Tri Pillerin

riittävästi, näin kertoi keuhkolääkärini. Kyselin millaisella hengityssuojaimella voisin tehdä mm. normaaleita pihatöitä, mahdollisesti liikkua työpaikkani muissakin kuin ns. puhtaissa tiloissa. Tuo lääkäri kertoi, ettei suojaimet suojaa, vaan tarvitaan koko kehon suojaus, silmät, iho, hengitys, eikä hengityksen suojaimeksi riitä sairastuneille nyt ainakaan muu kuin raitisilmakypärä ja sen kanssa ei voi tehdä töitä jatkuvasti.

Tuo lääkäri kertoi, että JOS NYT VÄLTTÄMÄTTÄ on pakko, niin ehkä 15 minuuttia täyssuojauksin niitä pakollisia töitä voisi tehdä, sellaisella hengityssuojaimella jota jaksat käyttää, käytännössä se olisi ollut raitisilmakypärä, ei mikään pieni suusuojus, koska myös silmät ja iho tulee suojata.

Myrkyt imeytyvät ihonlävitse yms. kertoi tuo lääkäri.

Kun ehdotin, että entä jos käytän kortisonia ja käyn töissä? Hän oli tyystin järkyttynyt, EI todellakaan niin voi tehdä! Ihmettelin, että käyväthän reumasairaatkin kortisonin avulla työpaikoillaan, miksei sitten astmasairaana voisi käydä? Hän kertoi, että EI MISSÄÄN tapauksessa lähdetä jatkuvaan tablettikortisoniin ja sen avulla töissä käymään! EI, sitä ei voi tehdä. Ja tämä lääkäri kuitenkin määräsi kortisonikuurin estämään sairastumista kuntoutuslaitoksessa sen homerempan aikana, kun yritin vaihtaa kuntoutuskohdetta, koska sairastuin tuossa kohteessa pahasti. Toinen kuntotusrupeama oli pakollinen, muutoin vakuutuspuolen kanssa tulee vakavia ongelmia ja vain keuhkolääkärin lausunnolla kuntoutuksen voi keskeyttää, mutta keuhkolääkärini mielestä kortisonikuuri auttaisi estämään sairastumisen. Sitä se ei sitten kyllä tehnytkään. Joten aloin ymmärtämään, että jos massiivinen kortisonikuuri ei estä sairastumista, niin ei mikään ylläpitoannoskaan sitä tee. Myöhemmin kuulin, että kortisoni on erittäin huono idea kosteusvaurioista sairastuneille ylipäätään, ainakin tablettimuodossa.

Ainoa apua on ne puhtaat työtilat, puhdas ympäristö ja sairastuneille vielä puhtaissa tiloissa elävät kanssaihmiset. Sillä jos viereesi tulee maakellarin hajuinen henkilö, se päivä olikin sitten siinä.

Tuolla tavoin sairastuneena, kuin tuo nuori henkilö on, on aika vaikea enää löytää sitä puhdasta työtilaa, puhdasta kulkua sinne, puhtaita kalusteita ja työkavereita...

Yhtä aikaa TTL:n tutkimuksissa oli sairaanhoitaja, joka kertoi saavansa hajusteista niin voimakkaat reaktiot, että oli joutunut työpaikallaan tehohoitoon, vain työkavereiden (lääkäreiden, hoitajien, muun henkilöstön) hajusteiden vuoksi. Kertoi että oli joutunut sanomaan jopa lääkäreille, että ellet käy suihkussa, en voi työskennellä kanssasi, lääkäri ei ollut uskonut, ja tilanne oli tehohoitoa samassa sairaalassa. Myöhemmin asian unohtaneet työkaverit kävivät suihkussa hänen pyynnöstään, sillä työvoimaa tarvittiin, eikä sitä työvoimaa haluttu hoitaa samassa sairaalassa tehohoidossa. Käsittääkseni tuokaan sairaanhoitaja ei saanut ammattitautia tutkimuksissa, mutta 100% varma en ole, koska oma tutkimukseni keskeytettiin hoitolomaan ja sen jälkeen uusintatutkimuksiin tullessa kertoi yksi samaan aikaan tutkimuksissa ollut ja kotiutettu, että kukaan ei saanut ammattitautia lisäkseni siitä ryhmästä joka silloin oli paikalla, no tuo uusintatutkimuksiin tullut kampaaja sai ammattitaudin myös, kolmannen kemikalialtistuksen jälkeen. Aikaisemmat oli lopetettu liian nopeasti vaikeiden oireiden estämiseksi, mutta keskeytys esti myös ammattitaudin toteamisen, joten kolmas ja tappiin tehty tutkimus vei niitä peffejä reilusti ja riittävästi ammattitautiin asti alas.

...sairastuneena on aika mahdotonta elää normaalia elämää, pitää tottua siihen, että sairastuu jos liikkuu enemmän muiden seurassa, käy jossakin, on parasta varata särkylääkkeitä, mahdollisuus poistua ja kuljetus pois, pahoinvoinnin varalle on aina varattava muovipusseja, ja hyväksyttävä se, että mikä tahansa voi laukaista oireet ja ongelmat, mitään riittäviä turvatoimia ei ole. Voit sairastua matkalla, vaikka paikka olisi puhdas, tai tilassa on kosteusvaurioisia tavaroita, henkilöitä jotka asuvat tai käyvät töissä niissä ja tulevat samoissa vaatteissa tilaan.

Yritin miettiä olenko käynyt missään, missä en olisi oireillut lievemmin tai pahemmin, ja aina olen sairastunut. Päänsärky on se mitä oppii ja pitää sietää, siihen ei välttämättä auta päänsärkylääkkeet, mutta oikeaan aikaan otettuna ne helpottavat tilannetta. Ne voi ottaa jo etukäteen, jos tietää ettei tilasta voi poistua kesken kaiken. Itse yritän pärjätä ensin lääkkeittä ja vasta oireiden tullessa ottaa lääkitystä. Muutoin sitä syö lääkkeitä ehkä turhaankin, tosin... niin ei ole vielä käynyt. Mutta oireilun piti helpottua, niin varmasti kerrotaan tuolle tytöllekin. Niin ei vielä vain ole käynyt, on käynyt aivan päin vastoin.

Aina ei jaksa sairastua, joten joskus kivakin tilaisuus jää väliin. Sitä ei vain läheisetkään aina ymmärrä, krooninen sairaus jota ei juurikaan näy unohtuu muilta, paitsi sairastuneelta. Hänellä ei ole mahdollisuutta sitä ikinä unohtaa.

)()()()( kirjoitti:

riittävästi, näin kertoi keuhkolääkärini. Kyselin millaisella hengityssuojaimella voisin tehdä mm. normaaleita pihatöitä, mahdollisesti liikkua työpaikkani muissakin kuin ns. puhtaissa tiloissa. Tuo lääkäri kertoi, ettei suojaimet suojaa, vaan tarvitaan koko kehon suojaus, silmät, iho, hengitys, eikä hengityksen suojaimeksi riitä sairastuneille nyt ainakaan muu kuin raitisilmakypärä ja sen kanssa ei voi tehdä töitä jatkuvasti.

Tuo lääkäri kertoi, että JOS NYT VÄLTTÄMÄTTÄ on pakko, niin ehkä 15 minuuttia täyssuojauksin niitä pakollisia töitä voisi tehdä, sellaisella hengityssuojaimella jota jaksat käyttää, käytännössä se olisi ollut raitisilmakypärä, ei mikään pieni suusuojus, koska myös silmät ja iho tulee suojata.

Myrkyt imeytyvät ihonlävitse yms. kertoi tuo lääkäri.

Kun ehdotin, että entä jos käytän kortisonia ja käyn töissä? Hän oli tyystin järkyttynyt, EI todellakaan niin voi tehdä! Ihmettelin, että käyväthän reumasairaatkin kortisonin avulla työpaikoillaan, miksei sitten astmasairaana voisi käydä? Hän kertoi, että EI MISSÄÄN tapauksessa lähdetä jatkuvaan tablettikortisoniin ja sen avulla töissä käymään! EI, sitä ei voi tehdä. Ja tämä lääkäri kuitenkin määräsi kortisonikuurin estämään sairastumista kuntoutuslaitoksessa sen homerempan aikana, kun yritin vaihtaa kuntoutuskohdetta, koska sairastuin tuossa kohteessa pahasti. Toinen kuntotusrupeama oli pakollinen, muutoin vakuutuspuolen kanssa tulee vakavia ongelmia ja vain keuhkolääkärin lausunnolla kuntoutuksen voi keskeyttää, mutta keuhkolääkärini mielestä kortisonikuuri auttaisi estämään sairastumisen. Sitä se ei sitten kyllä tehnytkään. Joten aloin ymmärtämään, että jos massiivinen kortisonikuuri ei estä sairastumista, niin ei mikään ylläpitoannoskaan sitä tee. Myöhemmin kuulin, että kortisoni on erittäin huono idea kosteusvaurioista sairastuneille ylipäätään, ainakin tablettimuodossa.

Ainoa apua on ne puhtaat työtilat, puhdas ympäristö ja sairastuneille vielä puhtaissa tiloissa elävät kanssaihmiset. Sillä jos viereesi tulee maakellarin hajuinen henkilö, se päivä olikin sitten siinä.

Tuolla tavoin sairastuneena, kuin tuo nuori henkilö on, on aika vaikea enää löytää sitä puhdasta työtilaa, puhdasta kulkua sinne, puhtaita kalusteita ja työkavereita...

Yhtä aikaa TTL:n tutkimuksissa oli sairaanhoitaja, joka kertoi saavansa hajusteista niin voimakkaat reaktiot, että oli joutunut työpaikallaan tehohoitoon, vain työkavereiden (lääkäreiden, hoitajien, muun henkilöstön) hajusteiden vuoksi. Kertoi että oli joutunut sanomaan jopa lääkäreille, että ellet käy suihkussa, en voi työskennellä kanssasi, lääkäri ei ollut uskonut, ja tilanne oli tehohoitoa samassa sairaalassa. Myöhemmin asian unohtaneet työkaverit kävivät suihkussa hänen pyynnöstään, sillä työvoimaa tarvittiin, eikä sitä työvoimaa haluttu hoitaa samassa sairaalassa tehohoidossa. Käsittääkseni tuokaan sairaanhoitaja ei saanut ammattitautia tutkimuksissa, mutta 100% varma en ole, koska oma tutkimukseni keskeytettiin hoitolomaan ja sen jälkeen uusintatutkimuksiin tullessa kertoi yksi samaan aikaan tutkimuksissa ollut ja kotiutettu, että kukaan ei saanut ammattitautia lisäkseni siitä ryhmästä joka silloin oli paikalla, no tuo uusintatutkimuksiin tullut kampaaja sai ammattitaudin myös, kolmannen kemikalialtistuksen jälkeen. Aikaisemmat oli lopetettu liian nopeasti vaikeiden oireiden estämiseksi, mutta keskeytys esti myös ammattitaudin toteamisen, joten kolmas ja tappiin tehty tutkimus vei niitä peffejä reilusti ja riittävästi ammattitautiin asti alas.

