Olen lukiolainen ja kärsinyt migreeni"kohtauksista" 6 vuotta. Minun migreenini on voimakas ja aurallinen. Ongelmana nyt onkin se, ettei opiskelupaikassani, migreeniä pidetä oikeana sairautena vaan se hyvin usein on sellaisten ihmisten mielestä jotka siitä eivät kärsi, pelkkää tavallista voimakkaampaa päänsärkyä. Uskon, että monet esim. opiskelutoverini eivät tiedä migreenistä juuri mitään ja tämän vuoksi eivät ymmärrä kuinka häiritsevää ja kurjaa se on varsinkin usein toistuvina kohtauksina. Tämän vuoksi minun jatkuvat poissaoloni leimataankin vaan lusmuiluksi. Myös se, että koululääkäri ei tunnu ottavan jatkuvia vierailujani tosissaan vaan määrää jatkuvasti lisää triptaania joka ei auta mihinkään, on melko huolestuttavaa sillä olen tämän vuoksi joutunut käymään tk:ssa erikseen.
Lähiaikoina minulla on ollut migreenikohtauksia erittäin usein, joskus neljäkin kertaa viikossa ja kun opiskelu vaatii paljon läsnäoloa lukiossa, joudun monesti istumaan tunneilla väkisin vaikka migreeni olisi niskan päällä. Tämä vain koska en kehtaa lähteä joka päivä kesken tuntien pois, nukkumaan kotiin. Opettajat ja kaverit eivät pidä migreeniä enää tässä vaiheessa sairautena vaan he monesti luokittelevat sen lintsaamiseksi. Olenkin monesti jopa miettinyt kertovani kurssien opettajille kuinka vaivalloisia oireeni ovat sillä niihin kuuluu muunmuassa hirveitä huimausoireita, tunnon heikentymistä ja näön heikentymistä kuten useilla muilla migreenipotilailla. Kannattaisiko opettajille kertoa asiasta sillä opon kanssa olen asiasta jo keskustellut useiden poissa-olojen takia.
Olen myös miettinyt miten läheiset kaverit ja ystävät saisi ymmärtämään ettei kotiin lähtö kesken koulupäivän ole lintsaamista vaan epätoivoinen yritys päästä migreenioireista eroon. Auttaahan uni kuitenkin tutkitusti joidenkin migreenikohtausten ohi menemiseen. Jatkuvat poissa-olot varmasti ihmetyttävät muita kanssaihmisiä mutta, migreeniä ei vaan pidetä nykyään niinsanottuna sairautena. Laittakaahan omakohtaisia kokemuksia ja kommenttia asiaan :) Kiitos.
Lähiaikoina minulla on ollut migreenikohtauksia erittäin usein, joskus neljäkin kertaa viikossa ja kun opiskelu vaatii paljon läsnäoloa lukiossa, joudun monesti istumaan tunneilla väkisin vaikka migreeni olisi niskan päällä. Tämä vain koska en kehtaa lähteä joka päivä kesken tuntien pois, nukkumaan kotiin. Opettajat ja kaverit eivät pidä migreeniä enää tässä vaiheessa sairautena vaan he monesti luokittelevat sen lintsaamiseksi. Olenkin monesti jopa miettinyt kertovani kurssien opettajille kuinka vaivalloisia oireeni ovat sillä niihin kuuluu muunmuassa hirveitä huimausoireita, tunnon heikentymistä ja näön heikentymistä kuten useilla muilla migreenipotilailla. Kannattaisiko opettajille kertoa asiasta sillä opon kanssa olen asiasta jo keskustellut useiden poissa-olojen takia.
Olen myös miettinyt miten läheiset kaverit ja ystävät saisi ymmärtämään ettei kotiin lähtö kesken koulupäivän ole lintsaamista vaan epätoivoinen yritys päästä migreenioireista eroon. Auttaahan uni kuitenkin tutkitusti joidenkin migreenikohtausten ohi menemiseen. Jatkuvat poissa-olot varmasti ihmetyttävät muita kanssaihmisiä mutta, migreeniä ei vaan pidetä nykyään niinsanottuna sairautena. Laittakaahan omakohtaisia kokemuksia ja kommenttia asiaan :) Kiitos.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mun mielestä sun pitäis mennä neurologille hakemaan apua tilanteeseen. Jos vaikka joku estolääkitys auttaisi sua. Tosi ikävää, jos ei triptaanitkaan auta. Ethän vaan ota niitä vielä auravaiheessa, vaan heti, kun särkyvaihe alkaa. Särkyvaiheessa ei kannata viivytellä niiden ottamisessa.
Olen kyllä ottanut niitä pienempänä jo auravaiheessa kun en tiennyt ettei niitä kuulu vielä silloin ottaa. Kun sitten kävin uudella lääkärillä hieman vanhempana, tajusin että tarkoitus on käyttää triptaaneja tosiaan vasta särkyvaiheen alussa. Aluksi tästä muutoksesta oli apua, mutta ajan kuluessa migreeni on pahentunut ja triptaani ei auta enää millään tavalla. Kiitos mielipiteestä ja avusta :) lisää vain :)
kuinka paljon synnyttäminen sattuu? Migreeni-kipu on pahimmillaan vielä kamalampaa.
