Kaikki tietävät että vauvat eivät ole hiljaa. Joten kun lähdette johonkin tilaisuuteen, ihan mihin tilaisuuteen vaan, jossa pitäisi osata olla hiljaa ja kuunnella, niin älkää ystävät hyvät tuoko niitä vauvoja kiljumaan ja ääntelemään sinne saliin. Jättäkää kotiin tai hoitoon.
Varsinkin jos tilaisuus on tärkeä. Esimerkiksi häät tai hautajaiset. Tai eilen ja tänään pidetyt jumalanpalvelukset ym. tilaisuudet, joissa on käsitelty ja keskusteltu tästä järkyttävästä tragediasta.
Varsinkin jos tilaisuus on tärkeä. Esimerkiksi häät tai hautajaiset. Tai eilen ja tänään pidetyt jumalanpalvelukset ym. tilaisuudet, joissa on käsitelty ja keskusteltu tästä järkyttävästä tragediasta.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Jumalanpalveluksiin on kaikki lapset AINA tervetulleita, he ovat niitä viattomia.
Miksi aina pitäis olla hiljaa täällä Suomenmaassa? Elämän ääniä ne vaan on.
Joku hippi kerran sano että sallikaa lasten tulla tyköni ja sellasta.
Kylläpä heitit hyvän vitsin.Sun kannattaa jäädä itse kotiin ,jos et lapsen itkua kestä.Kyllä tähän maailmaan ääntä mahtuu.
Olin kerran seurakunnan tilaisuudessa esikoiseni kanssa. Olin vielä nuori ja tuore äiti, enkä saanut jo melko isoa vauvaa hiljaiseksi. Olin poistumssa takavasemmasta ovesta kun pappi sanoi :"Hei, tule vaan takaisin! Kyllä sitten on asiat huonosti jos ei papin ääni lapsen ääntä ylitä!" Ja ylittihän se! En muista mitä sitten seurasi, mutta hyvä mieli siitä jäi!
Olen tosin itsekin sitä mieltä että esim konsertit on paikkoja joihin ei kohteliaisuussyistä viedä pieniä lapsia. Mutta tottakai viedään häihin ja hautajaisiin! Nehän ovat perheiden tilaisuuksia. Tai häihin tietysti vain jos on kutsuttu.
Oman pappani hautajaisissa kaikki istuivat hiljaa ja odottivat tilaisuuden alkua. Oli tammikuu, joten lapsillani oli vielä mielessä joululaulut. Kesken hiljaisuuden 2-vuotias tyttäremme kajautti kuuluvalla äänellä virren Enkeli taivaan! Se oli liikuttavaa.
Toisissa hautajaisissa eräs lapsistamme kysy."Missä täällä on se jota tultiin kattomaan?" (tarkoitti vainajaa...) Kaikenkaikkiaan hautajaiset ovat olleet lapsillemme avartavia ja elämänymmärrystä kasvattavia tilaisuuksia. Ja vaikka lasten läsnäolo ilmeisesti on saattanut joitakin ärsyttää, tiedän sen tuoneen toisille ihmisille myös lohtua ja elämän jatkumisen tunteen.
Tietenkin on huomioitava ettei lapsi kohtuuttomasti häiritse. Olen lähtenyt vihkitilaisuudesta ulos lapseni kanssa, koska hän ei ollut hiljaa. Leikimme pihassa ja katsoimme sitten kun hääpari tuli ulos. Mieheni jäi isompien lasten kanssa seuraamaan vihkitilaisuuden loppuun, sillä olivat hänen sukulaisiaan.
Tottakai otetaan lapsetkin mukaan, poistua voi jos häiriö menee liian suureksi. Paras oli kun menimme perhemessuun johon nimenomaan oli kutsuttu kaikki perheet lapsineen ja sanottu että ei haittaa jos ei jaksa olla hiljaa paikallaan....Eiköhän sieltä rivistä mummot mulkoile ja tuumaa että lapset häiriöksi(muutama taapero vähän oli liikkeessä ja oma vauvamme hiukan piti ääntä lelunsa kanssa). Sillon kyllä pisti ärsyttämään lasten puolesta jotka olivat niin hyvin kun voi odottaa tollaselta 1v.
Eihän ne ikinä opi olemaan jos eivät saa olla mukana.
Olen menossa häihin enkä ota mukaan lapsiani.
Riippuu kyllä todella paljon juhlista. Häät kestää yleensä aika myöhään ja viina virtaa joten ei ole mielestäni lasten paikka.
