kommentteja Kauhajoen tapauksesta.
Eilisen lehden kirjoituksista toinen sivu oli kokonaan tälle tapaukselle, lisäksi mukaan oli koottu 20 kommenttia HS:n nettikirjoittelusta.
HS:n paperilehdessä oli eilen mm. tämä aika hyvä kommentti:
"Mitä Jokelan jälkeen on saatu aikaan?
Toinen kouluampumistapaus Suomessa lyhyen ajan sisään. Mitä Jokelan jälkeen on konkreettisesti tehty, ettei tällaisia tapauksia sattuisi enempää? Kuka poliitikko ottaisi asiakseen ajaa muutoksia? En nyt tarkoita poliittisten irtopisteiden keräilyä yhteisöllisyydellä tai pahoitteluilla, vaikka nekin tietenkin kuuluvat kuvaan, vaan kaipaan oikeita konkreettisia asioita.
En halua millään tapaa väheksyä asianosaisten suurta surua ja kaikkien kokemaa tragediaa, mutta näitä tragedioita ei vain saisi tulla yhtään lisää, yksikin kuolema on liikaa.
Missä vaiheessa heräämme yhteiskunnan muutoksiin, missä vaiheessa rupeamme puhumaan ihmisarvosta markkina-arvon sijaan, missä vaiheessa muistamme, että jokainen elämä on oikeasti arvokas? Ja missä vaiheessa rupeamme käyttäytymään sen mukaisesti ja tarjoamme auttavan kätemme hieman heikommassa asemassa oleville?
Tilastot kertovat karua kieltä. Mielenterveysongelmat lisääntyvät. Hoidon määrärahat eivät kuitenkaan ole missään suhteessa, vaan hoitoa on todella vaikea saada, ennen kuin on valmis laitokseen.
Vaikka tehokkuudesta ei tässä pitäisi puhuakaan, on yhteiskunnan kannalta oikeasti halvempaa hoitaa oireita. Taloudellisilla syillä ihmisten hoitamattomuutta on siis älyllisesti epärehellistä perustela.
Antti Savolainen, opiskelija, Espoo"
Eilisen lehden kirjoituksista toinen sivu oli kokonaan tälle tapaukselle, lisäksi mukaan oli koottu 20 kommenttia HS:n nettikirjoittelusta.
HS:n paperilehdessä oli eilen mm. tämä aika hyvä kommentti:
"Mitä Jokelan jälkeen on saatu aikaan?
Toinen kouluampumistapaus Suomessa lyhyen ajan sisään. Mitä Jokelan jälkeen on konkreettisesti tehty, ettei tällaisia tapauksia sattuisi enempää? Kuka poliitikko ottaisi asiakseen ajaa muutoksia? En nyt tarkoita poliittisten irtopisteiden keräilyä yhteisöllisyydellä tai pahoitteluilla, vaikka nekin tietenkin kuuluvat kuvaan, vaan kaipaan oikeita konkreettisia asioita.
En halua millään tapaa väheksyä asianosaisten suurta surua ja kaikkien kokemaa tragediaa, mutta näitä tragedioita ei vain saisi tulla yhtään lisää, yksikin kuolema on liikaa.
Missä vaiheessa heräämme yhteiskunnan muutoksiin, missä vaiheessa rupeamme puhumaan ihmisarvosta markkina-arvon sijaan, missä vaiheessa muistamme, että jokainen elämä on oikeasti arvokas? Ja missä vaiheessa rupeamme käyttäytymään sen mukaisesti ja tarjoamme auttavan kätemme hieman heikommassa asemassa oleville?
Tilastot kertovat karua kieltä. Mielenterveysongelmat lisääntyvät. Hoidon määrärahat eivät kuitenkaan ole missään suhteessa, vaan hoitoa on todella vaikea saada, ennen kuin on valmis laitokseen.
Vaikka tehokkuudesta ei tässä pitäisi puhuakaan, on yhteiskunnan kannalta oikeasti halvempaa hoitaa oireita. Taloudellisilla syillä ihmisten hoitamattomuutta on siis älyllisesti epärehellistä perustela.
Antti Savolainen, opiskelija, Espoo"
Vastaukset 3
Vanhimmat
aiheesta netissä ja hieno juttu, että häiriköitä näyttää olevan vain murto-osa enää siitä määrästä, mitä oli Jokelan ja esim. Keravankin tapauksen aikaan vielä.
Itse luin eilen illalla useita eri palstoja ja hyvin suoraan ihmiset tässä vaiheessa jo poliitikkoja arvostelevat.
Eniten on kuitenkin lämmittänyt tv-toimittajien linjanmuutos, että he sallivat haastateltavilta hyvin suoraa arvostelua poliitikkojen huonosti hoitamia asioita kohtaan. Minulla ei tietysti ole mitään sitä vastaan, että asiat sanotaan suoraan muuallakin, eikä vain enää tällä palstalla.
jonka haastattelua katselijat kuulema kaikkein eniten sympatiseerasivat Jokelan tapauksen jälkeen.
Nyt hän totesi, että häntä melkein itkettää kun aletaan puhua suomalaiskoulun paremmuudesta muihin nähden. Yes! Näin on, kun iso osa oppilaista voi tosi huonosti, ei kansainvälisillä kilpailutuloksilla ole merkitystä sen rinnalla.
Vai ihan oikeastiko koulun on vain hiostettava, prässättävä, stressattava oppilaita aina ja aina vain parempiin tuloksiin?! Ja sitten kuitenkin perusopetuslakia rikotaan törkeästi oppilaita ja perheitä kohtaan toisaalla.
Siis tämäkin täällä paljon arvosteltu asia tuli nyt kuultua myös tv:stä! :D
on syntynyt hyviä keskusteluja. Tässä yksi pieni vastaus esimerkkinä:
"Ei pitäisi yleistää
Kirjoittanut: äiti/mummu/ope 24.9.2008 klo 17.13
Miksi sanot että opettajat syyttävät aina vanhempia?
Minä syytän yhteiskunnan säästöpolitiikkaa ym. siis viranomaisten päätöksiä. Sekä sosiaalipuolella että koululaitoksessa. Miksei rikkaalla Suomella ole varaa pitää huolta kaikkein tärkeimmästä? Lapsistaan ja tulevaisuudestaan?
Itse olen karvaasti kokenut etten saanut apua mistään aikuiselle lapselleni, tai hän itsekään (joutui sairaalahoitoon) hänen ongelmissaan pienen lapsensa kanssa. Esim. kotipalvelua ei ole olemassakaan. Useat kunnat eivät hoida sitä edes lakisääteistä määrää. "