Miksi vanhoillislestadiolaisuudessa on kova tarve luokitella ihmiset huonoihin ja hyviin uskovaisiin. Siis vanhoillislestadiolaisia hyviin ja huonoihin vl:iin.
Seuroissa korostetaan, ettei me tekojen kautta tulla yhtään paremmiksi ihmisiksi, mutta silti luokittelu on hirvittävän yleistä.
Saatetaan sanoa, että ei sekään ole niin hyvä uskovainen, kun niin harvoin vaivautuu seuroihin.
Yleensä aktiivit saa suoraan paremman uskovaisen leiman. Eli nämä, jotka tulevat toimeen hyvin ihmisten kans, ovat ulospäin suuntautuneita ja ovat järjestämässä tilaisuuksia. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei kaikki ihmiset ole sen verran rohkeita ja ulospäin suuntautuneita, että kykenisivät toimintojen järkkäämiseen.
Huonoja uskovaisia helposti kartellaan ikään, kuin huonous tai saastaisuus leviäisi ihmisestä toiseen. Saatetaan sanoa, että ei sen kans tuu paljo oltua, ku sillä on niin paljon maailman tartunnaisia. Silti sanotaan, että näitä pitäisi tukea ja ohjata oikeaan. Missä ovat nämä tukijat, rinnalla kulkijat?
Itse olen ujompi ihminen ja mulla ollut tavattoman vaikeaa solmia ystävyyssuhteita. Olen kokenut torjuntaa ja olempa kuullut, että muakaan ei pidetä hyvänä uskovaisena, koska olen tehnyt sitä ja tätä. Mutta tosi olisi, että jos mulla olisi uskovaisia kavereita, niin uskominenkin olisi helpompaa. Tällöin ei tulisi niin paljon houkutuksia mennä maailman ihmisten mukana. Usein rukoilenkin itkien Jumalalta, kumpa uskovaiset näkisivät hätäni.
Minä haluaisin, että joku oikeasti auttais mua, sillä maailman veto on liian kova, enkä yksin pysty taistelemaan kaikkia kiusauksia vastaan. Ja kun ei ole saattoystäviäkään.
Monesti miettiikin, onko mulla edes oikeutta mennä seuroihin. Saatan miettiä, että mitä minäkin niin huono ja saastainen ihminen edes seuroissa käyn, jos armo ei kuulukkaan mulle.
Seuroissa korostetaan, ettei me tekojen kautta tulla yhtään paremmiksi ihmisiksi, mutta silti luokittelu on hirvittävän yleistä.
Saatetaan sanoa, että ei sekään ole niin hyvä uskovainen, kun niin harvoin vaivautuu seuroihin.
Yleensä aktiivit saa suoraan paremman uskovaisen leiman. Eli nämä, jotka tulevat toimeen hyvin ihmisten kans, ovat ulospäin suuntautuneita ja ovat järjestämässä tilaisuuksia. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei kaikki ihmiset ole sen verran rohkeita ja ulospäin suuntautuneita, että kykenisivät toimintojen järkkäämiseen.
Huonoja uskovaisia helposti kartellaan ikään, kuin huonous tai saastaisuus leviäisi ihmisestä toiseen. Saatetaan sanoa, että ei sen kans tuu paljo oltua, ku sillä on niin paljon maailman tartunnaisia. Silti sanotaan, että näitä pitäisi tukea ja ohjata oikeaan. Missä ovat nämä tukijat, rinnalla kulkijat?
Itse olen ujompi ihminen ja mulla ollut tavattoman vaikeaa solmia ystävyyssuhteita. Olen kokenut torjuntaa ja olempa kuullut, että muakaan ei pidetä hyvänä uskovaisena, koska olen tehnyt sitä ja tätä. Mutta tosi olisi, että jos mulla olisi uskovaisia kavereita, niin uskominenkin olisi helpompaa. Tällöin ei tulisi niin paljon houkutuksia mennä maailman ihmisten mukana. Usein rukoilenkin itkien Jumalalta, kumpa uskovaiset näkisivät hätäni.
Minä haluaisin, että joku oikeasti auttais mua, sillä maailman veto on liian kova, enkä yksin pysty taistelemaan kaikkia kiusauksia vastaan. Ja kun ei ole saattoystäviäkään.