Juu ei sellasiin rymyhäihin mutta perhejuhliin jos se on ok hääparille. Just tällähetkellä en kehtaa viedä tota 10kk mihinkään kun se ei ole hiljaa hetkeäkään ja poistua pitäs kuitenkin. Odotellaankin vauvakirkkoa että on passeli paikka tällekin äänekkäälle.
Olen ehdottomasti samaa mieltä noiden asiallisten ja ajattelevien äitien kanssa; Lapsen on hyvä nähdä ja kokea erilaisia tilaisuuksia häistä hautajaisiin -kunhan muistetaan, että esim. häät ovat ensisijaisesti nuorenparin juhla, eikä ole kohteliasta heitä kohtaan antaa lapsen (tai kenekään muunkaan häävieraan) varastaa showta ja olla keskipisteenä. Silloin siis hissukseen ulos tai toiseen huoneeseen. On myös tärkeää selittää lapselle (siinä iässä tietysti, kun hän jo jotain ymmärtää)jo etukäteen, millainen tilaisuus on kyseessä, miten siellä käyttäydytään ja miksi.
Toisaalta ymmärrän myös ap. kirjoittajan ärtymyksen. On nimittäin paljon sellaisiakin äitejä, joiden mielestä heidän lapsensa ON aina ja kaikkialla kaiken keskipiste, ja näin ollen kaikki, mitä pikku pallero tekee / sanoo on asiankuuluvaa ja sallittua.
Toisaalta on myös niitä vanhempia, jotka ovat pelin menettäneet jo kotikasvatukessa; siis kun lasta ei ole kielletty tai opastettu tai ylipäätään tapakasvatettu koskaan kotona, ei hän ymmärrä (mahdollisia) kieltoja missään muuallakaan.
Omasta kokemuksestani sanoisin vielä, että aikuisille tarkoitetut esim. klassisen musiikin konsertit ja teatteriesitykset eivät ole lasten paikkoja. Näihin ovat ihmiset tulleet nauttimaan esityksestä ja keskittymään siihen. He ovat myös maksaneet lipuistaan usein korkeankin hinnan, ja erittäin monen ikävän kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että keskittymistä ja nautintoa kyllä häiritsee vieressä peuhaava / itkevä / kotiin kinuava lapsi, joka on tuotu tilaisuuteen, mikä ei ole hänen ikäiselleen tarkoitettu, eikä suunnattu.
En myöskään koskaan vie omaa lastani tällaisiin tilaisuuksiin, jo ihan senkin takia, ettei hän niistä nauttisi kuitenkaan, ja oma nautintoni ja energiani menisi turhautuneen lapsen viihdyttämiseen ja paikoillaan pitämiseen.
Ainakin suurimmilla kunnilla on runsaasti kulttuuritarjontaa myös lapsille. Näissä esityksissä ollaan lasten ehdoilla, ja se on hyvä muistaa myös niiden, joilla ei sellaisia mukanaan ole.
Kuitenkin, esim. lastenteatterin suhteen toivoisin vanhempien noudattavan niihin -syystä- asetettuja ikärajoja. Muistan eräänkin esityksen, jossa ikäraja oli 7 v., mikä tuli selvästi esille näytelmän markkinoinnissa, lehti-ilmoituksissa ja viimeistään lippukassalla. Esitys oli tätä vanhemmille lapsille suunnattu, jännittävä ja voimakkaita ääniä ja kohtauksia sisältänyt seikkailutarina. Kuitenkin katsomossa näkyi kaikenikäistä taaperoa ihan sylivauvasta (todellakin, lapsi oli korkeintaan kuukauden ikäinen!) parivuotiaisiin.
Ensinmainittu alkoi sydäntäsärkevästi itkeä jo kovaäänisen alkukohtauksen aikana, mutta äiti -joka selvästikin itse halusi nähdä näytelmän- tyytyi heijaamaan huutavaa lastaan katsomossa, lopulta jo varsin vihaisistakin kanssakatsojien katseista huolimatta. Lopulta teatterin henkilökunta kohteliaasti pyysi äitiä poistumaan katsomosta. Tätä hiukan vanhemmat taaperot taas vaeltelivat omilla seikkailuretkillään kuka missäkin, osa näyttämöllä, osa katsomossa, ja voin kertoa, että ainakin oma teatterielämykseni oli piloilla, ja tunsin suurta sympatiaa näyttelijöitä kohtaan, jotka kaikesta huolimatta koettivat keskittyä työhönsä.
