Tervehdys ystävät
Välillä tuntuu että olen mustasukkainen ja välillä en. Kerrotaan aluksi muutamia faktoja mitä tässä on tapahtunut 20v. aikana, jo seurustelun alkuvaiheessa nykyinen vaimoni petti minua ainakin todistetusti pari kertaa ja annoin anteeksi. Elämä tietysti jatkui ja esikoinen syntyi –87 avioonkin päädyttiin –88, edelleen kaikki tuntui hyvälle ja suhde tuntui toimivan moitteettomasti vuoteen –96 jolloin sitten esiin tuli karmea tapahtuma ”vaimoni oli pettänyt minua taas”. Tapahtumat saivat alkunsa siitä kun vaimoni lähti viettämään kavereidensa kanssa iltaa ravintolaan, hän tiesi että minun pitää lähteä töihin viimeistään 5.30 mutta häntä vaan ei kuulunut kotiin ja pakko oli lähteä. Kun sitten palasin kotiin 1 ½ h kuluttua niin vaimo oli palannut ja nukkui, jotenkin minulle alkoi hiipiä paha epäilys että nyt kaikki ei ole niin kuin pitää. Kyselin tietysti miten ilta oli mennyt ja kuinka hän tuli niin myöhään kotia johon vastaus kuului ”Mentiin jatkoille”, niin jatkoille mentiin mutta mukana oli ravintolasta löydetty kavaljeeri. Se miten sain vaimoni tästä kiinni oli kun katsoin hänen puhelimesta soitetut puhelut, otin selville kyseisen numeron ja silloin maailma romahti epäilykseni oli osunut oikean. Asiaa sitten kysyessäni hän raivostui aivan silmittömästi ja ihmetteli mitä asiaa minulla on tutkia hänen puhelintaan ja ilmoitti kyseessä olevan vaan uusi tuttavuus,. No illalla vaimoni sanoi menevänsä ajelemaan ja lähtikin. Yllätys yllätys kyseinen kaveri vielä soitti vaimoni palattua kotiin ja pyysi vaimoani käymään hänen luonaan johon vaimoni vastasi että ”en mä nyt enään tule” eli missähän oli ollut. Erota en tietenkään halunnut joten annoin anteeksi vaimolleni (teinkö väärin) ja elämä jatkuu edelleen. Nyt vaimoni oli viikonloppuna risteilyllä kavereidensa kanssa ja se kammottava mörkö hiipi takaraivooni, nimittäin tuo pettääköhän vaimoni minua taas. Olen ollut kuin tulisilla hiilillä, sydän hakkaa välillä vimmatusti en pysty olemaan rauhallinen tekisi mieli tutkia kaikki paikat….. Eli ystävät hyvät antakaa neuvoja tilanteen normalisoimiseksi ja äkkiä.
Niinhän sitä sanotaan että ”Aika parantaa haavat, mutta arvet jää”
Sekainen tämä kirjoitus on mutta eiköhän siitä nyt jotain selviä, vai olen liian mustasukkainen vaimostani.