Monesti miettiikin, onko mulla edes oikeutta mennä seuroihin. Saatan miettiä, että mitä minäkin niin huono ja saastainen ihminen edes seuroissa käyn, jos armo ei kuulukkaan mulle.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Tee suuri rahalahjoitus rauhanyhdistykselle, mieluiten toistuvasti, niin sinut huomataan takuulla 'paremmissa piireissä' ja saat arvovaltaisia 'ystäviä'. Sitten olet 'hyvä uskovainen', vaikka et kävisikään 3 kertaa viikossa seuroissa. Tietysti sen parempi, mitä useammin käyt ja mitä lähempänä istut puhujapönttöä ja arvovaltaisia veljiä, sen paremmin sinut opitaan tuntemaan siionissa. Saat taoulla kahvijonossakin paremmin tilaa uuden statuksen myötä ja saattaa joku rohkea jopa tulla kysymään neuvoa jossain uskomisen asiassa, kuten saako uutisia seurata netti-tvssä, kun työssä tarvitsisi.
Ja sitten vakavasti, todelliset ystävät hädässä tunnetaan. Jos koet, että kukaan uskovainen ei huomaa (tai tahdo huomata) sinua ja tarjoa apuaan, olisiko syytä miettiä oletko etsinyt niitä oikeasta paikasta? Älä pelkää tutustua ja ystävystyä myös vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen ulkopuolisten kanssa! Todellinen ystävyys ei katso sitä, mihin herätysliikkeeseen osapuolet kuuluvat. Itselläni on 'epäuskoinen' tyttöystävä ja mm. muslimi- ja hinduystävät, parhaat! He ovat monesti tukeneet, kun mulla on ollut vaikeaa (usko pois, on ollut). Tietysti ystävän vakaumusta kunnioitetaan, mutta ei oikeaa ystävyyttä sanota irti sen takia, että joku on muslimi tai hindu!
Ei ole parempia ja huonompia, olemme kaikki vaan syntisiä ihmisiä. Jos joku luulee olevansa jotakin, se pettää vaan itsensä, ja se ei ole totta.
>>> Miksi vanhoillislestadiolaisuudessa on kova tarve luokitella ihmiset huonoihin ja hyviin uskovaisiin. Siis vanhoillislestadiolaisia hyviin ja huonoihin vl:iin. >>>
Tämä on ihmisestä lähtevää.
Seuroissa en ole kyllä kuullut näin opettavan, olen kyllä kuulllut että me olemme tasapäistä laumaa ja kaikki 10 000 leiviskän velallisia.
>>>Seuroissa korostetaan, ettei me tekojen kautta tulla yhtään paremmiksi ihmisiksi, mutta silti luokittelu on hirvittävän yleistä.
Saatetaan sanoa, että ei sekään ole niin hyvä uskovainen, kun niin harvoin vaivautuu seuroihin. >>>
Tämä on ihmisestä lähtevää, ei sillä tule autuaaksi, että kuinka paljon seuroissa istuu, vaan sillä että uskoo.
Tosin se on kyllä uskovaisen ihmisen halu, että hän yrittää mennä seuroihin silloin kun pääsee.
Ite yritän käyda yhdestä kahteen kertaa kuussa, joitakin voi istua siellä joka viikko ja aina kun on seurat.
>>>Yleensä aktiivit saa suoraan paremman uskovaisen leiman. Eli nämä, jotka tulevat toimeen hyvin ihmisten kans, ovat ulospäin suuntautuneita ja ovat järjestämässä tilaisuuksia.>>>
Mutta teoilla ei ansaita autuutta, vaan uskomalla.
>>>On kuitenkin hyvä muistaa, ettei kaikki ihmiset ole sen verran rohkeita ja ulospäin suuntautuneita, että kykenisivät toimintojen järkkäämiseen. >>>
Tämä olis kyllä erittäin tärkeää ottaa huomioon. Hyvä että muistutit tästä.
>>
Jumala näkee hätäsi, vaikka kukaan muu ei näkiskään, Jumala tietää ja näkee kaikki. Eikö se ole lohduttavaa?
