Oletko koskaan

Just tollasen ..

Ei ole kuin yksi sielunkumppani olemassa, jokaisella ihmiselle... :)

m---->n

aika harvinaista, että sellaisen löytää? Vai mitä mieltä täällä? Itse taidan kuulua siihen omituisten otusten kerhoon...

kerran olen sen tunteen saanut kokea...Enkä unohda sitä koskaan.

ja sitä elämää on eletty jo keski-ikäisyyden verran.

Eräänä syyspäivänä edessäni hymyili mies joka sai ihan kirjaimellisesti jalat alta.Kun katsoin hänen silmiinsä,tuntui kuin katsoisi itseään silmiin. Olisi tehnyt mieli ojentaa käsi,sivellä poskea ja mennä syliin.

Koskaan en häntä ollut tavannut mutta tuntui niin tutulta ettei sitä voi sanoin kuvata.Sisäinen ääni kuiskasi korvaani että hän on se jota olet tietämättäsi aina etsinyt.Juuri minua varten luotu.

Kuullostaa näin kirjoitettuna ihan tajuttoman pähkähullulta ,mutta ken on sen kokenut,tietää tunteen.

Miten toisen pelkkä läsnäolo salpaa hengitystä.Vapisee yhtäaikaa pelosta ja halusta.Ihan järetön tunne.haluaisi vaan koskea,tietää miltä toisen iho tuntuu itseään vasten.

Valitettavasti (tai onneksi) mitään ei koskaan tapahtunut. Vaikea kuvitella että yksin voisi kehitellä omassa mielikuvituksessaan sellaisen latauksen.On kai sekin mahdollista.

En koskaan saanut tietää oliko toisella tunteita.Olosuhteissa kaikki soti kaikkea vastaan.Kaikki on jo ajat sitten mennyttä mutta vieläkin jos sattumalta häntä näen,alan vapisemaan.

niin ihana tunne!!!
tämän tunteen takia olen paljon
ymmärtäväisempi toisia ihmisiä kohtaan
kun on löytänyt sielunsa kumpppanin
niin se antaa energiaa myös muille jaettavaksi
se rauhoittaa ja ilo on jatkuvasti läsnä
ja vaikka toista ei näkisikään niin hänen
olemassa olonsa on jo ilo!
olen onnekas ja rikas kun olen saanut kohdata hänet.