Se mikä ei tapa kasvattaa ja vahvistaa
Entä kun se tappaa? Alkaa hätääntynyt syyllisten etsintä. Kaikki asiaa seuranneet ovat valmiita syyttämään poliisia, koulua, kouluterveydenhoitoa, sosiaalitoimea, psykiatrista hoitoa jne. Jokainen edellä mainittu taho joutuu suurennuslasin alle päivitettäväksi uuden katastrofin varalle. Hienoa. Kaikki instanssit ovat varmasti jo tähän asti tehneet parhaansa, mutta ovat kysymättä valmiit vieläkin parempaan panokseen kautta linjan ja parannettavaa löytyy aina. Mutta tärkeintä jotain jää kokonaan unohduksiin.
Missä on vanhempien vastuu? Karkeasti perheet voidaan jakaa kolmeen pakettiin.
1. Kotiperhe, yhteisö, jossa on aito välittämisen ja hoitamisen tahto. Asioista on tarve ja taito keskustella. Onnekkaita ne lapset, jotka sattuvat syntymään tällaiseen ”linnunpesään”.
2. Uraperhe, jossa keskeisin ajatusideologia kaiketi on ”kunhan saan tämän tärkeän asian järjestettyä, niin sitten…” Ja kuinka ollakaan kun vuodet ovat karanneet käsistä, eivätkä ainoastaan vuodet. Uraperheen muottiin mahtuvat myös kaikki ”himoharrastajat”. Yhtä stressaavaa se voi olla yhteisön toimivuudelle.
3. Kapakkaperhe, jossa vanhempien sosiaaliset kontaktit tapahtuvat pääosin tai kokonaan lähikuppilassa. Vanhemmat, joita ei yksinkertaisesti kiinnosta oma lapsi. Tämä ryhmä ei ole neuvolan apuja kysyvä. Tämä perhe ei tule vanhempainiltoihin. Tälle perheelle menee vain tiedotuksia lapsen käyttäytymisestä ja ”edistymisestä”.
Kaikkia näitä kolmea perhemallia vaanivat samat uhkat mm. avioero, uskonnollinen fatalismi sekä rohkeudenpuute aikuisena olemiseen, lapsesta tulee ”pomo”. Kaikkein pahin vaara monessa kodissa on tilanne, jossa vanhemmat eivät ole löytäneet yhteistä kasvatusmallia ja – kieltä. Yksi sanoo yhtä ja toinen vaatii toista-toimintomalli saa epäilemättä lapsen elämän hataralle pohjalle.
Suomi on ristiriitaisuuksien maa lastensa kanssa.
Johdamme Pisa-tutkimuksissa…Amerikan-malli-ihannoinnillamme
Koulumenestyksemme on huippua…kouluviihtyvyytemme alle keskiarvon
Tytöt ovat menestyneet…poikien riski pudota suurentunut
Naisopettajia…puuttuva miehen malli
Surullinen luettelo, jota voi jatkaa monella kohdalla syyllisiä etsien.
Tärkeämpää lienee kuitenkin kysyä, mitä tehdä.
Äsken tv:ssä ”viisas” kehotti oireilevaa nuorta rohkeasti hakemaan apua. Ei oireileva enää hae rohkeasti apua. Se on ollut hänen vanhempiensa tehtävä jo monta vuotta.
Eduskunnan puhemies toivoi, että jokainen nuori tuntisi itsensä hyväksytyksi ja tarpeelliseksi. Jotta näin olisi, vanhempien olisi pitänyt vakuuttaa se jo vuosia.
Kuka on se rohkea, joka uskaltaa sanoa ääneen ja antaa luvan perätä vanhempien vastuun jälkeläisistään. Yhteiskunnan varat pitää voida ensisijaisesti suunnata terveyden ylläpitoon, ei sairauksien hoitoon. Psykiatrinen sairaanhoito on kallista meille, joka olemme yhteiskunta.
Poliittinen vastuu ei saa olla tämän päivän sisäministerin harteilla, hän on saanut pitkän linjan salkun käteensä. Vastuu on kaikilla niillä, jotka ovat mahdollistaneet vanhempien vastuuttomuuden lastensa kanssa. Yhteiskunnan tuki tulee voida pääsääntöisesti suunnata tavalliselle, turvalliselle kodille tuottamaan tasapainoisia jäseniä yhteiskuntaan.
Entä kun se tappaa? Alkaa hätääntynyt syyllisten etsintä. Kaikki asiaa seuranneet ovat valmiita syyttämään poliisia, koulua, kouluterveydenhoitoa, sosiaalitoimea, psykiatrista hoitoa jne. Jokainen edellä mainittu taho joutuu suurennuslasin alle päivitettäväksi uuden katastrofin varalle. Hienoa. Kaikki instanssit ovat varmasti jo tähän asti tehneet parhaansa, mutta ovat kysymättä valmiit vieläkin parempaan panokseen kautta linjan ja parannettavaa löytyy aina. Mutta tärkeintä jotain jää kokonaan unohduksiin.
Missä on vanhempien vastuu? Karkeasti perheet voidaan jakaa kolmeen pakettiin.
1. Kotiperhe, yhteisö, jossa on aito välittämisen ja hoitamisen tahto. Asioista on tarve ja taito keskustella. Onnekkaita ne lapset, jotka sattuvat syntymään tällaiseen ”linnunpesään”.
2. Uraperhe, jossa keskeisin ajatusideologia kaiketi on ”kunhan saan tämän tärkeän asian järjestettyä, niin sitten…” Ja kuinka ollakaan kun vuodet ovat karanneet käsistä, eivätkä ainoastaan vuodet. Uraperheen muottiin mahtuvat myös kaikki ”himoharrastajat”. Yhtä stressaavaa se voi olla yhteisön toimivuudelle.