Samoin elokuvissa näkee jopa 9-11 vuotiaita lapsia katsomassa väkivaltaista, K15 -toimintaelokuvaa. Näissä tapauksissa peräänkuluuttaisin -paitsi elokuvateatterin henkilökunnan tarkkavaisuutta -myös vanhempien vastuuta.
Toki lapset kasvavat ja kehittyvät eri tahtiin, ja kypsä kuusivuotias voi pystyä käsittelemään paljon vaikeampia ja monimutkaisempia asioita, kuin herkempi kymmenvuotias -varsinkin jos vanhemmat vaivautuvat lapsensa kanssa vaikeista asioista keskustelemaan ja kysymyksiinsä vastaaman. Toivoisin kuitenkin, että vanhemmat eivät näkisi lastaan aikuisena ennen aikojaan, ja muistaisivat, että ikärajoja asetetaan nimeneomaan lasten suojaksi -ei vanhempien kiusaksi!
... sen verran, että nuo elokuvissa (useinkin)näkemäni lapset ovat kaikki olleet siellä keskenään, eivät vanhempiensa seurassa -missä tapauksessa ikärajoista tietysti joustetaan.
Entäpä ne äidit (tai isät) jotka syystä tai toisesta ovat yksinhuoltajia, eikä ole paikkaa minne lapsen saa hoitoon. Kaikilla ei ole hyvää sosiaalista tukiverkkoa ja ilmeisesti sitä ei myös pysty luomaan koska on oltava lapsen kanssa kotona ettei häiritse muita äänillä...:)
Puhuin nimenomaan vauvoista. En lapsista. Vauvoilla tarkoitan jotain alle vuoden ikäisiä.
Tottakai lapset ovat tervetulleita tilaisuuksiin, kunhan heille on opetettu, että tietyissä tilaisuuksissa pitää osata olla hiljaa ja istua rauhallisesti. Silloin heille voi ottaa mukaan vaikkapa pienen kuvakirjan tai pehmolelun.
Vauvat ovat eri juttu. Ne eivät vielä ymmärrä. Joten miksi tuoda pieniä vauvoja kirkkoon tai tilaisuuksiin, josta he eivät kuitenkaan muista mitään? Häiritsevät siellä vaan muita, joilla saattaa olla todella paha olo, ja haluaisivat vain olla hiljaa ja kuunnella.
Hei!Kyllä mä 4kk:n ikästä poikaa kuljetan mukana mahdollisimman paljon eri paikoissa.Ei mulla oo kotona ketään kuka sitä hoitas.Ja luulen ,et sama juttu on monella yh:lla sekä äideillä joiden miehet melkeimpä asuu töissä.
Enhän mä muuten pääsis mihkään..Eikä poika itkullaan ketään tapa.
Jää sinä itse kotiin jos vauvat sua häiritsee.
Olen ihan samaa mieltä.Ei ole monella sitä vaihtoehtoa että jättäisi vauvan/lapsen kotiin. Ei ole aina hoitajaa jne.
Meillä on aina vielä vauvan kanssa ollut helppo mennä kirkkoon tai muuhun tilaisuuteen. Vauvan on saanut hiljaiseksi yleensä tissillä (ja tästähän nousee älämölö - tissiä kirkossa!). Mutta esim nyt nuorimmaisemme on 2v, enkä lähde hänen kanssaan edes kauppaan. Kaveri kun saa hepulin, niin se on oksat pois!
Viettekö te ihmiset tosiaan pienet vauvanne myös aikuisille tarkoitettuun esim. klassisen musiikin konserttiin ja/tai aikuisten teatteriesitykseen?? Tätä ainakin kritisoin omassa kirjoituksessani; Mielestäni nuo tilaisuudet aivät tosiaankaan ole vauvan (tai edes taaperon) paikkoja -eivät hänen itsensä, eivätkä kanssakatsojien kannalta.
Itse olen miehen työn takia lapseni kanssa päivät kaksistaan, usein iltaan saakka, enkä kovin helpolla saa hänelle hoitajaa. Jos saan, menen yksin (tai mieheni kanssa) teatteriin / konserttiin, jos en, jätän väliin. Ei minun joka paikkaan tarvitse päästäkään, ja tuo vauva-aika on loppujen lopuksi niin kovin lyhyt -menen sitten, kun kasvaa isommaksi.