...sairastuneena on aika mahdotonta elää normaalia elämää, pitää tottua siihen, että sairastuu jos liikkuu enemmän muiden seurassa, käy jossakin, on parasta varata särkylääkkeitä, mahdollisuus poistua ja kuljetus pois, pahoinvoinnin varalle on aina varattava muovipusseja, ja hyväksyttävä se, että mikä tahansa voi laukaista oireet ja ongelmat, mitään riittäviä turvatoimia ei ole. Voit sairastua matkalla, vaikka paikka olisi puhdas, tai tilassa on kosteusvaurioisia tavaroita, henkilöitä jotka asuvat tai käyvät töissä niissä ja tulevat samoissa vaatteissa tilaan.

Yritin miettiä olenko käynyt missään, missä en olisi oireillut lievemmin tai pahemmin, ja aina olen sairastunut. Päänsärky on se mitä oppii ja pitää sietää, siihen ei välttämättä auta päänsärkylääkkeet, mutta oikeaan aikaan otettuna ne helpottavat tilannetta. Ne voi ottaa jo etukäteen, jos tietää ettei tilasta voi poistua kesken kaiken. Itse yritän pärjätä ensin lääkkeittä ja vasta oireiden tullessa ottaa lääkitystä. Muutoin sitä syö lääkkeitä ehkä turhaankin, tosin... niin ei ole vielä käynyt. Mutta oireilun piti helpottua, niin varmasti kerrotaan tuolle tytöllekin. Niin ei vielä vain ole käynyt, on käynyt aivan päin vastoin.

Aina ei jaksa sairastua, joten joskus kivakin tilaisuus jää väliin. Sitä ei vain läheisetkään aina ymmärrä, krooninen sairaus jota ei juurikaan näy unohtuu muilta, paitsi sairastuneelta. Hänellä ei ole mahdollisuutta sitä ikinä unohtaa.

tuo sairaanhoitajan hajusteyliherkkyys, iik. Nyt täytyy olla kiitollinen, kun omat oireet ovat niin paljon lievemmät. Missäköhän homepommisairaalassa hän työskenteli?

Minä teen puutarhatöitäkin aika sujuvasti ilman suojaimia, nyt vaan pitkien sateiden jälkeen on ollut vaikeampaa ja syksyllä muutenkin kaikki maatuu ja homehtuu luonnossa. Lääkitystä joudun kyllä käyttämään. Pahimmissa hommissa käytän suojainta.

Normaalielämän saa unohtaa. Vein lasta tanssitunnille Helsingissä ja se oli sellaisessa kellarissa, että kauheampaa paikkaa saa hakea. Vietin tilassa ehkä kaksi minuuttia ja aika ikävältä tuntui jälkeenpäin, vaikka poistuin sieltä niin nopeasti kuin kykenin. Yksi pahimmista missä olen viime aikoina käynyt. Nopeasti tulivat oireetkin, muutamassa minuutissa poistumisen jälkeen.

Minulla jatkuu päänsäryn, huimauksen ja tasapainohäiriöiden tutkimus vielä neurologin vastaanotolla.

homeahdistus1 kirjoitti:

tuo sairaanhoitajan hajusteyliherkkyys, iik. Nyt täytyy olla kiitollinen, kun omat oireet ovat niin paljon lievemmät. Missäköhän homepommisairaalassa hän työskenteli?

Minä teen puutarhatöitäkin aika sujuvasti ilman suojaimia, nyt vaan pitkien sateiden jälkeen on ollut vaikeampaa ja syksyllä muutenkin kaikki maatuu ja homehtuu luonnossa. Lääkitystä joudun kyllä käyttämään. Pahimmissa hommissa käytän suojainta.

Normaalielämän saa unohtaa. Vein lasta tanssitunnille Helsingissä ja se oli sellaisessa kellarissa, että kauheampaa paikkaa saa hakea. Vietin tilassa ehkä kaksi minuuttia ja aika ikävältä tuntui jälkeenpäin, vaikka poistuin sieltä niin nopeasti kuin kykenin. Yksi pahimmista missä olen viime aikoina käynyt. Nopeasti tulivat oireetkin, muutamassa minuutissa poistumisen jälkeen.

Minulla jatkuu päänsäryn, huimauksen ja tasapainohäiriöiden tutkimus vielä neurologin vastaanotolla.

Jäin miettimään, että kun sait itse noin voimmakkaita oireita, niin harrastaako tyttäresi ko. paikassa tanssia jatkuvasti? Vai lähdittekö yhdessä pois?

Ihan vastaavia paikkoja on tullut eteen, mutta meillä ei myöskään läheiset jää esim. keilaamaan tilaan, jos se ei sovi minullekaan... ja eihän ne sovi. Mutta jos ongelmana on vain mielestäni joku muu, siis oma herkkyyteni, ei niinkään paikan sisäilma, ymmärrän, mutta jos paikka on myrkkyä minulle, se on sitä myös läheisilleni.

Miten tyttäresi suhtautuu siihen, että tanssiharjoitteluun tuo paikka ei sovi? Aika moni terveellistä urheilutoimintaa harjoittava taho majailee käsittämättömissä tiloissa. Siinä on terveys kyllä kaukana.

)()()( kirjoitti:

Jäin miettimään, että kun sait itse noin voimmakkaita oireita, niin harrastaako tyttäresi ko. paikassa tanssia jatkuvasti? Vai lähdittekö yhdessä pois?

Ihan vastaavia paikkoja on tullut eteen, mutta meillä ei myöskään läheiset jää esim. keilaamaan tilaan, jos se ei sovi minullekaan... ja eihän ne sovi. Mutta jos ongelmana on vain mielestäni joku muu, siis oma herkkyyteni, ei niinkään paikan sisäilma, ymmärrän, mutta jos paikka on myrkkyä minulle, se on sitä myös läheisilleni.

Miten tyttäresi suhtautuu siihen, että tanssiharjoitteluun tuo paikka ei sovi? Aika moni terveellistä urheilutoimintaa harjoittava taho majailee käsittämättömissä tiloissa. Siinä on terveys kyllä kaukana.

ei hän mistään lähde pois sillä perusteella että siellä on hometta äidin mielestä ;-) Eihän meidän elämästä mitään tulisi jos muu perhe ei olisi terveenä, minä kun en voi tehdä kaikkea mitä terveet tekevät, moni asia jäisi hoitamatta.

)()()()( kirjoitti:

riittävästi, näin kertoi keuhkolääkärini. Kyselin millaisella hengityssuojaimella voisin tehdä mm. normaaleita pihatöitä, mahdollisesti liikkua työpaikkani muissakin kuin ns. puhtaissa tiloissa. Tuo lääkäri kertoi, ettei suojaimet suojaa, vaan tarvitaan koko kehon suojaus, silmät, iho, hengitys, eikä hengityksen suojaimeksi riitä sairastuneille nyt ainakaan muu kuin raitisilmakypärä ja sen kanssa ei voi tehdä töitä jatkuvasti.

Tuo lääkäri kertoi, että JOS NYT VÄLTTÄMÄTTÄ on pakko, niin ehkä 15 minuuttia täyssuojauksin niitä pakollisia töitä voisi tehdä, sellaisella hengityssuojaimella jota jaksat käyttää, käytännössä se olisi ollut raitisilmakypärä, ei mikään pieni suusuojus, koska myös silmät ja iho tulee suojata.

Myrkyt imeytyvät ihonlävitse yms. kertoi tuo lääkäri.

Kun ehdotin, että entä jos käytän kortisonia ja käyn töissä? Hän oli tyystin järkyttynyt, EI todellakaan niin voi tehdä! Ihmettelin, että käyväthän reumasairaatkin kortisonin avulla työpaikoillaan, miksei sitten astmasairaana voisi käydä? Hän kertoi, että EI MISSÄÄN tapauksessa lähdetä jatkuvaan tablettikortisoniin ja sen avulla töissä käymään! EI, sitä ei voi tehdä. Ja tämä lääkäri kuitenkin määräsi kortisonikuurin estämään sairastumista kuntoutuslaitoksessa sen homerempan aikana, kun yritin vaihtaa kuntoutuskohdetta, koska sairastuin tuossa kohteessa pahasti. Toinen kuntotusrupeama oli pakollinen, muutoin vakuutuspuolen kanssa tulee vakavia ongelmia ja vain keuhkolääkärin lausunnolla kuntoutuksen voi keskeyttää, mutta keuhkolääkärini mielestä kortisonikuuri auttaisi estämään sairastumisen. Sitä se ei sitten kyllä tehnytkään. Joten aloin ymmärtämään, että jos massiivinen kortisonikuuri ei estä sairastumista, niin ei mikään ylläpitoannoskaan sitä tee. Myöhemmin kuulin, että kortisoni on erittäin huono idea kosteusvaurioista sairastuneille ylipäätään, ainakin tablettimuodossa.

Ainoa apua on ne puhtaat työtilat, puhdas ympäristö ja sairastuneille vielä puhtaissa tiloissa elävät kanssaihmiset. Sillä jos viereesi tulee maakellarin hajuinen henkilö, se päivä olikin sitten siinä.

Tuolla tavoin sairastuneena, kuin tuo nuori henkilö on, on aika vaikea enää löytää sitä puhdasta työtilaa, puhdasta kulkua sinne, puhtaita kalusteita ja työkavereita...

Yhtä aikaa TTL:n tutkimuksissa oli sairaanhoitaja, joka kertoi saavansa hajusteista niin voimakkaat reaktiot, että oli joutunut työpaikallaan tehohoitoon, vain työkavereiden (lääkäreiden, hoitajien, muun henkilöstön) hajusteiden vuoksi. Kertoi että oli joutunut sanomaan jopa lääkäreille, että ellet käy suihkussa, en voi työskennellä kanssasi, lääkäri ei ollut uskonut, ja tilanne oli tehohoitoa samassa sairaalassa. Myöhemmin asian unohtaneet työkaverit kävivät suihkussa hänen pyynnöstään, sillä työvoimaa tarvittiin, eikä sitä työvoimaa haluttu hoitaa samassa sairaalassa tehohoidossa. Käsittääkseni tuokaan sairaanhoitaja ei saanut ammattitautia tutkimuksissa, mutta 100% varma en ole, koska oma tutkimukseni keskeytettiin hoitolomaan ja sen jälkeen uusintatutkimuksiin tullessa kertoi yksi samaan aikaan tutkimuksissa ollut ja kotiutettu, että kukaan ei saanut ammattitautia lisäkseni siitä ryhmästä joka silloin oli paikalla, no tuo uusintatutkimuksiin tullut kampaaja sai ammattitaudin myös, kolmannen kemikalialtistuksen jälkeen. Aikaisemmat oli lopetettu liian nopeasti vaikeiden oireiden estämiseksi, mutta keskeytys esti myös ammattitaudin toteamisen, joten kolmas ja tappiin tehty tutkimus vei niitä peffejä reilusti ja riittävästi ammattitautiin asti alas.