Välillä tuntuu että olen mustasukkainen ja välillä en. Kerrotaan aluksi muutamia faktoja mitä tässä on tapahtunut 20v. aikana, jo seurustelun alkuvaiheessa nykyinen vaimoni petti minua ainakin todistetusti pari kertaa ja annoin anteeksi. Elämä tietysti jatkui ja esikoinen syntyi –87 avioonkin päädyttiin –88, edelleen kaikki tuntui hyvälle ja suhde tuntui toimivan moitteettomasti vuoteen –96 jolloin sitten esiin tuli karmea tapahtuma ”vaimoni oli pettänyt minua taas”. Tapahtumat saivat alkunsa siitä kun vaimoni lähti viettämään kavereidensa kanssa iltaa ravintolaan, hän tiesi että minun pitää lähteä töihin viimeistään 5.30 mutta häntä vaan ei kuulunut kotiin ja pakko oli lähteä. Kun sitten palasin kotiin 1 ½ h kuluttua niin vaimo oli palannut ja nukkui, jotenkin minulle alkoi hiipiä paha epäilys että nyt kaikki ei ole niin kuin pitää. Kyselin tietysti miten ilta oli mennyt ja kuinka hän tuli niin myöhään kotia johon vastaus kuului ”Mentiin jatkoille”, niin jatkoille mentiin mutta mukana oli ravintolasta löydetty kavaljeeri. Se miten sain vaimoni tästä kiinni oli kun katsoin hänen puhelimesta soitetut puhelut, otin selville kyseisen numeron ja silloin maailma romahti epäilykseni oli osunut oikean. Asiaa sitten kysyessäni hän raivostui aivan silmittömästi ja ihmetteli mitä asiaa minulla on tutkia hänen puhelintaan ja ilmoitti kyseessä olevan vaan uusi tuttavuus,. No illalla vaimoni sanoi menevänsä ajelemaan ja lähtikin. Yllätys yllätys kyseinen kaveri vielä soitti vaimoni palattua kotiin ja pyysi vaimoani käymään hänen luonaan johon vaimoni vastasi että ”en mä nyt enään tule” eli missähän oli ollut. Erota en tietenkään halunnut joten annoin anteeksi vaimolleni (teinkö väärin) ja elämä jatkuu edelleen. Nyt vaimoni oli viikonloppuna risteilyllä kavereidensa kanssa ja se kammottava mörkö hiipi takaraivooni, nimittäin tuo pettääköhän vaimoni minua taas. Olen ollut kuin tulisilla hiilillä, sydän hakkaa välillä vimmatusti en pysty olemaan rauhallinen tekisi mieli tutkia kaikki paikat….. Eli ystävät hyvät antakaa neuvoja tilanteen normalisoimiseksi ja äkkiä.
Niinhän sitä sanotaan että ”Aika parantaa haavat, mutta arvet jää”
Sekainen tämä kirjoitus on mutta eiköhän siitä nyt jotain selviä, vai olen liian mustasukkainen vaimostani.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tiedän täsmälleen millainen tuska sisälläsi polttaa. Olen kokenut tuon saman. Tiedän, että nämä sanat tuntuvat kaukaisilta ja turhilta, mutta koita kestää.
Olet vahva, sinä jaksat. Vaimollasi on jokin kriisi menossa, ja hän käy sen läpi, teitpä mitä tahansa. Suuret kohtaukset, riidat ja pahat sanat voivat tuhota kaiken olemassaolevan. Yritä olla kärsivällinen, kohdista levottomuutesi vaikka ulkoiluun, minne tahansa muualle kuin vaimoosi.
Pettää tai ei - olet osa hänen elämäänsä, hänen rakkaansa edelleen. Pidä kiinni, mutta älä tukahduta. Et voi vangita häntä, sillä silloin hän lähtee varmasti.
Olet vahva, sinä jaksat, etkä ole yksin, muista se. Me olemme täällä sinun kanssasi jaksamassa!
Taitaa olla paras kun antaa anteeksi. Se vasta on vaikeaa, mutta kaikkein viisain ja siten paras ratkaisu. Tavallisesti on vain eri asia puhua järkeä kuin noudattaa sitä käytännössä. Ilmeisesti juttunne toimii muuten hyvin.
Pettämisessä pahinta lienee lopullisen menettämisen pelko.
Mun muija petti kerran, kahdesti ja eroamisen jälkeen hänellä riitti aivan rajoituksetta sänkyseuraa, mutta se ei haitannut mitään: olisi pitänyt antaa ensimmäinenkin kerta anteeksi...
Siis ero oli paha virhe. Suhe oli muuten täydellinen. Voi miten naurettavalta nyt yhdentoista vuoden kuluttua tuntuu se, kun potkaisin muijan pihalle hänen tunnustettua yhden pettämisen. Takaisin olisin ottanut hänet, vaikka kuinka olisi ollut uskotonta laatua.
Ihmettelen suuresti ,kuinka olet tuollaisen huoran kanssa.
Käytähän lapsesi verikokeessa,tuskin on sun.