>>>Minä haluaisin, että joku oikeasti auttais mua, sillä maailman veto on liian kova, enkä yksin pysty taistelemaan kaikkia kiusauksia vastaan. Ja kun ei ole saattoystäviäkään.>>>
Minä haluan auttaa sinua, katso nyt, kuinka tärkeänä pidän asiasi, että haluan pysähtyä ja elää kanssasi tämän asian. Koen tämän vaikeutsei yhteiseksi.
Menisisit seurohin, ja ainakin papeilla on ymmärtääkseni vaitiolovelvollisuus ihmisten asioista. Etsi vaikka joku sellainen ja puhu, älä jää yksin vaikeutesi kanssa.
>>>Monesti miettiikin, onko mulla edes oikeutta mennä seuroihin.>>>
Kaikilla on oikeus mennä seuroihin. Jos se sielunvihollinen kiusaa vielä tällä asialla, niin käske sen olla hiljaa ja mennä pois, niin se kaikkoaa.
Yksinäisyydessä se sielunvhollinen kiusaa vielä enemmän kun muuten, sen vuoksi on tärkeää, että käyt vaikka kylässä uskovaisissa pereheissä. Ja kuuntelet näitä neuvoja, mitä annan. Ne lähtee rakkaudesta.
>>>Saatan miettiä, että mitä minäkin niin huono ja saastainen ihminen edes seuroissa käyn, jos armo ei kuulukkaan mulle.>Armo kuuluu juuri sulle, sulle raukka kurjinkin,
vaikka rintaas tuska suuri kalvaa liekein polttavin."
Seuroista saat voimaa uskomiseen, ja yritä pyytää siellä evankeliumia omalle kohdalle, se vahvistaa uskonelämää.
------------------------
Mutta on kuitenkin YKSI TÄRKEÄ ja huomionarvoinen ASIA; >>>että jos et ole vielä Jumalan valtakunnan sisäpuolella, niin kun teet parannusken sitten olet Jumalan lapsi.>>>
Siis liittymällä ja kylkeytymällä ei pääse Jumalan lapseksi, vaan ahtaan portin kautta
ja tekemällä parannuksen Jumalan valtakuntaan.
Ja se tapahtuu toisen uskosta osallisen Jumalan lapsen kautta.
Täällä en voi auttaa sinua uskomaan jos olet ulkopuolinen, vaan sinun pitäis mennä ensin seurohin ja tavata joku meikäläinen. Sen kautta tulee apu.
Terv. vl.
että kaikki tiet ei vie taivaaseen.
Mä uskon, että usko Jeesukseen pelastaa. Siis että sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja että suun tunnustuksella pelastutaan. Olenko väärässä?
se ei auta ihmistä, Eikä sekään, että osaa RM:TUN lauseita ulkoa.
Vaikka kuinka osaa tätä Isoa Kirjaa ulkoa, ja lukee sitä ahkerasi, mutta jos ei ole Jumalan Valtakunnassa sisällä ja se usko ei ole RM:tun mukaista, se ei auta ihmistä.
Sitä ei voi uskoa missä tahansa ja miten tahnsa, jos haluaa taivaaseen.
Jeeus sanoo aikansa ihmisille; >>>huulillaan he minua kiittävät, mutta heidän sydämemsä on kaukana minusta.>>>
Aika röyhkeää tekstiä kirjoitat. Mistä tiedät, että uskoni ei ole Jumalalle kelpaavaa? Mistä tiedät kuinka ahkerasti tutkin Raamattua, vai tutkinko ollenkaan? Itse en kehtaisi kirjoittaa tuollaista vastausta.
Jospa jättäisit toisten uskon arvioinnin Luojalle ja tutkisit omaa tilaasi.
ja sanoo Sanassaan, että sanokaa oikea tuomio.
Tämä ei ole röyhkeyttä, tämä on Jumalan suurinta rakkautta että sanoo totuuden.
Niitä valhesaarnaajia ei pitäis uskoa.
valhesaarnaaja ja teidän puhujapoppoo. Teitä ei tule uskoa ja tämä on rakkautta jolla sen sanon: "Te olette saatanan kätyreitä joita jokaisen ihmisen tulee välttää aina!"
se JS:n totuus pahentaa tai parantaa, se ei koskaan jätä välille.