...sairastuneena on aika mahdotonta elää normaalia elämää, pitää tottua siihen, että sairastuu jos liikkuu enemmän muiden seurassa, käy jossakin, on parasta varata särkylääkkeitä, mahdollisuus poistua ja kuljetus pois, pahoinvoinnin varalle on aina varattava muovipusseja, ja hyväksyttävä se, että mikä tahansa voi laukaista oireet ja ongelmat, mitään riittäviä turvatoimia ei ole. Voit sairastua matkalla, vaikka paikka olisi puhdas, tai tilassa on kosteusvaurioisia tavaroita, henkilöitä jotka asuvat tai käyvät töissä niissä ja tulevat samoissa vaatteissa tilaan.

Yritin miettiä olenko käynyt missään, missä en olisi oireillut lievemmin tai pahemmin, ja aina olen sairastunut. Päänsärky on se mitä oppii ja pitää sietää, siihen ei välttämättä auta päänsärkylääkkeet, mutta oikeaan aikaan otettuna ne helpottavat tilannetta. Ne voi ottaa jo etukäteen, jos tietää ettei tilasta voi poistua kesken kaiken. Itse yritän pärjätä ensin lääkkeittä ja vasta oireiden tullessa ottaa lääkitystä. Muutoin sitä syö lääkkeitä ehkä turhaankin, tosin... niin ei ole vielä käynyt. Mutta oireilun piti helpottua, niin varmasti kerrotaan tuolle tytöllekin. Niin ei vielä vain ole käynyt, on käynyt aivan päin vastoin.

Aina ei jaksa sairastua, joten joskus kivakin tilaisuus jää väliin. Sitä ei vain läheisetkään aina ymmärrä, krooninen sairaus jota ei juurikaan näy unohtuu muilta, paitsi sairastuneelta. Hänellä ei ole mahdollisuutta sitä ikinä unohtaa.

kuvaus ja osuu yksiin oman pärjäilyni kanssa.

Miksi esim. lääkärien on mahdotonta ymmärtää, että pahasti oireilevana ei voi enää elää normaalielämää? On pakko tehdä valintoja, jotta terveys säilyisi edes näissä kantimissa. Esim. on ihan tuurissaan, kun lähtee paikkaan, jossa on paljon ihmisiä, että selviytyykö vai ei, ja aina on oltava itse järjestettynä se, miten selviää pois, jos pahoja oireita tulee. Elämäni on kyllä totaalisesti muuttunut altistumisen jälkeen ja ihmetellä täytyy, miten ihminen vaan heitetään oman onnensa nojaan, kun ammattitauti on todettu.

Onneksi minäkään en yleisesti oireile kaikille hajuisteille noin, mutta joillekin yksittäisille kyllä. Omalla kohdallani sen täytyy olla joku tietty hajusteen raaka-aine, jolle oireilen pahasti ja varmimmin sellaisiin voi törmätä esim. konserteissa. Mikä voi olla se, joka laukaisee samat oireet kuin kosteusvauriomikrobit?

homeahdistus1 kirjoitti:

ei hän mistään lähde pois sillä perusteella että siellä on hometta äidin mielestä ;-) Eihän meidän elämästä mitään tulisi jos muu perhe ei olisi terveenä, minä kun en voi tehdä kaikkea mitä terveet tekevät, moni asia jäisi hoitamatta.

Joten omat lapseni ovat sisäistäneet ongelman jo riittävästi (syntyneet 80 ja 82). Jotenkin kyllä ohjaisin tuota harrastusta puhtaampaan tilaan. Kun miettii miten rankka laji tanssi on, ja hengität likaista ilmaa... voi hitto.

Sairaalassa kyselivät pidänkö ensi vuonna isot juhlat? Kerroin, etten niistä taitaisi selvitä hengissä. Eihän ihmiset oikeasti ymmärrä ettei kukkia, ei hajusteita ja lisäksi, miten kertoa joillekin tutuille, että te ette oikein voi tulla ollenkaan. Joten joo, ei enää isoja juhlia joista en pääse pois silloin kun tarve siihen ilmenee. Omista juhlista olisi aika vaikea lähteä pois...

No joku ehdotti, että varaa joku iso tila ja pidä siellä. Miksi? En halua että minulle ostetaan mitään kamaa mistään lahjaksi. Kamaa mikä pitäisi viedä kotiini ja se haisee siellä sitten tai ei, mutta jos haisee... se on lahja... ja todennäköisesti kimpassa ostettu ja mahdollisesti kalliskin... ja minulle vain ongelma.

Jo vuosia on ollut tiedossa, etten siedä multaa ja kukkia kotona sisätiloissa mitenkään. Mutta kukkakaupoilla on myytävissä juuri sopivia kukkia, ja homeetonta multaa kyllä, ja taas tulee kukkia. Tekisi mieli kiljua, että OK, teille voi olla tärkeää ostaa jotakin, minulle se saaminen EI OLE tärkeää. Joten jos kuuntelisitte mitä minä puhun ja ymmärtäisitte sen, toisitte itsenne ja hyvän mielen ja siinä se.

Miten vaikeaa on ymmärtää, että tyhjä käsikin voi olla lämmin ja täynnä.

)()()()( kirjoitti:

riittävästi, näin kertoi keuhkolääkärini. Kyselin millaisella hengityssuojaimella voisin tehdä mm. normaaleita pihatöitä, mahdollisesti liikkua työpaikkani muissakin kuin ns. puhtaissa tiloissa. Tuo lääkäri kertoi, ettei suojaimet suojaa, vaan tarvitaan koko kehon suojaus, silmät, iho, hengitys, eikä hengityksen suojaimeksi riitä sairastuneille nyt ainakaan muu kuin raitisilmakypärä ja sen kanssa ei voi tehdä töitä jatkuvasti.

Tuo lääkäri kertoi, että JOS NYT VÄLTTÄMÄTTÄ on pakko, niin ehkä 15 minuuttia täyssuojauksin niitä pakollisia töitä voisi tehdä, sellaisella hengityssuojaimella jota jaksat käyttää, käytännössä se olisi ollut raitisilmakypärä, ei mikään pieni suusuojus, koska myös silmät ja iho tulee suojata.

Myrkyt imeytyvät ihonlävitse yms. kertoi tuo lääkäri.

Kun ehdotin, että entä jos käytän kortisonia ja käyn töissä? Hän oli tyystin järkyttynyt, EI todellakaan niin voi tehdä! Ihmettelin, että käyväthän reumasairaatkin kortisonin avulla työpaikoillaan, miksei sitten astmasairaana voisi käydä? Hän kertoi, että EI MISSÄÄN tapauksessa lähdetä jatkuvaan tablettikortisoniin ja sen avulla töissä käymään! EI, sitä ei voi tehdä. Ja tämä lääkäri kuitenkin määräsi kortisonikuurin estämään sairastumista kuntoutuslaitoksessa sen homerempan aikana, kun yritin vaihtaa kuntoutuskohdetta, koska sairastuin tuossa kohteessa pahasti. Toinen kuntotusrupeama oli pakollinen, muutoin vakuutuspuolen kanssa tulee vakavia ongelmia ja vain keuhkolääkärin lausunnolla kuntoutuksen voi keskeyttää, mutta keuhkolääkärini mielestä kortisonikuuri auttaisi estämään sairastumisen. Sitä se ei sitten kyllä tehnytkään. Joten aloin ymmärtämään, että jos massiivinen kortisonikuuri ei estä sairastumista, niin ei mikään ylläpitoannoskaan sitä tee. Myöhemmin kuulin, että kortisoni on erittäin huono idea kosteusvaurioista sairastuneille ylipäätään, ainakin tablettimuodossa.

Ainoa apua on ne puhtaat työtilat, puhdas ympäristö ja sairastuneille vielä puhtaissa tiloissa elävät kanssaihmiset. Sillä jos viereesi tulee maakellarin hajuinen henkilö, se päivä olikin sitten siinä.

Tuolla tavoin sairastuneena, kuin tuo nuori henkilö on, on aika vaikea enää löytää sitä puhdasta työtilaa, puhdasta kulkua sinne, puhtaita kalusteita ja työkavereita...

Yhtä aikaa TTL:n tutkimuksissa oli sairaanhoitaja, joka kertoi saavansa hajusteista niin voimakkaat reaktiot, että oli joutunut työpaikallaan tehohoitoon, vain työkavereiden (lääkäreiden, hoitajien, muun henkilöstön) hajusteiden vuoksi. Kertoi että oli joutunut sanomaan jopa lääkäreille, että ellet käy suihkussa, en voi työskennellä kanssasi, lääkäri ei ollut uskonut, ja tilanne oli tehohoitoa samassa sairaalassa. Myöhemmin asian unohtaneet työkaverit kävivät suihkussa hänen pyynnöstään, sillä työvoimaa tarvittiin, eikä sitä työvoimaa haluttu hoitaa samassa sairaalassa tehohoidossa. Käsittääkseni tuokaan sairaanhoitaja ei saanut ammattitautia tutkimuksissa, mutta 100% varma en ole, koska oma tutkimukseni keskeytettiin hoitolomaan ja sen jälkeen uusintatutkimuksiin tullessa kertoi yksi samaan aikaan tutkimuksissa ollut ja kotiutettu, että kukaan ei saanut ammattitautia lisäkseni siitä ryhmästä joka silloin oli paikalla, no tuo uusintatutkimuksiin tullut kampaaja sai ammattitaudin myös, kolmannen kemikalialtistuksen jälkeen. Aikaisemmat oli lopetettu liian nopeasti vaikeiden oireiden estämiseksi, mutta keskeytys esti myös ammattitaudin toteamisen, joten kolmas ja tappiin tehty tutkimus vei niitä peffejä reilusti ja riittävästi ammattitautiin asti alas.

...sairastuneena on aika mahdotonta elää normaalia elämää, pitää tottua siihen, että sairastuu jos liikkuu enemmän muiden seurassa, käy jossakin, on parasta varata särkylääkkeitä, mahdollisuus poistua ja kuljetus pois, pahoinvoinnin varalle on aina varattava muovipusseja, ja hyväksyttävä se, että mikä tahansa voi laukaista oireet ja ongelmat, mitään riittäviä turvatoimia ei ole. Voit sairastua matkalla, vaikka paikka olisi puhdas, tai tilassa on kosteusvaurioisia tavaroita, henkilöitä jotka asuvat tai käyvät töissä niissä ja tulevat samoissa vaatteissa tilaan.

Yritin miettiä olenko käynyt missään, missä en olisi oireillut lievemmin tai pahemmin, ja aina olen sairastunut. Päänsärky on se mitä oppii ja pitää sietää, siihen ei välttämättä auta päänsärkylääkkeet, mutta oikeaan aikaan otettuna ne helpottavat tilannetta. Ne voi ottaa jo etukäteen, jos tietää ettei tilasta voi poistua kesken kaiken. Itse yritän pärjätä ensin lääkkeittä ja vasta oireiden tullessa ottaa lääkitystä. Muutoin sitä syö lääkkeitä ehkä turhaankin, tosin... niin ei ole vielä käynyt. Mutta oireilun piti helpottua, niin varmasti kerrotaan tuolle tytöllekin. Niin ei vielä vain ole käynyt, on käynyt aivan päin vastoin.