Vaimosi ei elä missään kriisissä, tykkää vain seikkailuista ja vieraasta pippelistä.
Miehisty ja ota ero
Ihmettelen miten vielä jaksat uskoa suhteeseenne. Ex-avomieheni petti parisen kertaa ja jäi asiasta kiinni. Yritin jatkaa ja annoin anteeksi, mutta asia jäi painamaan sisälleni. Välillä oli päiviä etten edes ajatellut asiaa, mutta usein se tuli mieleeni. Sänkyelämäni lähti meneen alamäkeä. Tunsin etten ollut enää täysillä mukana, kuin jokin olisi kuollut sisälläni, kiihko mieheeni. En enää nauttinut seksistä hänen kanssaan, mielessä oli vain ajatus, etten riittänyt hänelle, kun hän muita naisia tarvitsi. Mitä kauemmin asiaa ajattelin, sitä pahemmalle oloni tuli, mutta en pystynyt sivuttamaan asiaa. Etsin jopa vikoja itsestäni. Yritimme puhua asiasta, mutta minä en ollut vielä valmis luopumaan unelmastani, miehestä, joka arvostaa ja rskastaa minua täysillä. Joten näytin ex:lleni ovea. Siitä on nyt kulunut noin 4 vuotta ja olen saanut itseni tasapainoon ja uskallan jälleen luottaa, mutta joskus ne asiat edellen tulevat mieliini!! Ero kannatti ja nyt olen onnellinen. Koita kestää ja mieti oletko sinä enää onnellinen suhteessanne! Palaako se enää ennalleen!
Niin ihmettelen kyllä itsekkin, henkisesti kärsin valtavasti. Olen kyllä harkinnut eroamista mutta kun liitto toimii välillä liiankin hyvin jolloin sitä jotenkin pystyy unohtamaan kaiken se ikävän. Ehkä olen liian kiltti luonteeltani mutta minkä sille voi, sitähän vaimo on minulle sanonut kun minusta ei saa tappelukaveria vaikka kuinka yrittää.
vastata sinulle mitään järkevää. Tunnistin jotenkin jutustasi itseni. Olen itse se pettäjä! Olen pettänyt miestäni 3 eri miehen kanssa. Se ei ole ollut mitään suurta rakkautta, himoa kylläkin, ja seikkailunhalua. Mieheni on ihana ja rakastan häntä valtavasti ja tulisin totaalisen onnettomaksi ja sekopäiseksi, jos hän jättäisi minut... Enkä ikinä osaisi selittää kenellekkään miksi tein sen. Mutta semmosta se elämä on, ihmiset ovat erilaisia, minä ja vaimosi satutaan olemaan tällaisia.
Niinpä, oletko koskaan ajatellut että miltä tuntuisi jos miehesi tekisi samoin ja saisit hänet siitä kiinni. Kokemuksesta voin kertoa että siinä menee itsetunto totaalisesti. Toivottavasti et joudu ikinä kokemaan samaa.
Niinhän sitä sanotaan että "Hyvä lääkäri maistaa omia lääkkeitään"
todellakin ajatellut, miltä tuntuisi tulla itse petetyksi. Voin kuvitella miten loukkaavaa ja tuskallista se on. Siksi olenkin päättänyt, että en koskaan tunnusta miehelleni häntä pettäneeni. Kannan syyllisyyden ym. tunnontuskat omassa sisimmässäni. Sairasta? Voi olla, tämä kaikki sanoiksi puettuna näyttää siis niin järjettömältä että... taidan alkaa ompelemaan tilkkutäkkejä, enkä käy baarissa muiden , kun oman mieheni kanssa.
Minäkin petän miestäni silloin tällöin. Ja hän on myös ollut toisten naisten kanssa. Ero on vain siinä, että hän helpottaa omaa huonoa omaatuntoaan tunnustamalla seikkailunsa ja minä säästän hänen tunteitaan ja salaan syrjähyppyni. Liittomme toimii, koska minä kestän kuulla hänen suhteistaan ja katumuksestaan, mutta en rasita häntä sillä tiedolla, että teen sitä itsekin. Kyllä hän sen jollain tavalla aavistaa ja hyväksyykin, kuten minäkin hänen menonsa.