Mutta se, että jättää joihinkin paikkoihin menemättä, ei tarkoita sitä, että pitäisi homahtua neljän seinän sisälle!! Tuskin edes ap. kirjoittaja sitä tarkoitti, ettei lapsia voisi viedä mihinkään?! Me ainakin kuljemme kaupungilla, käymme leikkipuistoissa, kaupoissa (useimmiten vain katselemassa), kirjastossa, kaikissa mahdollisissa lapsille tarkoitetuissa tapahtumissa (ei niitä tosin mitenkään liikaa ole) ja jos emme muuta keksi, ajelemme (ilmaiseksi) bussilla. Jos kävisin kirkossa, menisin myös sinne lapseni kanssa, mutta jos hän siellä alkaisi suuna päänä huutaa, poistuisin, joko hetkeksi tai kokonaan.
Työpalavereja ja muita virallisempia tapaamisia koetan sopia aikoihin, jolloin mieheni on kotona -jos se ei onnistu, otan lapsen mukaan ja paljon kirjoja, leluja ja välipalaa tykötarpeiksi. Tällöin kuitenkin tunti on maksimi, jonka tytteli suostuu olemaan suht. kiltisti, mutta tuleepahan palaveerattua tehokkaasti.
Lapseni on minulle elämän napa, kaiken keskipiste, mutta ymmärrän hyvin, ettei hän ole sitä kaikille. Haluan, että hän näkee ja kokee erilaisia tapahtumia ja tilaisuuksia, mutta se ei saa tapahtua muiden osallistujien nautinnon kustannuksella. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu ja lapsen ääni on äänistä suloisin, mutta aivan kaikkiin paikkoihin tuo ääni ei kuulu.
Ja jos Sinä et kestä elämää, niin sulkeudu Sinä neljän seinän sisään, ja haise pahalle keskenäsi.
Anna muiden elää vauvoineen täysipainoista elämää ilman sinun häiritsevää läsnäoloasi.
Tilaisuus oli todella arvokas, yhdistetty itsenäisyyspäivän vastaanotto, ja kaksoistutkinnon suorittaneiden lakittaminen.
Menimme vauvan (6kk) kanssa ihan keskelle, ETURIVIIN, jotta näkisimme siskon lakittamisen hyvin.
Ihmiset katsoivat meitä todella pahasti, nenät makkaralla, ja supisten pahojaan. Lapsi seurasi hereillä koko tilaisuuden ajan herkeämättä, hymyillen hiljaa.
Tilaisuuden jälkeen tulivat nämä vanhemmat ihmiset luokseni pyytämään anteeksi, ja ihmettelemään kuinka vauva voi noin kauniisti käyttäytyä?
No, omani tunnen, ja kaikessa on mukana ollut, eikä ole häiriötä aihettanut. Ja edelleen aion kaikkialle mukaani ottaa. Vauvat on erilaisia. Tämä vauva on omalla ujolla tavallaan seurallinen, ja hymyileväinen. Todella helppo vauva.
Se on ihan ymmärrettävää. Mutta sitä ei meinaa ymmärtää,kun tärkeissä tilaisuuksissa tai paikoissa joissa ei muuten ole suotavaa pitää kännykkää auki,niin aina jonkun AIKUISEN kännykkä soi ja piippaa.
Kaikki kännykät pitää jättää kotiin kun ei ne osaa olla hiljaa ja häiritsevät muita. Oma poikani oli pienempänä vauvana helppo ottaa mukaan eikä häirinnyt kirkossa jne. Nykyään joutuu tarkemmin miettimään koska hän ei malta olla sekuntia pidempään paikallaan ja vaiti. Silti en jätä häntä aina kotiin,siinähän oppii miten ollaan ja ikää tulee lisää kokoajan. Jäisi aika monelta pääsemättä minnekään jos lasta ei saisi mihinkään viedä ettei vaan muiden tartte kuulla mitään ylimääräisiä ääniä, kaikilla ei ole hoitajia ketä pyytää vahdiksi.
jätetää vaa lapset kotii ei varmaa olla niiden kaa hieno idea..jospa niistä sitten tulee samanlaisia masentuneita murhaajia kun vanhemmat ei oo lastesa kans...ei äiti ja isi sua mukaan ota ku ihmiset ei tykkää kun kiljut..
ei yritetä siis opettaa tapoja käytännössä vaan eristetään lapset jo pienestä pitäen muista ihmisistä.
kylläpä idean keksit