Aina ei jaksa sairastua, joten joskus kivakin tilaisuus jää väliin. Sitä ei vain läheisetkään aina ymmärrä, krooninen sairaus jota ei juurikaan näy unohtuu muilta, paitsi sairastuneelta. Hänellä ei ole mahdollisuutta sitä ikinä unohtaa.

No on joillakin sitten vaikeaa. Olen sitä mieltä, että toimikoon luonnonvalinta ja Darwinismi tässäkin asiassa. Jos et pärjää nyky-yhteiskunnassa, ovat sinun geenisi kelvottomia populaation jatkon kannalta. Suurimmalla osalla ihmisistä ei ole ollenkaan tuollaisia ongelmia, eikä heidän tarvitse niitä murehtiakaan. Jos et tule toimeen normaalissa ympäristössä (johon homeetkin kuuluvat omalta osaltaan), on se voi voi. Istu ihan rauhassa töllissäsi naamari naamalla ja tuijottele tekokukkia, mutta älä edellytä muiden yhtyvän valitusvirsiisi sairauskulissiesi pystyssä pitämiseen.

homeahdistus1 kirjoitti:

tuo sairaanhoitajan hajusteyliherkkyys, iik. Nyt täytyy olla kiitollinen, kun omat oireet ovat niin paljon lievemmät. Missäköhän homepommisairaalassa hän työskenteli?

Minä teen puutarhatöitäkin aika sujuvasti ilman suojaimia, nyt vaan pitkien sateiden jälkeen on ollut vaikeampaa ja syksyllä muutenkin kaikki maatuu ja homehtuu luonnossa. Lääkitystä joudun kyllä käyttämään. Pahimmissa hommissa käytän suojainta.

Normaalielämän saa unohtaa. Vein lasta tanssitunnille Helsingissä ja se oli sellaisessa kellarissa, että kauheampaa paikkaa saa hakea. Vietin tilassa ehkä kaksi minuuttia ja aika ikävältä tuntui jälkeenpäin, vaikka poistuin sieltä niin nopeasti kuin kykenin. Yksi pahimmista missä olen viime aikoina käynyt. Nopeasti tulivat oireetkin, muutamassa minuutissa poistumisen jälkeen.

Minulla jatkuu päänsäryn, huimauksen ja tasapainohäiriöiden tutkimus vielä neurologin vastaanotolla.

No on joillakin sitten vaikeaa. Olen sitä mieltä, että toimikoon luonnonvalinta ja Darwinismi tässäkin asiassa. Jos et pärjää nyky-yhteiskunnassa, ovat sinun geenisi kelvottomia populaation jatkon kannalta. Suurimmalla osalla ihmisistä ei ole ollenkaan tuollaisia ongelmia, eikä heidän tarvitse niitä murehtiakaan. Jos et tule toimeen normaalissa ympäristössä (johon homeetkin kuuluvat omalta osaltaan), on se voi voi. Istu ihan rauhassa töllissäsi naamari naamalla ja tuijottele tekokukkia, mutta älä edellytä muiden yhtyvän valitusvirsiisi sairauskulissiesi pystyssä pitämiseen.

.Urban Urban kirjoitti:

No on joillakin sitten vaikeaa. Olen sitä mieltä, että toimikoon luonnonvalinta ja Darwinismi tässäkin asiassa. Jos et pärjää nyky-yhteiskunnassa, ovat sinun geenisi kelvottomia populaation jatkon kannalta. Suurimmalla osalla ihmisistä ei ole ollenkaan tuollaisia ongelmia, eikä heidän tarvitse niitä murehtiakaan. Jos et tule toimeen normaalissa ympäristössä (johon homeetkin kuuluvat omalta osaltaan), on se voi voi. Istu ihan rauhassa töllissäsi naamari naamalla ja tuijottele tekokukkia, mutta älä edellytä muiden yhtyvän valitusvirsiisi sairauskulissiesi pystyssä pitämiseen.

sinua, tai ehkä ei. Urbaani valinta, älä valita.

voi hoitaa myös kirjoitti:

sinua, tai ehkä ei. Urbaani valinta, älä valita.

Laitan aamuisin deodoranttia kainaloon. Isoon juhlaan hajuvettäkin. Sitäpaitsi en tarvitse psykiatrista apua.

Ei minua ainakaan kirjoitti:

Laitan aamuisin deodoranttia kainaloon. Isoon juhlaan hajuvettäkin. Sitäpaitsi en tarvitse psykiatrista apua.

vaikka kuinka dödöä tuputat. Kukaan ei henkiin ole vielä jäänyt. Ahistaako kun täällä uhoilet?

Urban Urban kirjoitti:

No on joillakin sitten vaikeaa. Olen sitä mieltä, että toimikoon luonnonvalinta ja Darwinismi tässäkin asiassa. Jos et pärjää nyky-yhteiskunnassa, ovat sinun geenisi kelvottomia populaation jatkon kannalta. Suurimmalla osalla ihmisistä ei ole ollenkaan tuollaisia ongelmia, eikä heidän tarvitse niitä murehtiakaan. Jos et tule toimeen normaalissa ympäristössä (johon homeetkin kuuluvat omalta osaltaan), on se voi voi. Istu ihan rauhassa töllissäsi naamari naamalla ja tuijottele tekokukkia, mutta älä edellytä muiden yhtyvän valitusvirsiisi sairauskulissiesi pystyssä pitämiseen.

jo toimia. Aivoissa menossa...

sunkin kohdalla toimii kirjoitti:

vaikka kuinka dödöä tuputat. Kukaan ei henkiin ole vielä jäänyt. Ahistaako kun täällä uhoilet?

Hyvät geenit ovat jo tehokkaassa levityksessä. Ei estä hajut eikä homeet. Eiköhän se ahdistus ollut ihan muiden ongelma tässä ketjussa. "Live and let live" ei ole uhoilua. Synkistekijät rypekööt omassa mutalätäkössään, mutta älkööt vaatiko muita mukaansa sellaisiin kyseenalaisiin orgioihin.

Geenit leviävät kirjoitti:

Hyvät geenit ovat jo tehokkaassa levityksessä. Ei estä hajut eikä homeet. Eiköhän se ahdistus ollut ihan muiden ongelma tässä ketjussa. "Live and let live" ei ole uhoilua. Synkistekijät rypekööt omassa mutalätäkössään, mutta älkööt vaatiko muita mukaansa sellaisiin kyseenalaisiin orgioihin.

foorumia;-) Onhan niitä hauskempiakin keskustelun aiheita, kuten esim. kusipäiden egon levitys...

sitten vaihtaakin kirjoitti:

foorumia;-) Onhan niitä hauskempiakin keskustelun aiheita, kuten esim. kusipäiden egon levitys...

Ahistaako kun pikkuego painui pohjimutiin? Helppo pistää hajujen piikkiin kun ei uskalla lähestyä ketään normaalijärkistä? Vai taktiikka "kettu ja pihlajanmarjat", eli ei kelpaa kun haiseekin liian hyvälle? Darwinismi siis jyrää, kun kelvoton perimä poistuu geenipopulaatiosta. Yhteiskunta vahvistuu.

Vinkuuko kirjoitti:

Ahistaako kun pikkuego painui pohjimutiin? Helppo pistää hajujen piikkiin kun ei uskalla lähestyä ketään normaalijärkistä? Vai taktiikka "kettu ja pihlajanmarjat", eli ei kelpaa kun haiseekin liian hyvälle? Darwinismi siis jyrää, kun kelvoton perimä poistuu geenipopulaatiosta. Yhteiskunta vahvistuu.

"Ei keneltäkään kysytä, milloin hänen on aika heittää hyvästit. Ihmisille, tottumuksilleen, itselleen. Se tulee kysymättä. Yhtäkkiä on aika suostua, kestää, hyväksyä nämä jäähyväiset. Tämä olemisen tuska. Tämä luhistuminen."

Urban Urban kirjoitti:

No on joillakin sitten vaikeaa. Olen sitä mieltä, että toimikoon luonnonvalinta ja Darwinismi tässäkin asiassa. Jos et pärjää nyky-yhteiskunnassa, ovat sinun geenisi kelvottomia populaation jatkon kannalta. Suurimmalla osalla ihmisistä ei ole ollenkaan tuollaisia ongelmia, eikä heidän tarvitse niitä murehtiakaan. Jos et tule toimeen normaalissa ympäristössä (johon homeetkin kuuluvat omalta osaltaan), on se voi voi. Istu ihan rauhassa töllissäsi naamari naamalla ja tuijottele tekokukkia, mutta älä edellytä muiden yhtyvän valitusvirsiisi sairauskulissiesi pystyssä pitämiseen.

Homeille altistunut onkin juuri se voittaja, kun on se anturi mukana, niin ei tarvitse enää altistaa itseään myrkyille, voi valita lapsilleen ja läheisilleen myrkyttömät päiväkodit, koulut ja muut laitokset. Elimistömme oppi kertalaakista, mitä pitää terveytensä eteen tehdä.

totta tosiaan kirjoitti:

Homeille altistunut onkin juuri se voittaja, kun on se anturi mukana, niin ei tarvitse enää altistaa itseään myrkyille, voi valita lapsilleen ja läheisilleen myrkyttömät päiväkodit, koulut ja muut laitokset. Elimistömme oppi kertalaakista, mitä pitää terveytensä eteen tehdä.

Ne, joiden nenä tai keuhkot eivät kerro, että talossa on vaarallinen sisäilma, sairastuvatkin sitten ajan myötä vakavampiin sairauksiin. Minunkin työkavereillani syöpää, sydänoireita, reumaa ja muita autoimmuunisairauksia ym. Niitähän voi tietenkin hoitaa lääkkein ja operaatioin.
Liekö vika sisäilmassa vai ovatkohan muuten vain niin sairaalloisia. Itse en voi ko. paikassa olla.

Geenit leviävät kirjoitti:

Hyvät geenit ovat jo tehokkaassa levityksessä. Ei estä hajut eikä homeet. Eiköhän se ahdistus ollut ihan muiden ongelma tässä ketjussa. "Live and let live" ei ole uhoilua. Synkistekijät rypekööt omassa mutalätäkössään, mutta älkööt vaatiko muita mukaansa sellaisiin kyseenalaisiin orgioihin.

ja vain apteekkiin jaksat mennä. mitä elämää se on. pelkoa siitä että sairastut ja ikävää vikinää ettet edes Ruotsiin voi matkustaa kun oot niin kippee. Katso peiliin.

Ei minua ainakaan kirjoitti:

Laitan aamuisin deodoranttia kainaloon. Isoon juhlaan hajuvettäkin. Sitäpaitsi en tarvitse psykiatrista apua.

tarvitse hajuvettä laittaa, tollo.