Kerro kavereillesi ja opettajille, että migreeni on aivotoiminnan häiriö, kuten epilepsia. Siihen liittyy juuri nuo kuvaamasi huimaukset ym.
Mä en ainakaan pysy edes seisaallani kohtauksen ollessa päällä, enkä ymmärrä toisen puhetta.
Kotiin vain kohtauspäivinä niin sinä kuin minäkin!
Sitä jäin miettimään kun triptaanit eivät auta Sinulle?
Varaa aika neurologille ja juttele asiasta. Mulla on auraton migreeni ja kohtauksia joskus viikko yhteen menoon, mutta triptaani AUTTAA aina, kun pääsen pimeään makuulle.
Sinun tilannettasi pitäisi kyllä selvitellä lisää joten neurologi on oikea osoite. Tk-lääkäriltä saat lähetteen.
Voimia, muista et ole yksin!
Oletko kokeillut hierontaa niska-hartiseudulle ?
Minulla oli 2-3v sitten valtavat jumitukset niska-hartia seudulla ja näin ollen migreenitkin kestivät yli viikon. Lisäksi minulla oli stressiä ja paineita jotka pahensivat migreeniä. Myös pillerit aiheutti migreeniä.
Tein radikaalisen muutoksen elämääni. Jätin e-opillerit ja otin sterilisaation. Lisäksi otin lopputilin töistä ja lepäsin 6kk. Stressi ja paineet olivat kadonneet, lisäksi jumitukset.
Nykyään minulla ei enään ole muuta kuin kuukautisten aikana migreeni, mutta sekin menee ohi ibuxiinilla. Jos niska-hartiaseutu jumittaa, niin otan sirdalud 4:n yötä vasten.
Kerkesin käyttää aika paljon erinlaisia migreenilääkkeitä, lopussa sain lääkemigreeninkin. ;D...noidankehä oli silloin valmis. ;)
Olen minäkin sairastanut lapsesta saakka migreeniä, teininä migreenini oli aurallinen ja aikuisena auraton.
Tullut ajatelleeksi, että niska-hartiaseudun jumitus voisi olla myös yksi syy sillä kieltämättä niskani ovat aina jumissa ja selkäkin jopa. Kiitos tästäkin hyvästä neuvosta! :) Tässähän alkaa jo tuntumaan ettei olekaan täysin yksin näitten vaivojensa kanssa.
....testamaan mistä migreeni johtuu. ;)
Tsemppistä ! ;)
http://karppaus.info/forum/viewtopic.php?p=155390#p155390
Melko ajankohtainen viesti minunkin kannalta, olen näet lukiossa itsekin. Kohtauksia on harvoin ja niiden oireet vaihtelevat paljon. Kärsin ns. aurallisesta migreenistä, mutta aurattomiakin kohtauksia on ollut. Sain onneksi terveydenhoitajan kautta triptaanilääkityksen.
Minulla on onneksi kohtauksia suhteellisen harvoin, mutta ne estävät oppimisen, saatikka sitten arkipäiväiset toiminnot, täysin. Muutaman kerran olen joutunut lähtemään koulusta kesken päivän pois, koska en yksinkertaisesti ole pystynyt olemaan siellä. Pahimmissa kohtauksissa olen vain ottanut lääkkeen ja mennyt nukkumaan terkkarin luo, koska en ole kyennyt ajamaan pyörällä kotiin. (matkaa on noin 3,5 km.)
Minun koulussani opettajat onneksi ymmärtävät migreenin vakavuuden ja suhtautuvat siihen hyvin. En ole joutunut selittelemään kenellekään vielä, millaista kamaluutta tämä yhteinen sairautemme voi pahimmillaan olla. Minulla on varmaan käynyt tuuri koulun suhteen. Asun pienellä paikkakunnalla ja täällä opettajat ovat aidosti kiinnostuneita oppilaistaan.
Suosittelen kirjoittajaa kertomaan opettajille avoimesti migreenistä ja omista tuntemuksistasi. Olen joskus törmännyt ihmisiin, jotka pitävät migreeniä tavalliseen niska-hartiapäänsärkyyn verrattavana vaivana, mutta "onneksi" satuin saamaan migreenikohtauksen tällaisen henkilön seurassa ja hän näki minun pahan oloni. Migreenin vähättely saattaa olla melko yleistä, mutta itse en ole onneksi kokenut sitä paljon. Kaikilla pitäisi muistaa, ett ätämä sairaus on hyvin yksilöllinen ja jotkin se kaataa kirjaimellisesti petiin moneksi päiväksi. Voimia ja jaksamista meille molemmille, kyllä me vielä valkolakin saamme. :)