Kuinka moni vanhempi tietää onko oma lapsensa koulukiusattu taikka -kiusaaja?
No koulukiusatun lapsensa vanhemmat tunnistavat yleensä helpommin ja lapset aika usein puhuvat vanhemmilleen jos heitä kiusataan koulussa. Mutta uskon että todella harva vanhempi tietää sitä jos heidän oma lapsensa on koulukiusaaja ja jos he siitä tiedon saavat, niin useimmiten he sen kieltävät.
Miksihän näin? Eikö olisi syytä vanhempien puuttua oman lapsensa toimintaan hyvissä ajoin? Mielestäni vanhempien tulisi opettaa lapsille hyvissä ajoin suvaitsevaisuutta ja käytöstapoja. Samoin vanhempien tulisi tietää millainen on lapsensa kaveripiiri. Vanhemmilla on kuitenkin vastuu lapsistaan siihen saakka että lapsi täyttää 18 vuotta.
No koulukiusatun lapsensa vanhemmat tunnistavat yleensä helpommin ja lapset aika usein puhuvat vanhemmilleen jos heitä kiusataan koulussa. Mutta uskon että todella harva vanhempi tietää sitä jos heidän oma lapsensa on koulukiusaaja ja jos he siitä tiedon saavat, niin useimmiten he sen kieltävät.
Miksihän näin? Eikö olisi syytä vanhempien puuttua oman lapsensa toimintaan hyvissä ajoin? Mielestäni vanhempien tulisi opettaa lapsille hyvissä ajoin suvaitsevaisuutta ja käytöstapoja. Samoin vanhempien tulisi tietää millainen on lapsensa kaveripiiri. Vanhemmilla on kuitenkin vastuu lapsistaan siihen saakka että lapsi täyttää 18 vuotta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kiusaajan äiti puolustaa lastaan aina vaikka lapsi tekisi väärin. Äiti kääntää teon lapsen eduksi. Jos lapsi rikkoo jotain, äiti vääntää sen sellaiseksi ettei lapsi ollut syyssä. Jos opettaja ottaa koulusta yhteyttä lapsen tekemistä, äiti lähtee kouluun haukkumaan opettajan. Jos lapsi lyö, äiti selittää ettei pieni kolhaisu voi paljon sattua.
Sitten eräänä päivänä lapsesta on tullut vähät muista välittävä itsekäs paskiainen, joka kiusaa, lyö, satuttaa kaikkia, jopa äitiään.
Olen tismalleen samaa mieltä kanssasi,olen nähnyt tapauksia missä äiti puolustaa lastaan henkeen ja vereen,vaikka tietää lapsen olleen väärässä,ja tätä satoa me nyt korjaamme.Tämä ajattelutapa"meidän lapset ja naapurin kakarat"on vallalla yleisesti.
Ei pitäisi yleistää. Itse kasvatan kahta ala-aste ikäistä lastani yksin, enkä todellakaan puolusta lastani jos on tehnyt väärin! Jos meillä tulee "tilanne" johon lapseni on jotenkin osallisena,niin minä ainakin selvitän asian juurta jaksain yhdessä lapsen/lasten kanssa. Jopa omien lasteni keskinäiset riidat selvitetään pöydän ääressä istuen (vaikka koko ilta), kunnes aisat on puhuttu ja anteeksi pyydetty. Ja jos koulusta tulee palautetta, selvitän asian lapsen kanssa ja jos jotain jää "hampaan koloon" niin mennään koululle selvittämään... Että ei ihan kaikki äidit ainakaan paina villaisella lastensa erheitä!! =)
itse ainakin keskustelen lasteni kanssa todella usein,miten koulussa ja kavereiden kanssa menee ja olen kouluunkin aina silloin tällöin opettajaan yhteydessä ihan vain kysyen mikä opettajan näkemys on sen hetkiseen koulumenestykseen ja miten käyttäytyy. olen myös koittanut kotona puhua siitä kuinka on muitakin otettava huomioon ja ei missää nimessä kiusata muita!!!!!
ollut koulukiusattu ala-asteella...kiusaajat olivat rehtoripariskunta. Minä kun olin vain tavallisen työläisperheen lapsi ja maalta kaupunkiin muuttanut.