Vinkuuko kirjoitti:

Ahistaako kun pikkuego painui pohjimutiin? Helppo pistää hajujen piikkiin kun ei uskalla lähestyä ketään normaalijärkistä? Vai taktiikka "kettu ja pihlajanmarjat", eli ei kelpaa kun haiseekin liian hyvälle? Darwinismi siis jyrää, kun kelvoton perimä poistuu geenipopulaatiosta. Yhteiskunta vahvistuu.

pikkuhitler...

Urban Urban kirjoitti:

No on joillakin sitten vaikeaa. Olen sitä mieltä, että toimikoon luonnonvalinta ja Darwinismi tässäkin asiassa. Jos et pärjää nyky-yhteiskunnassa, ovat sinun geenisi kelvottomia populaation jatkon kannalta. Suurimmalla osalla ihmisistä ei ole ollenkaan tuollaisia ongelmia, eikä heidän tarvitse niitä murehtiakaan. Jos et tule toimeen normaalissa ympäristössä (johon homeetkin kuuluvat omalta osaltaan), on se voi voi. Istu ihan rauhassa töllissäsi naamari naamalla ja tuijottele tekokukkia, mutta älä edellytä muiden yhtyvän valitusvirsiisi sairauskulissiesi pystyssä pitämiseen.

mist tiiät mimmoset sun keenis on
ainha voi kaikkee luulla
luulla ittees vaik joksku älyköks tai ihan superjätkäks tai mimmiks
mis noit keenejäis oot testannu ja paljo makso
halluun tietää
minä kultainen kuu

ja muutenkii tuost luonnonvalinnast
kun oma järkes päähäs kasvo tuon suhtee ni oot vissii antannu luonnonvalinnan hoitaa sairautes

jos lekuris oot käynny tai et oo kettää sinne kuskannu nii et tiiä luonnovalinast mittää

"Kun altistus jatkuu alkaen aiheuttaa sitkeitä keuhkoputkitulehduksia (kuumeiluttivat myös minua samoin kuin poskiontelotulehduksetkin), niin niihin tk-lääkäri alkoi määräillä hänelle antibiooteja.
Ja kun nuo antibiootit eivät tehoa allergiseen keuhkoputkitulehdukseen, niin ihan oikein teki isä, kun vei hänet keuhkolääkärille, joka määräsi hänelle JATKUVAN ASTMALÄÄKITYKSEN. "

Tuohan on se tilanne missä olin ennen etätöitäni. Keuhkolääkärin määrämä antibioottikuuri omalääkityksenä, jos sairastun aina valmiina. Astmalääkitys, jota ei enää voi lisätä mitenkään. Mietinnässä koko ajan hyöty/haittasuhde, joka kallistui haittasuhteen puoleen vankasti.

Kun etätyöt alkoivat, keuhkolääkäri kertoo etteivät astmalääkkeet sinua auta ja pyytää lopettelemaan niiden käytön laskevin annoksin. Lopeten kertarysäyksellä ja mietin mitä hittoa.

Lääkityksen lopetus tutkimusten mukaan OK ja homma toimi hyvin. Mitään ihmeempää eroa en spirometriassa huomaa, ei avaava avannut lääkkeillä ei lääkkeiden käytön jälkeenkään... no pienissä tiehyeissä sitä eroa on, mutta se ei ole merkittävää... kertoo keuhkolääkäri. Oireet ja ongelmat jäävät, lääkitys ei.

Oliko astmalääkkeistä koskaan todellista apua? Mikä auttoi ja mikä oli vain lääkityksenä, kun kosteusvauriot aiheuttavat astmaa? Keuhkoista kuului niitä kritinöitä ja krahinoita ja siitä tuo astmadiagnoosi alkujaan.

Kyllä tuon astmalääkkeen käyttöä pitää miettiä, niin lääkärit kuin potilaatkin. Onko siitä apua. Kun lisäät annosta, kuten minä, ongelmien tullessa vapisivat kädet hillittömästi, siinä se vaikutus lähinnä olikin. Kun olin tukossa, olin tukossa. Ei se astmalääkitys auttanut siten, kuin ystäväni astmalääkitys auttaa häntä. Ei todellakaan.

Voihan se olla astmaa, mutta lääkitystä pitää miettiä ja harkita tarkoin, seurata ja katsoa mihin lääkitys vie. Kyllähän kortisoni tulehdusta laskee, mutta onko astmalääke se oikea lääkitys?

Kun keuhkolääkärini pyysi minua miettimään mikä lääke auttoi parhaiten, arvelin Symbicortin auttaneen eniten. Mutta jälkeenpäin miettiessä ja tilanteita kelatessa, en ollut enää mistään varma. Vain epävarma.

Selkeää oli, että sain tulehdustilan kosteusvauriorakennuksista päälle ja pahasti. Mikä tulehdusta laskee ja miten, mikä auttaa ja miten. En tiedä. Antibioottien jälkeen tunsin itseni hetkellisesti terveemmäksi, joten pyysin antibioottikuureja lääkäriltäni. Ensin kertoi, että se on yliopistotason hoitoa, mutta myöhemmin kertoi, että voi kuureja kirjoittaakin.

Parempi olotila tuli hitaasti ja olotila jäi vajaaksi. Enää ei ole koskaan sitä tunnetta, että on ihan terve. Lasi on puolitäysi, vaan ei puolityhjä.

Astmalääkkeiden käyttöä sietäisi kuitenkin miettiä tarkoin, kuten kortisonitablettikuurejakin, oli sitten aloittaja kuka tahansa.

Simppeli ratkaisu ei aina ole se paras.

)()()( kirjoitti:

"Kun altistus jatkuu alkaen aiheuttaa sitkeitä keuhkoputkitulehduksia (kuumeiluttivat myös minua samoin kuin poskiontelotulehduksetkin), niin niihin tk-lääkäri alkoi määräillä hänelle antibiooteja.
Ja kun nuo antibiootit eivät tehoa allergiseen keuhkoputkitulehdukseen, niin ihan oikein teki isä, kun vei hänet keuhkolääkärille, joka määräsi hänelle JATKUVAN ASTMALÄÄKITYKSEN. "

Tuohan on se tilanne missä olin ennen etätöitäni. Keuhkolääkärin määrämä antibioottikuuri omalääkityksenä, jos sairastun aina valmiina. Astmalääkitys, jota ei enää voi lisätä mitenkään. Mietinnässä koko ajan hyöty/haittasuhde, joka kallistui haittasuhteen puoleen vankasti.

Kun etätyöt alkoivat, keuhkolääkäri kertoo etteivät astmalääkkeet sinua auta ja pyytää lopettelemaan niiden käytön laskevin annoksin. Lopeten kertarysäyksellä ja mietin mitä hittoa.

Lääkityksen lopetus tutkimusten mukaan OK ja homma toimi hyvin. Mitään ihmeempää eroa en spirometriassa huomaa, ei avaava avannut lääkkeillä ei lääkkeiden käytön jälkeenkään... no pienissä tiehyeissä sitä eroa on, mutta se ei ole merkittävää... kertoo keuhkolääkäri. Oireet ja ongelmat jäävät, lääkitys ei.

Oliko astmalääkkeistä koskaan todellista apua? Mikä auttoi ja mikä oli vain lääkityksenä, kun kosteusvauriot aiheuttavat astmaa? Keuhkoista kuului niitä kritinöitä ja krahinoita ja siitä tuo astmadiagnoosi alkujaan.

Kyllä tuon astmalääkkeen käyttöä pitää miettiä, niin lääkärit kuin potilaatkin. Onko siitä apua. Kun lisäät annosta, kuten minä, ongelmien tullessa vapisivat kädet hillittömästi, siinä se vaikutus lähinnä olikin. Kun olin tukossa, olin tukossa. Ei se astmalääkitys auttanut siten, kuin ystäväni astmalääkitys auttaa häntä. Ei todellakaan.

Voihan se olla astmaa, mutta lääkitystä pitää miettiä ja harkita tarkoin, seurata ja katsoa mihin lääkitys vie. Kyllähän kortisoni tulehdusta laskee, mutta onko astmalääke se oikea lääkitys?

Kun keuhkolääkärini pyysi minua miettimään mikä lääke auttoi parhaiten, arvelin Symbicortin auttaneen eniten. Mutta jälkeenpäin miettiessä ja tilanteita kelatessa, en ollut enää mistään varma. Vain epävarma.

Selkeää oli, että sain tulehdustilan kosteusvauriorakennuksista päälle ja pahasti. Mikä tulehdusta laskee ja miten, mikä auttaa ja miten. En tiedä. Antibioottien jälkeen tunsin itseni hetkellisesti terveemmäksi, joten pyysin antibioottikuureja lääkäriltäni. Ensin kertoi, että se on yliopistotason hoitoa, mutta myöhemmin kertoi, että voi kuureja kirjoittaakin.

Parempi olotila tuli hitaasti ja olotila jäi vajaaksi. Enää ei ole koskaan sitä tunnetta, että on ihan terve. Lasi on puolitäysi, vaan ei puolityhjä.

Astmalääkkeiden käyttöä sietäisi kuitenkin miettiä tarkoin, kuten kortisonitablettikuurejakin, oli sitten aloittaja kuka tahansa.

Simppeli ratkaisu ei aina ole se paras.

Kun kirjoitit, että astmalääkkeiden käyttöä sietäisi kuitenkin miettiä tarkoin kuten kortisonitabujenkin käyttöä, niin tosi hyvin näyttää tuntemillani henkilöillä olevan homma hanskassa kuin myös heidän keuhkolääkäreillään.

He tietävät ihan itse vielä hometyöpaikoillaan olevina (tuntevat myös muita kaltaisiaan) etteivät he pystyisi niissä työskentelemään ilman jokapäiväistä KEUHKOPUTKIEN TULEHDUSTA HILLITSEVÄÄ astmalääkitystä, joita on säännöllisessä käytössä yksi ja varalla jopa toinen mikäli tulehdus alkaa pahentua.
Onneksi heidän keuhkoputkensa eivät VIELÄ OLE AHTAUTUNEET, koska hengenahdistusta ei ilmene, joten avaavaa lääkitystä ei tarvitse käyttää.

Tuossa reilut puolisen vuotta sitten eräs ystäväni jäi vuorotteluvapaalle ja jätti muutaman kuukauden päästä astmalääkityksensä (ei vielä Kela-astmaa) pois, vaan pakko hänen oli ottaa se takaisin käyttöön kun alkoi yskittämään, eli keuhkoputket alkoivatkin ilman lääkitystä pikkuhiljaa tulehtua itsekseen ilman mikrobialtistustakin.
Sairaanhoitohenkilökoulutettuna hän tietää keuhkoputkiensa tulehdustilanteen olevan NYT kroonistunut, joten ilman hoitavaa astmalääkitystä hän ei enää pärjää. Ei hänkään avaavaa ole tarvinnut koskaan, koska hengenahdistus ei ole kuvioihin kuulunut.

Jossain vaiheessa saattaa hometyöpaikkalaisen vastaan tulle tilanne, ettei keuhkoputkitulehdusta vaimentava astmalääke enää tehoa ja siitähän ne ongelmat alkavat.