Liittomme toimii hyvin muuten ja olemme todella kiintyneitä toisiimme ja rakastamme toisiamme edelleen emmekä missään nimessä haluaisi heittää yhteisiä vuosia hukkaan pelkkien seksikokemusten vuoksi. Tästä olemme myös usein keskustelleet ja olemme molemmat sitä mieltä, etteivät syrjähypyt meitä erota.
Minusta oli alkuun raskasta kuulla mieheni syrjähypyistä, vaikka tein sitä itsekin. Ajan myötä olen kuitenkin oppinut hyväksymään hänen tarpeensa kertoa minulle kaikki ja tavallaan arvostankin sitä. Tiedän kuitenkin, että hänen olisi todella vaikea kestää sitä, että kertoisin omista suhteistani, joten pidän ne omana tietonani.
Elämä on välillä monimutkaista, muttei milloinkaan tylsää :)
hyvistä ajatuksistasi. Olen kanssasi samaa mieltä. Toivon, että keskustelun aloittajakin sai jutusta jotain irti, tai pääsi edes hiukkasen kurkistamaan muiden naisten ajatusmaailmaan. Elämä on todellakin tarkoitettu elettäväksi,kuitenkin niin, ettei pilaa tärkeitä ihmissuhteita tai loukkaa rakkaitaan.
Anna nyt he***tti kenkää sille ämmälle. Sehän käyttää sinua mennen tullen hyväkseen.
olet aivan liian kiltti! Edellisen johdosta vaimosi ajattelee, että voi tehdä mitä vaan, ja aina annat hänelle anteeksi. Näin on siis ilmeisesti käynytkin. Tässä on vaan se ikävä puoli, että vaimosi ei enää todennäköisesti arvosta sinua MIEHENÄ, eikä kunnioita sinua riittävästi, joten hän tekee mitä huvittaa, ja sinä annat aina anteeksi...
Itse ottaisin vastaavassa tilanteessa eron vaimostani, koska en enää ikinä pystyisi täysillä luottamaan häneen, koska vaimosi todennäköissti jatkaa samoja touhuja...
Sinulle suosittelen assertiivisuuden ja jämäkkyyden opettelua. Tästä teemasta löytyy esim. seuraava kirja:
MITEN OPIN PITÄMÄÄN PUOLENI
ALBERTI R & EMMONS M
Hinta: 27,00 €
ISBN: 951-97463-7-4
Ilmestymisaika: 1999
Kustantaja: KEHITYKSEN AVAIMET KY
Tsemppiä!
Kiitos mielipiteestäsi. Tottahan tuo on että en todellakaan luota vaimooni 100%, mutta tuo eroaminen tuntuu vaan niin kauhealta asialta.....ja joskus sitä varmaan joutuu katsomaan totuutta silmiin. Täytyypä saada mainitsemasi kirja käsiin ja lukea se hyvin tarkkaan.
Jos todella on niin, että vaimosi pettää sinua ja sinulla on varmat todisteet pettämisestä, voisit varmaankin alkaa ajatella omaa tulevaisuuttasi ja mielenterveyttäsi. Sain kuvan, että vaimosi on patologinen pettäjä, joka ei itse ilmeisesti ymmärrä tai ei halua nähdä ympärilleen, lähtee reissuilleen ja palaa kotiin turvaan sinun luo!!!
Lopeta, hyvä mies tuo tuollainen ja ajattele omaa itseäsi ja ennenkaikkea lapsiasi, sillä he näkevät ja vaistoavat sinussa tapahtuvat muutokset ja tulevat epävarmoiksi ja ahdistuneeksi. Vaimollesi pettäminen saattaa olla jotakin jännää peliä, josta saa jonkinlaista pönkitystä omalle heikolle itsetunnolleen ja onhan se varmaan kivaa hänen mielestään, kun joku kehuu kauniiksi ja hienoksi ihmiseksi päästäkseen päämääräänsä!! Olisiko aika "viheltää peli poikki"???