Millaisia teidän kissat on ollut leikkauksen
jälkeen? Siis herätessään siitä tokkurasta?
Ajattelin vain kun oma kollini leikattiin juuri
tänään. Se on vain oksennellut jo useita tunteja
ja hoipertelee ympäri kämppää.
Onko siis oksentelu ihan normaalia? Oksennus on
sellaista kuohaa/vaahtoa.
mites sitten menetellä "haavan" suhteen? Voiko
kissan antaa nuolla sitä vai saattaako se
nuolemisesta tulehtua?
kiitos jo etukäteen.
jälkeen? Siis herätessään siitä tokkurasta?
Ajattelin vain kun oma kollini leikattiin juuri
tänään. Se on vain oksennellut jo useita tunteja
ja hoipertelee ympäri kämppää.
Onko siis oksentelu ihan normaalia? Oksennus on
sellaista kuohaa/vaahtoa.
mites sitten menetellä "haavan" suhteen? Voiko
kissan antaa nuolla sitä vai saattaako se
nuolemisesta tulehtua?
kiitos jo etukäteen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
moi meijän poikakisu leikkuutettin n. kuukausi
sitten, oksensi kerran. kyllähän se hoiperteli,
eläinlääkäri sano että tikit sulavat itsestään.
sun kannattasi kuitenkin soittaa eläinlääkärille
ja kysyä. ei ole tosin vielä rauhottunut. minkä
ikänen sun kisu on? mun 1v7kk.
tokkura-tila kestää jonkin aikaa, se on
yksilöllistä ja riippuu kissan saamasta
nukutusaineen määrästä ja kissan painosta sekä
aineenvaihdunnasta. Oksentaminen johtuu tuosta
nukutusaineesta (sillä on ns. krapula). Yhden
nukutun yön jälkeen pitäisi olon olla parempi.
Vaahto on merkki siitä, ettei vatsassa ole
enempää oksennettavaa kiinteää tavaraa.
Haavan paraneminen on myös yksilöllistä ja täytyy
sanoa, että harvoin haavaa tarvitsee mitenkään
erityisesti hoitaa. Tietysti vilkaisu välillä,
että haava on kiinni, eikä tulehdusta näy (jos
kissa on kuumeisen oloinen tai väsynyt jne., on
tulehdus pidemmällä).
Satumalta luin tuon kysymyksen enkä voi olla
kertomatta toisenlaista näkemystä.
Tuolla tavalla viaton luontokappale joutuu
ihmisen mukavuuden takia kärsimään. Tuota
pidetään jopa luonnollisena.
Jos olisin tuollaista aiheuttamassa, enpä sanoisi
itseäni kissanystäväksi.
Ihan mielenkiinnosta kysyisin Eanilta, että miten
itse ajattelisit asian hoitaa? Siis sen, ettei
kissojen lukumäärä kasva sellaisiin mittoihin,
etttä niitä ei-toivottuja pentuja joudutaan
lopettamaan satoja tai tuhansia?
Pieni laskutoimitus: Turun keskustan alueella
arvellaan olevan noin 2000 villiä kissaa. Jos
näistä on noin puolet naaraita, jotka tekevät
kaksi pentuetta vuodessa: 1000 x 2 x 5 pentua =
10000 pentua. Jos näistä taas puolet on naaraita,
jotka seuraavana vuonna saavat kaksi pentuetta
(myös emot ovat tietysti edelleen
siitoskykyisiä): 1000 5000 x 2 x 5 pentua = 60000
kissaa. Siis kuusikymmentätuhatta kissaa kahdessa
vuodessa. Paljonko pentuja on kolmantena vuonna?
Asiaa voidaan tietysti pohtia monelta kannalta.
Mikä on eettisesti oikein ihmisen tehdä
eläimelle, saako ihminen päättää eläimen
lisääntymisestä vai ei. Vai onko oikein ylipäänsä
pitää mitään eläimiä lemmikeinä tai
tuotantoeläiminä vain ihmisiä varten.
Tuotantoeläiminä kyllä, mutta ei hyödyttöminä
ihmisen korvaavina lemmikkeinä.
Ylimääräiset, niin myös pennut, voi tarpeen
vaatiessa lopettaa. Eivät eläimet luonnossakaan
tuolla tavalla lisäänny, jotkin seikat siitäkin
pitävät huolen.