Näyttää kuitenkin siltä, että vaikka keuhkoputkia hoitava astmalääke pitää kurissa keuhkoputkitulehduksen, niin immuunijärjestelmä voimistaa oireilua muualla kehossa, eli esim. reuma- ja/tai iho-oireiluna, joko ennemmin tai myöhemmin, ja jotka nekin oireilut ovat aluksi ohimeneviä, mutta myöhemmin saattavat "jäädä päälle" johtaen jopa autoimmuunisairaus-diagnoosiin.

Mitä itseeni tulee, niin kuten olen kertonut yksikään lääkäri ei ole määrännyt minulle noihin muutamaan ODTS:än jälkeisiin kolme kuukautta
kestäviin keuhkoputki- tai poskiontelotulehduksiin antibiootteja siksi, että olin tullut antibioottiallergikoksi jo ennen ODS:sän ilmaantumista. No ohi menivät ilman antibioottejakin. Astmalääkitystä noihin keuhkoputkitulehuksiin yksikään lääkäri ei määrännyt. Astmapiipun hain tk-lääkäriltä itse, kun olin jo irtisanoutunut työpaikastani.
Kehkolääkäri määräsi minulle HOITAVAN 50 pv:n astmalääkekuurin vasta TTL:n A. fumigatusaltistuksen aiheuttaman TOSIRAJUN keuhkoputkitulehduksen takia.
Altistuken aiheuttamaan RASITUSHENGENahdistukseen se ei auttanut, mutta kun tuokaan KEUHKOPUTKITULEHDUS ei KROONISTUNUT, niin oletettavasti sen esti.

Tuosta keuhkolääkäristä tuli OMAKEUHKOLÄÄKÄRINI.
Tällä hetkellä käytössäni on Symbicort-HOITAVANA, mikäli keuhkoputkeni tulehtuisivat vaikkapa virusinfektion takia JUURI TUON KROONISEN TULEHDUKSEN ENNALTAEHKÄISYN TAKIA, jonka saamiseen minulla näyttää olevan ihan historiikkiriski.
Homealtistuksen takiahan keuhkoputitulehdusriski on minimaalinen, koska KÄYTÄN HOMESUODATTIMIN varustettuja puolinaamareita MAA- rakennusMIKROBIALTISTUSTEN TAKIA HOMEFLUNSSAN ehkäisyn takia. Teho sataprosenttinen. Tosin pitäisi muistaa noiden suodattimien käyttöajan olevan 40 tuntia.

Mitä sinunkin immuunijärjestelmääsi tulee, niin ole onnellinen sen VOIMAKKAASTA REAGOINNISTA, jonka takia keuhkoputkitulehduksesi ei ehtinyt kroonistua, eli työpaikka-altistuksesi päätyttyä et tarvitse enää HOITAVAA astmalääkitystä.
Ja onneksi keuhkoputkitulehduksen kroonistumista ei sinullekkaan aiheuttanut edes TTL:n A. fumigatusaltistus.

Mitä noihin mainitsemiisi kortisonitabukuureihin tulee, niin tosihyvin näyttää niidenkin käyttö olevan hanskassa noiden tuntemieni AMMATTIASTMAATIKKOJEN (työkyvyttömyyseläkkeellä tai tapaturmaeläkkeellä) olevien kohdalla kuin myös nebulisaattorin ja happilaitteenkin käyttö kiitos maamme keuhkolääkäreiden opastuksen ja varalla olevien reseptien.

Homeherkkä kirjoitti:

Kun kirjoitit, että astmalääkkeiden käyttöä sietäisi kuitenkin miettiä tarkoin kuten kortisonitabujenkin käyttöä, niin tosi hyvin näyttää tuntemillani henkilöillä olevan homma hanskassa kuin myös heidän keuhkolääkäreillään.

He tietävät ihan itse vielä hometyöpaikoillaan olevina (tuntevat myös muita kaltaisiaan) etteivät he pystyisi niissä työskentelemään ilman jokapäiväistä KEUHKOPUTKIEN TULEHDUSTA HILLITSEVÄÄ astmalääkitystä, joita on säännöllisessä käytössä yksi ja varalla jopa toinen mikäli tulehdus alkaa pahentua.
Onneksi heidän keuhkoputkensa eivät VIELÄ OLE AHTAUTUNEET, koska hengenahdistusta ei ilmene, joten avaavaa lääkitystä ei tarvitse käyttää.

Tuossa reilut puolisen vuotta sitten eräs ystäväni jäi vuorotteluvapaalle ja jätti muutaman kuukauden päästä astmalääkityksensä (ei vielä Kela-astmaa) pois, vaan pakko hänen oli ottaa se takaisin käyttöön kun alkoi yskittämään, eli keuhkoputket alkoivatkin ilman lääkitystä pikkuhiljaa tulehtua itsekseen ilman mikrobialtistustakin.
Sairaanhoitohenkilökoulutettuna hän tietää keuhkoputkiensa tulehdustilanteen olevan NYT kroonistunut, joten ilman hoitavaa astmalääkitystä hän ei enää pärjää. Ei hänkään avaavaa ole tarvinnut koskaan, koska hengenahdistus ei ole kuvioihin kuulunut.

Jossain vaiheessa saattaa hometyöpaikkalaisen vastaan tulle tilanne, ettei keuhkoputkitulehdusta vaimentava astmalääke enää tehoa ja siitähän ne ongelmat alkavat.

Näyttää kuitenkin siltä, että vaikka keuhkoputkia hoitava astmalääke pitää kurissa keuhkoputkitulehduksen, niin immuunijärjestelmä voimistaa oireilua muualla kehossa, eli esim. reuma- ja/tai iho-oireiluna, joko ennemmin tai myöhemmin, ja jotka nekin oireilut ovat aluksi ohimeneviä, mutta myöhemmin saattavat "jäädä päälle" johtaen jopa autoimmuunisairaus-diagnoosiin.

Mitä itseeni tulee, niin kuten olen kertonut yksikään lääkäri ei ole määrännyt minulle noihin muutamaan ODTS:än jälkeisiin kolme kuukautta
kestäviin keuhkoputki- tai poskiontelotulehduksiin antibiootteja siksi, että olin tullut antibioottiallergikoksi jo ennen ODS:sän ilmaantumista. No ohi menivät ilman antibioottejakin. Astmalääkitystä noihin keuhkoputkitulehuksiin yksikään lääkäri ei määrännyt. Astmapiipun hain tk-lääkäriltä itse, kun olin jo irtisanoutunut työpaikastani.
Kehkolääkäri määräsi minulle HOITAVAN 50 pv:n astmalääkekuurin vasta TTL:n A. fumigatusaltistuksen aiheuttaman TOSIRAJUN keuhkoputkitulehduksen takia.
Altistuken aiheuttamaan RASITUSHENGENahdistukseen se ei auttanut, mutta kun tuokaan KEUHKOPUTKITULEHDUS ei KROONISTUNUT, niin oletettavasti sen esti.

Tuosta keuhkolääkäristä tuli OMAKEUHKOLÄÄKÄRINI.
Tällä hetkellä käytössäni on Symbicort-HOITAVANA, mikäli keuhkoputkeni tulehtuisivat vaikkapa virusinfektion takia JUURI TUON KROONISEN TULEHDUKSEN ENNALTAEHKÄISYN TAKIA, jonka saamiseen minulla näyttää olevan ihan historiikkiriski.
Homealtistuksen takiahan keuhkoputitulehdusriski on minimaalinen, koska KÄYTÄN HOMESUODATTIMIN varustettuja puolinaamareita MAA- rakennusMIKROBIALTISTUSTEN TAKIA HOMEFLUNSSAN ehkäisyn takia. Teho sataprosenttinen. Tosin pitäisi muistaa noiden suodattimien käyttöajan olevan 40 tuntia.

Mitä sinunkin immuunijärjestelmääsi tulee, niin ole onnellinen sen VOIMAKKAASTA REAGOINNISTA, jonka takia keuhkoputkitulehduksesi ei ehtinyt kroonistua, eli työpaikka-altistuksesi päätyttyä et tarvitse enää HOITAVAA astmalääkitystä.
Ja onneksi keuhkoputkitulehduksen kroonistumista ei sinullekkaan aiheuttanut edes TTL:n A. fumigatusaltistus.

Mitä noihin mainitsemiisi kortisonitabukuureihin tulee, niin tosihyvin näyttää niidenkin käyttö olevan hanskassa noiden tuntemieni AMMATTIASTMAATIKKOJEN (työkyvyttömyyseläkkeellä tai tapaturmaeläkkeellä) olevien kohdalla kuin myös nebulisaattorin ja happilaitteenkin käyttö kiitos maamme keuhkolääkäreiden opastuksen ja varalla olevien reseptien.

Niin, minäkin yskin ja se tulee rasituksessa, kuten se väsymys ja tuntuu että on ihan hakattu joka puolelta, jäykkä ja kipeä. Se menee ohitse seuraavan päivän aikana, jos esim. edellisenä päivänä on puuhaillut koko päivän, niin seuraava on lepopäivä ja kipupäivä.

Toki mietin, onko kaikkien lääkkeiden poisjättö oikea ratkaisu. Mikä on yskän takana. Jos olisi luottamuksellinen väli lääkäreihin, uskoisin voivani tilanteen selvittää heidän kanssaan. Mutta nyt sitä ei ole, ei keuhkolääkärin kanssa, joka asiasta tietäisi. Enkä jaksa lähteä selvittämään tilannettani pystymetsästä, en ihan vielä.

Nyt kun kilpparilääkitys on päällä, koelääkitys tosin (yksi tabletti per päivä) alkaa hillitön väsymys väistyä. EI puhettakaan, että tarvitsisi mennä nukkumaan päiväunia. Joten nyt väsyn vain rasituksesta ja se on edistystä ja paljon.

Mutta toki mietin miten itseäni hoitaisin noin muutoin. Jos astmalääkkeet eivät auta, mikä auttaa kun sairastun taas enemmän. Kipuilun takana on mitä, pitääkö sitä vain sietää ja odotella. Ehkä.

Kaulan kipuilu hellittää vähän taas. Leikkaushaavan päällä on hoitava teippi ja haavan pistely on vähentynyt, joten siinä oli haavan kohdalla kyse varmasti arpikudoksen kasvusta. Mutta se, miten kaula kipuili työpaikallani, se oli erilaista ja se oli sitä samaa millä ne patitkin lähtivät kasvuun.

Se mitä kaipaan on se reilu ja avoin keskustelu. Olihan sitä noiden keuhkolääkäreiden kanssa alkuun, mutta en ymmärtänyt miksi astmani haittaluokka oli 0 ja miten kilpparini ongelmat olisivat masennusta ja vaihdevuosia. Siinä meni kaksi lääkäriä, enkä oikein osaa nähdä tilannetta, jossa menisin heidän vastaanotoilleen enää.