Terve omatunto sanoo kyllä oikean tuomion, ei siihen välttämättä tarvitse vanhoillislestadiolaista. Eri asia on sitten se, että onko voimia ja rohkeutta todella totella omaa sydäntä (tai omaatuntoa tai miksi sitä nyt halutaan kutsua) vai seurata jotain epämääräistä lahko-oppia. Vanhoillislestadiolaisuudessa (ja monessa muussakin asiassa) on paljon sellaista, mikä on vastoin tervettä omaatuntoa, ihmisten lajitteleminen uskovaisiin ja epäuskoisiin nyt vaikka esimerkiksi. Vanhoillislestadiolaisuudessa tämä ei näytä olevan mikään ongelma. En mä voi päättää, onko joku uskovainen vai ei! Samoin naisen ja miehen epätasa-arvoisuus ja pitkälle viedyt epäraamatulliset, uskovaisten elämää varjostavat 'rakkauden neuvot' ovat asioita, joita en voi vain niellä sellaisena kuin niitä tuputetaan.
Mä en valitettavasti voi ottaa kovin vakavasti sellaisten ihmisten, jotka jättävät aloittajan kaltaisten apua kaipaavan lähimmäisen käytännössä yksin, puheita siitä, miten he rakastavat lähimmäisiään ja ovat elävässä uskossa, kuten sanonta kuuluu. Mä olen nähnyt ja kokenut itseään uskovaiseksi sanovien ja sanottujen vanhoillislestadiolaisten 'lähimmäisenrakkautta' eli käytännössä painostusta, juorujen levittämistä ja kiusaamista! Mä en voi pitää sellaisia ihmisiä uskovaisina vastoin omaatuntoani! Toki kiusaamista ja juoruilua tapahtuu myös muuallakin, tottakai, mutta eikö uskovaisen Raamatun mukaan tulisi rakastaa lähimmäistä niinkuin itseään, ja ennen kaikkea sitä heikkoa lähimmäistä? Näitä ihmisiä en muista tavanneeni kovinkaan montaa seuroissa, raamattuluokissa tai muissa vl-tilaisuuksissa, joissa olen kuitenkin melko paljon elämäni aikana käynyt. En muista puhujienkaan juuri painottaneen lähimmäisen rakastamista. Sen sijaan olen kyllä kuullut, miten tärkeää on olla kuuliainen seurakunnan (=puhujan) äänelle ja 'rakkauden neuvoille'.
kanssasi, yhdyn täysin sanoihisi.
Tämä on todellakin vl:n keskuudessa havaittava asia vaikka tuo joukko pitäisi kuuleman mukaan olla se jossa vallitsisi rakkaus. Siitä tiedän ettei se ole mikään Jumalanvaltakunta.
Eikä Jumalan valtakuntaa voi osoittaa: se on tuolla tai tuolla kuin raamattukin opettaa. Vaan se on ihmisen sydämmessä. Onneksi ihmisellä ei ole tuomiovaltaa.
On olemassa huonoja ja hyviä uskovaisia. Huonot ovat valheessa eläviä. He näyttelevät.
oletko kuullut kymmenen neitseen tarinasta. Tyhmät neitseet eivät pelastuneet.
Meikäläisyyden keskuudessa on näitä mätiä kaloja ja yleensä se näkyy myös ulospäin. Mätäkala ikäänkuin huokuu ulospäin maailmallisuutta ja näitä pitäisi oikeesti karttaa kuin ruttoa.
Ehkä monilla itsesuojeluvaisto pelaa ja osaa karttaa niitä ihmisiä, joita epäilevät mädiksi. Jumala avaa uskovaisen silmät erottamaan hyvät pahasta.
Mutta tästäkään huolimatta emme saa tuomita näitä mätiä kaloja ja sanoa, että turhaan käytte seuroissa, koska ette pelastu. Jumalan tehtävä on tuomita. Meidän tehtävä on suojella itseämme, ettemme saastuttais itteämme maailman tartunnaisilla, jotka ikäväkyllä kyllä löytää ry:llekin. Esimerkiksi jotku tytöt meikkaa, toiset ovat epävarmoja ja tärisevät. Taatusti jotain salattavaa tällaisilla.
En vain voi olla ajattelematta, että ne mädät kalat monesti ovat siellä arvostettujen veljien joukossa ja johtokunnissa, 'paremmissa piireissä'. Meikkaaminen ei kerro mitään sielun tilasta. Sen sijaan avun tarpeessa olevan lähimmäisen yksin jättäminen kertoo paljonkin.