Ean, sulla ei varmaan oo ollu yhtään lemmikkiä
elämäsi aikana. Säälin sua siitä.
Lemmikki opettaa esimerkiksi lapsia pitämään
toisista huolta ja näyttämään tunteita. Monet
dementoituneet vanhukset piristyvät saadessaan
hoitaa kissaa. Entäpä yksinäiset ihmiset? Eikö
lemmikistä sitten saa hakea itselleen kaveria?
Ihan kummallisia mielipiteitä!
Tästä aiheesta voisi väitellä kauan.
Joka tapauksessa, KISSAT ON IHANIA KARVATURREJA!
... vain, mitähän sinulta puuttuu, kun se
kissoilla pitää korvata.
Jos asuisimme maalla, meillä olisi ainakin yksi
kissa. Se saisi tehdä pentuja niin paljon ja niin
usein kuin haluaa.
Vahinko vain, että isonveljen kanssa tulisi
riitaa siitä, kumpi saa ne aina lopettaa.
näyttää ainakin puuttuvan järkeä päästäsi ja
rakkautta sydämestäsi. Muuhun tulokseen ei voi
tulla, kun seuraa kirjoituksiasi.
... Rakkaitten ihmisten ja lemmikkien kanssa ei
korvaa mikään!
Toisilla elämän täytteeksi riittää viattomien
eläinten tappaminen, toiset saa esim. kissoistaan
sisältöä elämäänsä.
Lapset voi mennä vielä leikkimään isoveljinsä
kanssa.
Leikkautin tyttökissani 13.11 ja nyt se on jo
ihan virkeä vaikka aionkin antaa sille vielä
varmuuden vuoksi kipulääkettä. Leikkauksen
jälkeen se oli tosi uninen ja nukkui tai ainakin
pysyi paikallaan useita tunteja. Vasta illalla se
lähti liikkeelle ja hoiperteli ja myöskin oksensi
parisen kertaa. Sitten se nukkuikin koko yön eikä
ruokakaan maistunut kuin vasta seuraavana
päivänä.Annoin sitten kipulääkettä ja olo parani
selvästi. Minun kissalle annettiin antibioottia
ruiskeena, ettei tulisi haavatulehdusta jos kissa
sattuisikin nuolemaan haavaa. Nyt on kaikki jo
kuitenkin hyvin. Toivottavasti ei tule mitään
komplikaatioita.
oksentelu on ihan normaalia,mut se ei saa nuolla
haavaa koska se voi tulehtua
Jos lääkäri ei muista sanoa: käännä kissasi pari
kertaa tunnissa kyljeltä toiselle. Verenkierto
paranee eikä neste kerry "alakertaan". Kissa
herää nopeammin, eikä hoipertele niin paljon kun
lähtee liikkeelle.
Itse olen pitänyt kissoja kuljetushäkissä
rauhallisessa ja vedottomassa paikassa kunnes ne
ovat olleet selvästi hereillä. Kissa saattaa
välillä herätä ja yrittää liikkeelle, mutta
pienellä juttelulla ja silittelyllä jatkaa taas
uniaan. Parempi mitä kauemman saa olla rauhassa
ja selvittää kankkustaan. Joskus pyyheliina häkin
päällä rauhoittaa tilannetta.
Pissathan tulee kun on tullakseen, vaihda sitten
vain uudet ja kuivat aluset. Varaa tarkoitusta
varten esim. vanhoja puhtaita pyyheliinoja, jotka
voit pestä sitten tehopyykissä. Ei siis mitään
superlon-alusia. Niitä ei helposti saa täysin
puhtaiksi pissoista.
Tai varaa jotain, jonka voit sitten hävittää,
mutta puhdasta kiitos.
Varsinkin poikakissat haluavat tokkurassa
mahdollisimman korkealle, sitten eivät hallitse
liikkeitään ja pudotessaan voivat jopa murtaa
luitaan. Jälkihoito/valvonta kotona on siis
todella tärkeää.
Poika nuolee kyllä haavansa herättyään, jos
leikkaus on onnistunut ei haavasta tarvitse
huolehtia, tarkastele kuitenkin päivittäin
varmuuden vuoksi.
Meidän poikia leikkaukset eivät ole hidastaneet.
Vain merkkailu on loppunut ja rappukäytävän oven
raapiminen (3 krs alempana tytöllä oli usein
kiima) myös tuntui leikkauksen jälkeen kai
turhalta.