Kunhan lääninlääkärin päätös tulee, pitäisi löytää itselleen lääkäri, mutta kantelun vuoksi en enkä ole enää mitenkään "hyväksyttävä" potilas. Sitähän minulle varoiteltiin jo etukäteen, joten sen kanssa on vain elettävä. En kyllä ymmärrä miten väärin on yrittää selvittää miten haitta-asteen 0 astma vie elämäni tähän tilanteeseen missä nyt olen. En todellakaan ymmärrä, että jäisin tilanteeseen jossa nyt olen, ihan vain ilmaan roikkumaan.

)()()( kirjoitti:

Niin, minäkin yskin ja se tulee rasituksessa, kuten se väsymys ja tuntuu että on ihan hakattu joka puolelta, jäykkä ja kipeä. Se menee ohitse seuraavan päivän aikana, jos esim. edellisenä päivänä on puuhaillut koko päivän, niin seuraava on lepopäivä ja kipupäivä.

Toki mietin, onko kaikkien lääkkeiden poisjättö oikea ratkaisu. Mikä on yskän takana. Jos olisi luottamuksellinen väli lääkäreihin, uskoisin voivani tilanteen selvittää heidän kanssaan. Mutta nyt sitä ei ole, ei keuhkolääkärin kanssa, joka asiasta tietäisi. Enkä jaksa lähteä selvittämään tilannettani pystymetsästä, en ihan vielä.

Nyt kun kilpparilääkitys on päällä, koelääkitys tosin (yksi tabletti per päivä) alkaa hillitön väsymys väistyä. EI puhettakaan, että tarvitsisi mennä nukkumaan päiväunia. Joten nyt väsyn vain rasituksesta ja se on edistystä ja paljon.

Mutta toki mietin miten itseäni hoitaisin noin muutoin. Jos astmalääkkeet eivät auta, mikä auttaa kun sairastun taas enemmän. Kipuilun takana on mitä, pitääkö sitä vain sietää ja odotella. Ehkä.

Kaulan kipuilu hellittää vähän taas. Leikkaushaavan päällä on hoitava teippi ja haavan pistely on vähentynyt, joten siinä oli haavan kohdalla kyse varmasti arpikudoksen kasvusta. Mutta se, miten kaula kipuili työpaikallani, se oli erilaista ja se oli sitä samaa millä ne patitkin lähtivät kasvuun.

Se mitä kaipaan on se reilu ja avoin keskustelu. Olihan sitä noiden keuhkolääkäreiden kanssa alkuun, mutta en ymmärtänyt miksi astmani haittaluokka oli 0 ja miten kilpparini ongelmat olisivat masennusta ja vaihdevuosia. Siinä meni kaksi lääkäriä, enkä oikein osaa nähdä tilannetta, jossa menisin heidän vastaanotoilleen enää.

Kunhan lääninlääkärin päätös tulee, pitäisi löytää itselleen lääkäri, mutta kantelun vuoksi en enkä ole enää mitenkään "hyväksyttävä" potilas. Sitähän minulle varoiteltiin jo etukäteen, joten sen kanssa on vain elettävä. En kyllä ymmärrä miten väärin on yrittää selvittää miten haitta-asteen 0 astma vie elämäni tähän tilanteeseen missä nyt olen. En todellakaan ymmärrä, että jäisin tilanteeseen jossa nyt olen, ihan vain ilmaan roikkumaan.

sen kummemmin selvitellä, mitä sitä nyt kaikista diagnooseista, onko niitä tai ovatko vääriä. Pötköttelet vaan sohvalla, nappailet pillereitä, yhdessä kaljan kanssa ja olet pönttö sekaisin. Harmittelet välillä ettet jaksa lähteä edes ruotsinristeilylle viinavarastoa täydentämään. Älä kuitenkaan mene lääkäriin selvittämään miksi edelleen sairastat etkä pysty työhön. Kiireisillä lääkäreillä on parempaakin tekemistä, ei niitä saa vaivata, köyhät ja sairaat ihmiset tukkivat vastaanottoja turhaan. Muista ottaa KAIKKI lääkkeet mitä on määrätty, et sitten juoksentele sohvalta kovin kauas kun lääkelistalla menee parikymmentä pilleriä kerrallaan.

homeahdistus1 kirjoitti:

sen kummemmin selvitellä, mitä sitä nyt kaikista diagnooseista, onko niitä tai ovatko vääriä. Pötköttelet vaan sohvalla, nappailet pillereitä, yhdessä kaljan kanssa ja olet pönttö sekaisin. Harmittelet välillä ettet jaksa lähteä edes ruotsinristeilylle viinavarastoa täydentämään. Älä kuitenkaan mene lääkäriin selvittämään miksi edelleen sairastat etkä pysty työhön. Kiireisillä lääkäreillä on parempaakin tekemistä, ei niitä saa vaivata, köyhät ja sairaat ihmiset tukkivat vastaanottoja turhaan. Muista ottaa KAIKKI lääkkeet mitä on määrätty, et sitten juoksentele sohvalta kovin kauas kun lääkelistalla menee parikymmentä pilleriä kerrallaan.

että oli hauska viesti. Kiitos!

Mutta teen kyllä töitä. Sairaslomaa oli vain ne pari viikkoa tuon leikkauksen jälkeen, eikä siitä saanut neuvotella.

Kukin sairastaa tavallaan. Minun pitää olla todella sairas, että jaksaisin vain maata sohvalla tai lähteä Ruotsin risteilylle ;-).

En tunne itseäni niin sairaaksi ollenkaan. Siitähän on kyse, että kyllä tämä työnteko näin näppimistön kanssa sujuu. Ei tässä nyt niin väsy. Jos tekisi ruumiillista työtä, työmatka, tilanne olisi aivan toinen. Ja vielä työpaikan sisäilmassa. Mutta näin ei ole.

Siitähän on kyse. Haluan pysyä kunnossa, en sairaseläkkeelle. Hillitön määrä lääkkeitä, ei syytä miksi niitä syö ja sohva, ja varmasti olet sairaseläkkeellä ennemmin tai myöhemmin se on varma.

Parempi vaihtoehto yhteiskunnalle olisi rehellisyys ja vähemmän lääkkeitä ja oikeaa hoitoa ja lääkäreille oikeus puhua potilailleen se tieto mikä heillä on. Lääkäreiden vaitiolovelvollisuus on viety nyt ihan liian pitkälle. Ei ole kovin uskottavaa, että erikoislääkäri ei tiedä sairastanko astmaa vaiko J44, tai... mitä. Ei nuo diagnoosit nyt niin hakuammuntaa voi olla. Kait?

)()()( kirjoitti:

että oli hauska viesti. Kiitos!

Mutta teen kyllä töitä. Sairaslomaa oli vain ne pari viikkoa tuon leikkauksen jälkeen, eikä siitä saanut neuvotella.

Kukin sairastaa tavallaan. Minun pitää olla todella sairas, että jaksaisin vain maata sohvalla tai lähteä Ruotsin risteilylle ;-).

En tunne itseäni niin sairaaksi ollenkaan. Siitähän on kyse, että kyllä tämä työnteko näin näppimistön kanssa sujuu. Ei tässä nyt niin väsy. Jos tekisi ruumiillista työtä, työmatka, tilanne olisi aivan toinen. Ja vielä työpaikan sisäilmassa. Mutta näin ei ole.

Siitähän on kyse. Haluan pysyä kunnossa, en sairaseläkkeelle. Hillitön määrä lääkkeitä, ei syytä miksi niitä syö ja sohva, ja varmasti olet sairaseläkkeellä ennemmin tai myöhemmin se on varma.

Parempi vaihtoehto yhteiskunnalle olisi rehellisyys ja vähemmän lääkkeitä ja oikeaa hoitoa ja lääkäreille oikeus puhua potilailleen se tieto mikä heillä on. Lääkäreiden vaitiolovelvollisuus on viety nyt ihan liian pitkälle. Ei ole kovin uskottavaa, että erikoislääkäri ei tiedä sairastanko astmaa vaiko J44, tai... mitä. Ei nuo diagnoosit nyt niin hakuammuntaa voi olla. Kait?

Pitäisi myös ottaa huomioon se, että kaikkiin sairauksiin ei ole diagnoosinimeä. Itse jouduin odottamaan diagnoosia (ei koskenut homesairautta) noin 20 vuotta. Diagnoosi saatiin vasta, kun eräs amerikkalainen tutkimusryhmä oli tutkinut kyseistä oireistoa pitkän aikaa. Ystäväni joutui turvautumaan ranskalaisen spesialistin apuun selvittääkseen sairautensa syyn. Sillekään ei löytynyt mitään valmista diagnoosia, mutta sen sijaan spesialisti kykeni päättelemään, miten sitä voitaisiin yrittää hoitaa.

Mitä tulee homesairauksiin, niin suurimmalla osalla oireet lievittyvät ajan oloon ihan itsestäänkin, kun altistus on loppunut.

diagnooseja kirjoitti:

Pitäisi myös ottaa huomioon se, että kaikkiin sairauksiin ei ole diagnoosinimeä. Itse jouduin odottamaan diagnoosia (ei koskenut homesairautta) noin 20 vuotta. Diagnoosi saatiin vasta, kun eräs amerikkalainen tutkimusryhmä oli tutkinut kyseistä oireistoa pitkän aikaa. Ystäväni joutui turvautumaan ranskalaisen spesialistin apuun selvittääkseen sairautensa syyn. Sillekään ei löytynyt mitään valmista diagnoosia, mutta sen sijaan spesialisti kykeni päättelemään, miten sitä voitaisiin yrittää hoitaa.

Mitä tulee homesairauksiin, niin suurimmalla osalla oireet lievittyvät ajan oloon ihan itsestäänkin, kun altistus on loppunut.

jotka sairastavat, homeista, mutta eivät tiedä sitä itse. Altistus ei lopu koskaan, mutta pillerivuori kasvaa... Kyllä Kela lääkkeet korvaa eli veronmaksajat...

diagnooseja kirjoitti:

Pitäisi myös ottaa huomioon se, että kaikkiin sairauksiin ei ole diagnoosinimeä. Itse jouduin odottamaan diagnoosia (ei koskenut homesairautta) noin 20 vuotta. Diagnoosi saatiin vasta, kun eräs amerikkalainen tutkimusryhmä oli tutkinut kyseistä oireistoa pitkän aikaa. Ystäväni joutui turvautumaan ranskalaisen spesialistin apuun selvittääkseen sairautensa syyn. Sillekään ei löytynyt mitään valmista diagnoosia, mutta sen sijaan spesialisti kykeni päättelemään, miten sitä voitaisiin yrittää hoitaa.

Mitä tulee homesairauksiin, niin suurimmalla osalla oireet lievittyvät ajan oloon ihan itsestäänkin, kun altistus on loppunut.

varmaan kaikilla oireet lievittyvät, kun pääsee jostain kauheasta homepaikasta pois. Ongelmaksi jää sitten pysyvä herkistyminen aivan pienille homemäärille joita on lähes kaikissa rakennuksissa ja ulkoilmassa ja jossain pitää ihmisen kuitenkin asua ja kenties käydä työssäkin, hengittämistä ei voi lopettaa. Sitten jää sairauksien kirjo nuhasta syöpään, jotka saattavat liittyä tai olla liittymättä homeisiin mutta eivät enää parane tai edes lievity pahimman altistuksen päätyttyä.