"toiset ovat epävarmoja ja tärisevät. Taatusti jotain salattavaa tällaisilla."
Ihan hirveä kommentti!!
Tällaisiako nämä lestadiolaiset ovat??!!
Raamatun mukaan meidän kristittyjen ei nimenomaa ole tarkoitus suojella itseämme vaan palvella lähimmäistä itseä säästämättä! Raamattu on täynnä selkeitä ohjeita lähimmäisen pyytettömään palveluun ja rakastamiseen, olipa hän millainen hyvänsä. Ensinnäkin tärkein käsky Jumalan rakastamisen rinnalla on lähimmäisen rakastaminen: "Toinen YHTÄ TÄRKEÄ on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."(Matt.22:39, tarkistappa sieltä Sinun Raamatustasi löytyykö tällainen kohta.)Entä kuka sitten on lähimmäinen? Onko se vain se 'Hyvä uskovainen' RY:stä? Luepa tähän kysymykseen avuksi Jeesuksen esimerkki laupiaasta samarialaisesta (Luuk.10:25-37). Se ei todellakaan anna ymmärtää, että teidän tulee vain sietää niitä 'huonoja uskovaisia' seuroissanne, mutta muuten 'vältellä kuin ruttoa'!!! Raamatusta löydät paljon lisää kohtia, niin ei tarvitse aina takertua vain yhteen lauseeseen suuressa Kirjassa.(: Taivaan Isän siunausta sinulle etsintääsi!
ja nimimerkin, "sanois??", kirjoituksen välillä.
Huomaa selvästi, että "sanois??" on uskovainen.
Hän on kokenut vuorisaarnan tuntomerkit.
Raamatussa kerrotaan fariseuksista, jotka eivät voineet elää ollenkaan syntisten ihmisten kanssa. He pyrkivät käyttämään aivan eri teitäkin kulkiessaan ja eri astoita ym. kun nämä saamarialaiset tai muuten vähemmän hurskaat.
Kai sinäkin menet Ry:llä eri pöytään juomaan vertaistesi kanssa kahvia, etteivät vain mädät kalat tule tartuttamaan sinuun mitään.
Se on kauhean vaarallinen tila, kun alkaa näkemään itsensä parempana kun muut tai ainakin parempana kuin tuo publ..eikun mätä kala.
Se on saarnaajien tehtävä kirkastaa Jumalan Sana niin, että se koskettaa ihmisten sydämiä niin, että heille tulee halu saada syntinsä anteeksi ja etteivät he halua enempää haavoittaa Taivaallista Vapahtajaa.
Ainoastaan rakastava asenne saa vastapuolessa jotain hyvää aikaan. Kokeilepa kutsua mätä kala kylään ja ole hänelle ystävällinen. Unohda kerrankin kertoa uskonelämässä onnistumisesi ja hänen epäonnistumisensa.
Kerro pikemminki siitä, mitkä kiusaukset, houkutukset ja ehkä lankeemuksetkin itseäsi ovat kiusanneet. Saat varmasti hänestä läheisen ystävän.
Hänelle tulee kiitollinen mieli siitä, että tuo vanhempi uskovainen kutsui kylään minut, vaikka minulla onkin ollut tälläistäkapinamieltä. Lisäksi hän osoitti rakkautta ja luottamusta minuun, joka en olisi ollut sen arvoinen.
Tämä saattaa sytyttää vastarakkauden ja tunteen, että Jeesus on välillänne.
Jeesushan kehottaa lainaamaan mm. rahaa, vaikka ei olisi varmuutta takaisinmaksusta. Kun se tapahtuu lähimmäisennauttamiseksi niin, ettei siitä ota ansiotam, niin lainaaja/antaja ei varmasti jää osaansa vaille. Jumala siunaa sen muuten.
Minkä takia sitten pitäisi täristä seuroissa.
Eihän siellä ole mitään pelättävää. Jos joku tärisee, se johtuu siitä, että tämä pelkää narahtavan jostain. Pelkää, että joku tulee puhuttelee häntä. Hän on epävarma, koska saarna voi yhtäaikaisesti pahentaa häntä (jos se on siis epäuskoinen), että hän voi tuntea olonsa sen takia ahdistuneeksi.
