyvin.
Sittenhän se onkin sinulle täysin tuttua asiaa.
Nythän se voisi olla hyvä bisnes. Hevoset. Ratsastustunnit, elämysmatkailu ym.
meni muuan isäntä hakemaan ladosta. Samaan aikaan nuoripari oli lempimässä ladossa.
Isäntä katseli ladon ovelta, ja tuumasi, jah,has, täälähän hässitään, hässikää vaan, mä haen heinät toisesta ladosta.
mitään juttuja keksi enkä tiedä pitävätkö kaikki sellaisia sopivanakaan. Mutta kumpanakin päivänä, sekä tiistaina että eilen, tein kunnon lenkin ulkona luonnossa, katselin väriä vaihtavia puita, sieniä, sänkipeltoja, lämmöstä nauttivia perhosia ja lintuja ja ihan tosiaan joksikin aikaa irtauduin noista uutisista. Ehkä se voisi auttaa muitakin. Luulen että tänäänkin ehdin, jos sääkin vielä suosii.
kertoi aikoinaan, että täytyy varoa, mitä puhuu
lasten kuullen. Hänen kolmevuotias tyttärensä
oli ruuhka aikana Helsingissä liikennevaloissa
näyttänyt keskisormea ja huutanut toisille
autoilijoille, että "jäitkö telttaa pysyttämään".
Minulle aina välillä muistuu tuo juttu mieleeni
ja siksi ajattelin sen tännekin laittaa.:))