3. Kapakkaperhe, jossa vanhempien sosiaaliset kontaktit tapahtuvat pääosin tai kokonaan lähikuppilassa. Vanhemmat, joita ei yksinkertaisesti kiinnosta oma lapsi. Tämä ryhmä ei ole neuvolan apuja kysyvä. Tämä perhe ei tule vanhempainiltoihin. Tälle perheelle menee vain tiedotuksia lapsen käyttäytymisestä ja ”edistymisestä”.
Kaikkia näitä kolmea perhemallia vaanivat samat uhkat mm. avioero, uskonnollinen fatalismi sekä rohkeudenpuute aikuisena olemiseen, lapsesta tulee ”pomo”. Kaikkein pahin vaara monessa kodissa on tilanne, jossa vanhemmat eivät ole löytäneet yhteistä kasvatusmallia ja – kieltä. Yksi sanoo yhtä ja toinen vaatii toista-toimintomalli saa epäilemättä lapsen elämän hataralle pohjalle.
Suomi on ristiriitaisuuksien maa lastensa kanssa.
Johdamme Pisa-tutkimuksissa…Amerikan-malli-ihannoinnillamme
Koulumenestyksemme on huippua…kouluviihtyvyytemme alle keskiarvon
Tytöt ovat menestyneet…poikien riski pudota suurentunut
Naisopettajia…puuttuva miehen malli
Surullinen luettelo, jota voi jatkaa monella kohdalla syyllisiä etsien.
Tärkeämpää lienee kuitenkin kysyä, mitä tehdä.
Äsken tv:ssä ”viisas” kehotti oireilevaa nuorta rohkeasti hakemaan apua. Ei oireileva enää hae rohkeasti apua. Se on ollut hänen vanhempiensa tehtävä jo monta vuotta.
Eduskunnan puhemies toivoi, että jokainen nuori tuntisi itsensä hyväksytyksi ja tarpeelliseksi. Jotta näin olisi, vanhempien olisi pitänyt vakuuttaa se jo vuosia.
Kuka on se rohkea, joka uskaltaa sanoa ääneen ja antaa luvan perätä vanhempien vastuun jälkeläisistään. Yhteiskunnan varat pitää voida ensisijaisesti suunnata terveyden ylläpitoon, ei sairauksien hoitoon. Psykiatrinen sairaanhoito on kallista meille, joka olemme yhteiskunta.
Poliittinen vastuu ei saa olla tämän päivän sisäministerin harteilla, hän on saanut pitkän linjan salkun käteensä. Vastuu on kaikilla niillä, jotka ovat mahdollistaneet vanhempien vastuuttomuuden lastensa kanssa. Yhteiskunnan tuki tulee voida pääsääntöisesti suunnata tavalliselle, turvalliselle kodille tuottamaan tasapainoisia jäseniä yhteiskuntaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin sanomasi ajatukset ovat suosiota tavoittelevia yleisen hyväksynnän saamia fraaseja. Oikeasti et ole ajatelut mitään. Ehkä myös toivot kannustusta ja hyväksyntää voidaksesi kokea itsesi paremmaksi ihmiseksi. Mikäli haluame oikeita kasvatusmetodeja, meidän tulee etsiä ne luonnosta ja oman lajimmekin menneisyydestä. Ehkä ei niin kaukaisestakaan menneisyydestä. Kaikkien eläinlajien pennut tarvitsevat selkeät käskyt ja kiellot tuettuna tarvittaessa fyysisellä ohjauksella voidakseen oppia ja tuntea olonsa turvalliseksi. Nyt jo usea sukupolvi on jäänyt tätä paitsi ja siksi vanhemmat eivät osaa, eivätkä nykyisin edes saa huolehtia lastensa kasvatuksesta. Ei kissanpennun, koiranpennun ja pienen ihmislapsen käyttäytymisestä oikeasti voida neuvotella, vaan käyttäytymismalli on selkeästi neuvottava ja tarpeellisin keinoin opastettava. Aina kuitenkin sattuu ja tapahtuu, eikä siitä niin hirveää melua tarvitse pitää.
kuin Wahlroosin ja Liliuksen kaltaisia ahneita roistoja ihaillaan valtakunnan parhaina poikina, on turha odottaakaan, että lapsistamme tulisi "normaaleja"..
koko järjestelmä on muutettava, käännettävä toiseen suuntaan ajattelevaksi. Luolamies suojeli yhteisöään. Siksi me muuten olemme edelleen elossa.
yhteisöllisyys. Ei perheitäkään voi syyllistää. Joillakin vanhemmilla kun on itsellään kenties ollut "heikot" eväät, niin eipä niillä sitten paljoa ihmeitä tehdä. Siksi kaikkien, KAIKKIEN, tulee elää avoimin silmin ja kuulla herkällä korvalla kaikkia lähimmäisiään. Monella ihmisellä on erilaisia murheita, eikä kaikilla ole riittäviä tukiverkostoja tähän. -Avoin lämmin keskustelu ja ystävällinen käytös toisia ihmisiä kohtaan auttaa jo paljon. Katso ympärillesi; Sinäkin voit tuoda valoa jonkun toisen ihmisen, lapsenkin, elämään!
Ei se sen kummenpaa ole.
kuinka kaukana tavallisten kansalaisten ajatukset ovat. Hätähuuto suomalaisuudelle ja maailmankansalaisuudelle on aiheellinen, Vastuu teoistani on on minun.Vastuu lasteni teioista on perheelläni. Näitä kukaan tuskin voi kiistää..
yhteiskunnan vika koko juttu
miksi tuotetaan väkivaltaa?