Oikealla tavalla uskovan ei tarvitse turhia jännitellä seuroissa, vaan voi olla vapaasti ja nauttia uskovaisten yhteydestä.
Kyllä epävarmojen ihmisten takana on usein se, että ovat väärillä vesillä. Usein, kun menee puhuttelee tällaista tärisevää kysyen, että mitä sulle kuuluu, tällainen henkilö vain pakenee paikalta.
Ihminen on Ujo.
Ujo ihminen ei välttämättä kykene esim. keskustelemaan "tuntemattomien" ihmisten kanssa, koska pelkää nolaavansa itsensä. Jopa puolitutut voivat olla hankalapala.
Itse olen ollut nuorena TODELLA ujo.Minua pelotti mennä seuroihin yksin..oma itseni uskalsin oikeastaan olla vain kotona perheeni kanssa.
Nyt aikuistuttuani olen vähitellen päässyt irti ujoudesta mutta voin sanoa että se on ollut vaikeaa.
En edelleenkään kovin mielelläni mene paikkoihin missä on minulle outoja ihmisiä, varsinkaan jos mukanani ei ole ainakin yhtä minulle tuttua ihmistä jonka kanssa voin olla/jutella.
Näitäkin tilanteita kyllä on ja tulee olemaan jatkossakin työni puolesta. Minun on vain sopeuduttava, sillä tuskin tulen koskaan täysin pääsemään eroon ujoudestani, mutta en enää kuitenkaan pelkää uusia ihmisiä ja nolaavani itseäni niin paljon kuin nuorempana. Mutta joka kerta minun on tsempattavani itseäni ja käytävä tilanne läpi mitä tulee tapahtumaan ennenkuin lähden tapaamiseen tms.
...Ihminen on Ujo.
Ujo ihminen ei välttämättä kykene esim. keskustelemaan "tuntemattomien" ihmisten kanssa, koska pelkää nolaavansa itsensä.
Jopa puolitutut voivat olla hankalapala.
Itse olen ollut nuorena TODELLA UJO. Minua pelotti mennä seuroihin yksin..oma itseni uskalsin oikeastaan olla vain kotona perheeni kanssa.
Nyt aikuistuttuani olen vähitellen päässyt irti ujoudesta mutta voin sanoa että se on ollut vaikeaa.
En edelleenkään kovin mielelläni mene paikkoihin missä on minulle outoja ihmisiä, varsinkaan jos mukanani ei ole ainakin yhtä minulle tuttua ihmistä jonka kanssa voin olla/jutella.
Näitäkin tilanteita kyllä on ja tulee olemaan jatkossakin työni puolesta. Minun on vain sopeuduttava, sillä tuskin tulen koskaan täysin pääsemään eroon ujoudestani, mutta en enää kuitenkaan pelkää uusia ihmisiä ja nolaavani itseäni niin paljon kuin nuorempana.
Ujouteen vedotaan turhan usein tällaisissa tilaisuuksissa. On varmaan niin, että osa tärisee ujouden takia, mutta mitä ite olen saanut ymmärtää, ujoilla ei tärinä näy ulospäin yleensä. Ujo on vain hiljainen hissukka, joka liikkuu niin, kuin hänellä on asiat kunnossa.
Mutta epätietoinen pälyily, hätääntynyt käsien naputtelu, sinne tänne poukkoilu ja mieletön rauhattomuus. Tällaisesta ihmisestä kuultaa selvästi, ettei hänellä ole asiat ollenkaan kunnossa.
Usein on, että nämä huonot uskovaiset pilaavat uskovaisten maineen tekemällä kaikkia sopimattomuuksia. Työpaikallani saan kuulla, kuinka ne lestaatiopojat menivät seurojen jälkeen kaljalle. Ja että sen ja sen lapsella on lestadiolaisia kavereita, niin heidän lapset ovat kertoneet, että kaikilla lestadiolaisilla on piilotelkkarit.
Minun mielestä on kurjaa, että nämä ns. huonot uskovaiset saavat aikaan stereotypioita, joilla ei ole mitään totuuspohjaa. Itse pidän huonona uskovaisena sellaista, joka esittelee uskovaista, mutta ei ole sydämestään uskovainen.