)()()( kirjoitti:

Niin, minäkin yskin ja se tulee rasituksessa, kuten se väsymys ja tuntuu että on ihan hakattu joka puolelta, jäykkä ja kipeä. Se menee ohitse seuraavan päivän aikana, jos esim. edellisenä päivänä on puuhaillut koko päivän, niin seuraava on lepopäivä ja kipupäivä.

Toki mietin, onko kaikkien lääkkeiden poisjättö oikea ratkaisu. Mikä on yskän takana. Jos olisi luottamuksellinen väli lääkäreihin, uskoisin voivani tilanteen selvittää heidän kanssaan. Mutta nyt sitä ei ole, ei keuhkolääkärin kanssa, joka asiasta tietäisi. Enkä jaksa lähteä selvittämään tilannettani pystymetsästä, en ihan vielä.

Nyt kun kilpparilääkitys on päällä, koelääkitys tosin (yksi tabletti per päivä) alkaa hillitön väsymys väistyä. EI puhettakaan, että tarvitsisi mennä nukkumaan päiväunia. Joten nyt väsyn vain rasituksesta ja se on edistystä ja paljon.

Mutta toki mietin miten itseäni hoitaisin noin muutoin. Jos astmalääkkeet eivät auta, mikä auttaa kun sairastun taas enemmän. Kipuilun takana on mitä, pitääkö sitä vain sietää ja odotella. Ehkä.

Kaulan kipuilu hellittää vähän taas. Leikkaushaavan päällä on hoitava teippi ja haavan pistely on vähentynyt, joten siinä oli haavan kohdalla kyse varmasti arpikudoksen kasvusta. Mutta se, miten kaula kipuili työpaikallani, se oli erilaista ja se oli sitä samaa millä ne patitkin lähtivät kasvuun.

Se mitä kaipaan on se reilu ja avoin keskustelu. Olihan sitä noiden keuhkolääkäreiden kanssa alkuun, mutta en ymmärtänyt miksi astmani haittaluokka oli 0 ja miten kilpparini ongelmat olisivat masennusta ja vaihdevuosia. Siinä meni kaksi lääkäriä, enkä oikein osaa nähdä tilannetta, jossa menisin heidän vastaanotoilleen enää.

Kunhan lääninlääkärin päätös tulee, pitäisi löytää itselleen lääkäri, mutta kantelun vuoksi en enkä ole enää mitenkään "hyväksyttävä" potilas. Sitähän minulle varoiteltiin jo etukäteen, joten sen kanssa on vain elettävä. En kyllä ymmärrä miten väärin on yrittää selvittää miten haitta-asteen 0 astma vie elämäni tähän tilanteeseen missä nyt olen. En todellakaan ymmärrä, että jäisin tilanteeseen jossa nyt olen, ihan vain ilmaan roikkumaan.

On varmasti henkisesti rankkaa, kun joutuu luopumaan yksi toisensa jälkeen sairauksistaan ja lääkityksistään. Olet viettänyt niin monta rattoisaa vuotta itse toteamisiesi vaivojesi parissa, että niistä on tullut ikäänkuin vanhoja ystäviä. Kohta sinun on vaikea perustella kotiin jäämistä laiskottelemaan ja saatat joutua lähtemään ihan oikeisiin töihin. Että maailma osaakin olla kova ja epäoikeudenmukainen. Pahuksen lääkärit, kun menivät parantamaan nuo näkyvät vaivat. Ainoa vaihtoehto lienee siirtyä henkisten sairauksien suuntaan.

Kova kohtalo kirjoitti:

On varmasti henkisesti rankkaa, kun joutuu luopumaan yksi toisensa jälkeen sairauksistaan ja lääkityksistään. Olet viettänyt niin monta rattoisaa vuotta itse toteamisiesi vaivojesi parissa, että niistä on tullut ikäänkuin vanhoja ystäviä. Kohta sinun on vaikea perustella kotiin jäämistä laiskottelemaan ja saatat joutua lähtemään ihan oikeisiin töihin. Että maailma osaakin olla kova ja epäoikeudenmukainen. Pahuksen lääkärit, kun menivät parantamaan nuo näkyvät vaivat. Ainoa vaihtoehto lienee siirtyä henkisten sairauksien suuntaan.

mollata omassa ahdistuksessasi.

Kova kohtalo kirjoitti:

On varmasti henkisesti rankkaa, kun joutuu luopumaan yksi toisensa jälkeen sairauksistaan ja lääkityksistään. Olet viettänyt niin monta rattoisaa vuotta itse toteamisiesi vaivojesi parissa, että niistä on tullut ikäänkuin vanhoja ystäviä. Kohta sinun on vaikea perustella kotiin jäämistä laiskottelemaan ja saatat joutua lähtemään ihan oikeisiin töihin. Että maailma osaakin olla kova ja epäoikeudenmukainen. Pahuksen lääkärit, kun menivät parantamaan nuo näkyvät vaivat. Ainoa vaihtoehto lienee siirtyä henkisten sairauksien suuntaan.

oot sää se hehkuvien keenien jakelija

kyll tuol haukkus kohteel on ihan ihkaoikkeit tautiloi
ja duuniiha tuo tekkee
on niit muitkii jotk tautiloins takkii on täytynt hävitä työmaaltans vaik tonne sossuu
mitäs luulet et toll kävis ku menis sinne homeläävääns takas

yks hölisijä täll palstal kirjoitti:

oot sää se hehkuvien keenien jakelija

kyll tuol haukkus kohteel on ihan ihkaoikkeit tautiloi
ja duuniiha tuo tekkee
on niit muitkii jotk tautiloins takkii on täytynt hävitä työmaaltans vaik tonne sossuu
mitäs luulet et toll kävis ku menis sinne homeläävääns takas

puuttuu vaa yks ruuvi pääst;-)

vauhdissa.

Olen tässä vuosien varrella huomannut, että kun hän pahoja takaiskuja saatuaan pitää taukoa noissa tietoiskuissaan, niin "sattumalta" aina juuri silloin palstalle ilmestyy joku "uusi" Urban Urban tms. -häirikkö sekoittamaan keskusteluja ja häiritsemään vertaismielipiteitä. Ilmiselviä esimerkkejä löytyis vaikka kuinka paljon, jos jaksaisi kaivaa.

Oma asema säilyy paremmin jos hajottaa ja hallitsee ja sitten saapuu taas valkoisella ratsulla pelastamaan kaikki.

kyseinen herra kirjoitti:

vauhdissa.

Olen tässä vuosien varrella huomannut, että kun hän pahoja takaiskuja saatuaan pitää taukoa noissa tietoiskuissaan, niin "sattumalta" aina juuri silloin palstalle ilmestyy joku "uusi" Urban Urban tms. -häirikkö sekoittamaan keskusteluja ja häiritsemään vertaismielipiteitä. Ilmiselviä esimerkkejä löytyis vaikka kuinka paljon, jos jaksaisi kaivaa.

Oma asema säilyy paremmin jos hajottaa ja hallitsee ja sitten saapuu taas valkoisella ratsulla pelastamaan kaikki.

sitä en usko. Sillä kaikki paha on aina nisuiisun syytä, hän vastaa itselleen jne... jne... eipä täällä joiden mukaan muita olekaan kuin nisuiisu yksin... joten syntipukki on tiedossa aina... vaikka tuo tollo on selkeästi sairas ja siirtyy palstalta toiselle häiriköimään ihan vain sairautensa vuoksi. Hän on yksinäinen ja sairas, siinä se. Hän kirjoittaa aivan vastaavia viestejä muillakin palstoilla. Hän ei ole kukaan meistä!

onko se totta, kirjoitti:

sitä en usko. Sillä kaikki paha on aina nisuiisun syytä, hän vastaa itselleen jne... jne... eipä täällä joiden mukaan muita olekaan kuin nisuiisu yksin... joten syntipukki on tiedossa aina... vaikka tuo tollo on selkeästi sairas ja siirtyy palstalta toiselle häiriköimään ihan vain sairautensa vuoksi. Hän on yksinäinen ja sairas, siinä se. Hän kirjoittaa aivan vastaavia viestejä muillakin palstoilla. Hän ei ole kukaan meistä!

viettää omien sanojensa mukaan 6 tuntia vuorokaudessa täällä. Olisi muuten sekin aikamoinen yhteensattuma, että tämä sattumoinen, aina samaa linjaa pitävä häirikkö ilmestyy tänne aina kun Herramme pitää tietoiskutaukojaan.

Kova kohtalo kirjoitti:

On varmasti henkisesti rankkaa, kun joutuu luopumaan yksi toisensa jälkeen sairauksistaan ja lääkityksistään. Olet viettänyt niin monta rattoisaa vuotta itse toteamisiesi vaivojesi parissa, että niistä on tullut ikäänkuin vanhoja ystäviä. Kohta sinun on vaikea perustella kotiin jäämistä laiskottelemaan ja saatat joutua lähtemään ihan oikeisiin töihin. Että maailma osaakin olla kova ja epäoikeudenmukainen. Pahuksen lääkärit, kun menivät parantamaan nuo näkyvät vaivat. Ainoa vaihtoehto lienee siirtyä henkisten sairauksien suuntaan.

onneksi sinun sairautesi eivät taida olla keksittyä laatua kun ne paistavat niin pitkälle lyhyestä kirjoituksestakin, mutta oletko varma että olet saanut niihin oikean diagnoosin? Miksi lääkkeesi eivät tehoa? Kannattaisiko vaihtaa lääkäriä eikä käyttää sitä samaa vanhaa, ehkä hän ei ymmärrä tilanteesi vakavuutta.

ihmisiä kirjoitti:

jotka sairastavat, homeista, mutta eivät tiedä sitä itse. Altistus ei lopu koskaan, mutta pillerivuori kasvaa... Kyllä Kela lääkkeet korvaa eli veronmaksajat...

Kun itsellä alkaa olla valitettavankin paljon kokemusta homeista sairastumisesta, niin alkaa hoksaamaan, keiden kaikkien kovasti sairastavien tuttavien kohdalla oireiden aiheuttaja voisi olla home. Melkoisen usein olen ollut oikeassa, valitettavasti.

homeahdistus1 kirjoitti:

onneksi sinun sairautesi eivät taida olla keksittyä laatua kun ne paistavat niin pitkälle lyhyestä kirjoituksestakin, mutta oletko varma että olet saanut niihin oikean diagnoosin? Miksi lääkkeesi eivät tehoa? Kannattaisiko vaihtaa lääkäriä eikä käyttää sitä samaa vanhaa, ehkä hän ei ymmärrä tilanteesi vakavuutta.

kuin kirjoitella tuollaisia viestejä on niihin vastaaminenkin.

tyhmää kirjoitti:

kuin kirjoitella tuollaisia viestejä on niihin vastaaminenkin.

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!