Nauttivat kun saivat nöyryytettyä ujoa lasta joka tilanteessa. Saivat itsetuntoni aivan nollille ja kärsin siitä vieläkin vaikka olen aikuinen. Olen itsekin jo vanhempi ja tulen tasan tarkkaan pitämään siitä huolen, että lapsiani ei koulussa kiusata. Jos jotain kuulen, saavat kiusaajat takuulla vastata teoistaan vanhempiensa silmien edessä eikä heidän kannata alkaa mussuttamaan mitään, että ei meidän " Matti...ei meidän Maija".
Omassa ammatissani olen tarpeeksi nähnyt näitä vapaan kasvatuksen tuloksia, jotka eivät tiedä muuta kuin oikeutensa ja velvollisuuksille vain nauretaan!!!!!!!!
Olin aikoinani köyhästä perheestä ja kohtasin opettajan taholta eriarvoisuutta verrattuna"parempien"ihmisten lapsiin,mutten koskaan muiden oppilaiden taholta.Sen sijaan olen tänäpäivänä nähnyt eräässä yksinhuoltaja perheessä,missä sydänkäpy on saanut aina tahtonsa läpi 14v tyttö,hän määrää KAIKKI miten perheessä toimitaan,ketä saa käydä kylässä,mitä kaupasta ostetaan ym. ym.tämä on jo toinen tapaus minkä olen nähnyt,että sillä lailla,itseppä edestään löytää jos ei pidä suitsia tiukalla
Voi helevetti, älä sää tuu syyttään meidän lapsia,ne on kilttejä ja hyvin kasvatettuja
menikään, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Niin taisi käydä tässäkin ;o))
aikinaan noin 19v sitten kun oma esikoiseni oli eka luokkalainen niin aika pian joulun jälkeen aloimme ihmettelemään mikä on kun ennen niin innokas kiltti ekaluokkalainen keksi vaikka mitä syitä ettei tarvis mennä kouluun ei kertonut kun pelkäsi mut oli vatsa kipee pää kipee ym sitten kerran saunassa kysyin tytöltä et mikä herranjumala sulla on selässä n.30cm pitkä jälki verisellä ruvella oli vedetty kiviportaissa jalat alta ym mukavaa soitin koululle jossa luvattiin kattoa perään ei tapahtunut mitään koska koulun silloinen rehtori oli sitä mieltä ettei mitään ole tapahtunut sain kuitenkin selville muutaman nimen ja soitinkin kertoen etten voi tietää mitä lapseni on tehnyt kun häntä tällälailla kohdellaan tämä vanhempi totesi heti alkuun että tunne on molemminpuolinen mitäpä siinä muuta sanot ei se keskustelua avannut sain vielä toisenkin kerran selville et sama tyttö ja eräs toinen koulun yhteisessä vanhemmat ja lapsi illassa kun me vanhemmat joimme illan päätteeksi kahvia löivät samat tytöt jälleen lastani sekin selvisi vasta myöhemmin eli jos lapsi käyttäytyy
agreessivisesti niin usein on kotona jotain vikaa ja pahasti ei tietenkään aina.Jätin tässä tarkoituksella pois kaikki merkit ym oikein kirjoitus taito toki löytyy.Älkää jättäkö niitä pieniä yksin koska jokelat ja kauhajoki kertovat
välinpitämättömyyden tulokset.
omasta kouluajastani erään luokkamme pojan, jonka tekosista olen aina sanonut etten ikinä anna niitä anteeksi. Opettaja laittoi minut kilttinä, hyvänä tyttöoppilaana istumaan tämän häiriintyneen tyypin viereen.
Iljettävimpänä tapauksena on jäänyt mieleen kun hän kerran kesken oppitunnin sylki naamalleni, ja pahimpana tapauksena se, kun hän kerran kävellessämme portaita ylös vetäisi minut portaita pitkin alas (kaaduin alasuuntaan, pään löin kaiteeseen, selän portaisiin ja kädet loukkasin kaiteiden välissä joista sain tukea).
Tässä tapauksessa opettaja seisoi vieressä, näki koko tapauksen eikä tehnyt mitään. Tai no, odotti vain kunnes pääsin itkien portaista ylös.
Ei paljon heru lämpimiä muistoja tälle kokkolalaiselle luokanvalvojalle.