Nämä huonot uskovaiset ovat saaneet aikaan useita urbaanilegendoja, joita epäuskoiset haluavat yleistää kaikkiin vanhoillislestadiolaisiin. Esimerkkinä on vaikkapa kondomit tai oluet. Viime suviseurojen aikaan kävin ostoksilla ylivieskan S-Marketissa samalla kun kävimme uimassa. Siellä oli uskovaisen näköisiä poikia ja tyttöjä kanniskemassa alkon kasseja ja puhuivat isoon ääneen, että kyllä ne suviseuraviinat pitää olla. Autoon hypätessä laittoivat SRK:n levyn täysille ja korkkasivat pullojaan.
Harmillista, että nämä legendat jäävät elämään epäuskoisten keskuudessa. Eräs urbaanilegenda on mm. se, että maakunnallisten seurojen aikaan lähihuoltamoista loppuu oluet ja kondomit kokonaan. Itse olen monesti todennut tämän väitteen perusteettomaksi. Sen sijaan olen nähnyt joitain uskovaisten kotien lapsia hakemassa kaljaa.. Tämä ei todellakaan tarkoita, että kaikki uskovaisten kotien lapset tekisi tätä. Suurin osa vanhoillislestadiolaisista elää siveellisesti, eivätkä nauti alkoholia lainkaan!
Pilaat elämäsi turhan takia. Ei heillä oikeasti ole "taivaan valtakunnan avaimia", kuten väittävät!
Raamatussakin sanotaan, että on vain olemassa yksi ainoa oikea usko, eikä joukko hajanaisia joukkoja!!!
HUOMAA, ETTÄ OLET VÄÄRÄHENKINEN!!
Toisekseen, vanhoillislestadiolaisuus ei todellakaan ole lahko. Se on joukko oikealla tavalla uskovia tavallisia uskovaisia ihmisiä. Muut ovat vääräuskoisia.
ovat nimenomaan ne jotka eivät lyö ja puukota selän takana, vaan tulevat juttelemaan suoraan niin kuin parhaalle veljelle tai sisarelle (="veljekset kuin ilvekset"). Hyvä aloitus on vaikka että "olet tutun näköinen..." tai voihan sitä joskus vinoilla tutuille omasta lapsestaan, että "kukakan vanhapiika tuokin on.." jne.. Tekee mieli nostaa kunnon uskovaisiksi, myös "mielenvikaiset, juopot, huorintekijät, rosvot" jne.. nämä kovan onnen kundit ja fiidut, heillä on sitä elämän tuomaa kokemusta, josta monesti on vain yksi tie: ylöspäin.
Miks pitäis ihmiset luokitella parempiin ja huonompiin uskovaisiin. Monilla meikäläisillä on ihmeellinen tarve luokitella ihmiset erisarjoihin ja itteä pidetään luonnollisesti hyvänä uskovaisena. Katotaan ylpeänä nokan vartta pitkin niitä, joilla oletetaan menevän huonommin. Tämä on hirveän yleistä vl:ien keskuudessa. Toinen, mikä mua riepoo tässä uskossa, on se, että ne ns. parempina uskovaisina pitävät kokevat velvoitteekseen sillointällöin puhutella heikompia. Mutta tätä ennen juorut ehtii liikkua jokaisen kautta, jolloin juorut vahvistuvat ja voimistuvat. Tällöin puhuttelijalla on jo valtavat ennakkoluulot puhuteltavata. Itekki oon joutunu tällaiseen puhutteluu ja tottavie se ei ollu helppo.
ensin soitettiin mulle, että läheppä syömään, mä tarjoon aterian. Sit syömisen jälkeen lähetäänkin johki, jossa utelija rupee sit kyselee kaikkea. Lopulta sitten, että kuulin siltä tällaista ja tältä tuollaista jne.
Monet ovat hyvin korkealentoisia juoruja, osa sellaisia, joita en ite pidä edes uskomiselleni esteenä. Silti näistäkin pitäisi tehdä parannus.
Jumala erottelee jyvät akanoista.
Silloin kun verkot nostetaan joukossa on aina myös mätiä kaloja.
Osta raamattu. Lue sitä enemmän. Tai tule Jumalanlasten seuroihin, niin asiat toivottavasti valkenevat sinullekin.
Tosin puheita ymmärtää vain, jos Pyhä-henki on saanut avata mielen ja korvat kuulemaan, mitä Jumalalla on sanottavana!
