Kuinka koet onnellisuuden? Mikä tuo Sinulle onnea, onnellisuutta ja onnekkuutta.
Kerrohan.
Kerrohan.
Mitä on onnellisuus?
pohdiskelija 9
30671
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
onnellisuutta, ainakin näin kauniina syyspäivänä.
myös minulle elämä itsessään tuo iloa ja onnellisuutta,vaikka elämä joskus tuntuu vaikealta ja epäoikeudenmukaiselta,on huolta,murhetta,surua,sairautta niin itselle kun läheisille,jos näitä joutuu kokemaan sitä usein ajattelee että miks,miks?mutta aina ajattelen kaikesta huolimatta eteenpäin ja tulevaisuuteen,kaikki arkiset pienet ja yksinkertaiset asiat tuovat onnellisuuden tunteen minulle,elämä kantaa eteenpäin
Hyvä viisas vaimo ja vunukat saavat unohtamaan turhat huolet.
Värien leikki syyspuiden oksilla auringon iskiessä tulta punerrukseen, rastaiden raksuttaessa ja kesän viimeisten kukkien hehku saavat mielen onneen.
istuu kysyvästi oksalle hiipuvan nuotion katveeseen.
sadonkorjuu täyttymystä ja pitkä talvi puhdetöissä ja taiteissa osaamisen ja aikaansaamisen onnea.
Kun hämärä häivyttää puiden kannot, puiden rungot ja voi hiljaisuudessa kuunnellla, ei mitään.
Ah, se on myös onnea.
Hiljaisuus on onnea.
olen ystävistä,työstä jota pystyn vielä joten kuten tekemään,ihana aviomies,lapset,lasten lapset,kun asiat "lonksuu"paikalleen on hyvä olla.luonto ja sen kauneus,aurinko,voi että.onnellinen voi olla pienistäkin asioista.
nauttikaa elämästä,se on kuitenkin niin lyhyt...
kauniit syyspäivät, punertavat lehdet ja muut syksyn värit sekä pään yli lentävät joutsenet siinä on onnea kerrakseen
komea ja hömäkkä akka, siivot penskat ja kauniit syysmaisemat.
Johan ne Rooman kovat miehet totesivat, että leipää ja sirkushuveja, niin kansa on tyytyväinen.
- Se on vähän onnellinen, sanovat täällä päin hulluiksi leimaamistaan ihmisistä.
Samat ihmiset sössöttävät televisiossa keksimällään suhuässillä kuin peitteeksi pierunsa suhauttelulleen.
- Halapaa se on järkensä puolesta köyhän ilo; pieraisee ja nauraa!
Meillä on ote elämään ja molemmat kädet kiinni ilon ja onnen aiheissa:
Ensin toimma tarvikkeet niemeen ja teimmä mökin. Siellä myö hölömistelimmä ja lopulta näimmä paremmaks tehä kaupat ja möimmä sen.
Sitten tiirailimma uutta niemmee. Siellä pullisteli jo asukas mökissään. Myö aikamme tollistelimma ja sitten välähti. Ostimma niemen. Myö tiemmä sinne mökin.
kun kylyvimmä rukkiit kevväällä ja syksyllä niitimmä ne, heinätimmä, kävimmä marjassa ja sienetimmä, löimmä pellavaloukkuu, murennimma kessunlehtii.
Joka päivä lypmimmä lehmii ja sitten souvimma suareen ja ongimma kaloja. Syötimmä itikoita käsivarrella, lämmitimmä saunan ja kylyvimmä.
Tuo onnemme myö ymmärrimmä kun politiikot pois vieroitti pois meijät toisistaan...
kuljimma käsi kaulalla
lehmipolkuja pitkin
ja polun varrelta söimme mustikoita.
Minä hätistin itikat koivun oksalla
kun turnuspeltoa kitkin.
Kätkäjärvessä ja kopistimma kusiaiset kukkamekosta. Myö kiikuimma liiterinorren kiikussa ja teimmä vinnille mökit.
Myö hiihimmä talavipakkasella ja kuutamo valaisi latua. Pakkanen puheli ryteikössä ja naavaiset kuuset paukkuivat.
kissankelloista ja päiväkakkaroista. Kuljin isäni kanssa suonlaitaa ja viileys käsivarsissa teki kananlihaa. Tuuli toi suolta kukkien tuoksua.
- Ne ovat suopursuja vastasi isäni minulle.
Aurinkoiselta leikkipaikaltani poimin niittykukkia isälle kun häntä Pötönkankaalle lähdin saattamaan. Minä itkin äitini vierellä, itkin ikuista eroa isästä.
kauniisti soiviksi lauseiksi. Veisinkö elämäni onnenpäivät tänne opiston kirjoittajapiiriin?
Täällä muuan kunnanvaltuutettu sanoi käyneensä Ilomantsissa.
- Mukavaa väkeä, hän sanoi.
Ja kun on hyvät ystävät, perhe sekä komea maisema niin mikäs siinä on elellä.
mitään. On löydettävä muuta.
Hyvää luettavaa, ystäviä ja kumppaneita. Mene vaikka johonkin kansalaisopiston piiriin.
niin huomaat, että ole laisinkaan yksin.
Moi!
Mitä se on onnellisuus onkaan?
Tietenkin joillekkin hyvänolon tunnetta . Mutta se ei voi olla pelkästään sitä, koska tunteet jokaisella vaihtelevat. Tällöin onni olisi vain pian ohi menevä utuinen kokemus. Onnellisuudella täytyy olla jokin kestävä perusta.
Mikä sitten on onnen lähde? Tämä on eräs peruskysymyksistä. Kumpuaako onni sisimmästäni, vai onko lähde minun ulkopuolellani? Mistä ammennan onneni? Onko onnenne vain sitä mitä esitätte iltaisin netin ääressä vai sitä mitä todella tunnette päivän mittaan?
Edelleen on todettava, että onnea on monentasoista. Jokaisella on jonkinlainen käsitys ja kokemus onnen tilasta. Toimeentulon äärirajoilla elävällä Mantislainen on aivan erilainen onnen käsite kuin rikkaalla Joensuulaisella. Tällöin puhumme maallisen varallisuuden ja muun paskan mukana tulevasta "onnesta".
On kuitenkin onnea, joka ei riipu varallisuudesta eikä muusta paskasta ja se on..
Se on rakkaus!
kun rakkaus iskee niin pläjäys kuuluu ja se on menoa se.
kyllä seon rakkaus. rakkaus se on jonka voimin miehet ja naiset jaksavat raivata peltonsa, kasvattaa puoskansa, elää toisiaan tukien vanhuutensa ja rakkaus se on kun eletään sovussa.
siinä sitä on musiikkia korville.
tissinmammaa juodakseen, se on onnea se
jo on perso mies, mutta mikäs siinä jos imettäjä hyväksyy sinut köriläs. onneahan se silloin molemmille on, onhan.
Ei siihen tarvita kuin tuikkivat siniset silmät, lämpöä ja ystävyyttä. Ja se on onnea.
joten asiaa puhut.
maukas kahvi, konjakki, halaus ja jotain muuta, siitä se ainakin miehen onnia alkaa.
ei siinä tarvinnut taivastella kun meno oli kuumaa ja yöt meni telmiessä, jopa viikonvaihteet. se oli onnea ja kiihkeää sellaista.