Onko vl-uskovaisille muodostunut jonkinlainen ihanne- ja "standardiuskovaisen" malli, jota kaikkien "oikein" uskomassa olevien pitää noudattaa?
Onko "hyvä uskovainen" sellainen, joka sopeutuu hyvin kaikkeen vl-uskossa olevaan?
Ei koskaan kyseenalaista mitään, eikä milloinkaan esitä kritiikkiä, vaikka mielessään ehkä joskus jotain ihmettelisikin?
Tekee vain parannusta, vaikka ei edes itse aina tiedä mistä, mutta "varmuuden vuoksi".
Mistä vasta parannuksen tehnyt tietää olla esittämättä "Jumalan valtakuntaan" sopimattomia kysymyksiä?
Uskovaisillehan "Jumalan valtakunnan" arvosteleminen on "puuttumista Jumalan silmäterään". ( tai ainakin ennen niin sanottiin!
Onko peräti Pyhän Hengen pilkka! Kamalaa, ihan jo minua pelottaa kirjoittaakin!)
Antaako "hyvä uskovainen" paljon rahaa ja aikaa "Jumalan valtakunnan työhön", seurajärjestelyihin, talkoisiin myyjäisiin, jne.
Lapsettomat uskovaiset voivat tulla "iäti muistetuiksi" ja kuin "uskon esikuviksi"
maalahjoituksillaan, jne.
Miten on mahdollista, että parannuksen tehtyään ihmisen oletetaan heti käyttäytyvän tuon "standardiuskovaisen tavoin?
Entä jos tuo onneton ei heti osaakaan "talostella" oikein uskovaisten keskuudessa?
Ovatko jotkut uskovaiset yksinkertaisesti parempia näyttelemään toisten uskovaisten seurassa?
Minä olen aika läheltä jo lapsena nähnyt ne seuroissa lepertelemällä puhuvat ja vain Lasten Siionia ja SRK:n julkaisuja lukemaan kehottavat saarnamiehet, jotka sitten lähemmin tutustuttuani ovatkin olleet melko raadollisia puheissaan ja teoissaankin.
En väitä, etteikö vl-uskovaisissa ole aitoja sydämen kristittyjä, mutta voiko kukaan ihminen edes maan päällä olla sellainen "enkeli" kuin mitä vl-uskovaiselta odotetaan, vaikka miten paljon parannusta tekisi?
"Miten on mahdollista, että parannuksen tehtyään ihmisen oletetaan heti käyttäytyvän tuon "standardiuskovaisen tavoin?
Entä jos tuo onneton ei heti osaakaan "talostella" oikein uskovaisten keskuudessa?"
ei todellakaan odoteta, että parannuksen tehnyt heti omaksuisi kaikkia asioita. Ajan mittaan kyllä uskovaiselle käy selväksi, mitkä sopii uskovaiselle, mitkä ei. Moni juuri parannuksen tehnyt saattaa pitää korvakoruja vuosiakin, ennen kuin valkenee, ettei nämä ole nyt tarpeelliset. Ei kukaan huuda kokoajan vieres, että nyt heität nuo korvakorut menemään, tai et voi jatkaa uskovaisena.
Huonoja uskovaisia on nykyään liikaa. Kaikki ei noudata ehdotonta alkoholista pidättäytymistä. Monilla on kieroja omia päätelmiä monista asioista, mitä saa tehdä ja mitä ei.
esimerkiksi alkoholi ei edelleenkään ole uskovaisten juoma. Teattereita, eikä edes kotiteattereita voi millään muotoa hyväksyä. Eikä liiallista itsensä ehostamista. Monilla itsensä laittaminen on mennyt aivan liian pitkälle. Naisilla näkee jo monenlaisia puutereita ja muuta, millä kaunistellaan itteään. Miehet antaa kasvaa hiustensa pitkiksi ja joku vielä kasvattaa sellaiset parrat, ettei heitä sen alta tahdo enää tunnistaa.
Ilmiselvästi lopunajat meneillään..
Tympeää, ku noita kyttiä tunkee kaikkialle, missä jotain tapahtuu. Tuntuu, ku noilta kytiltä ei pääse mitenkää rauhaan.
On se kummaa, että me ei saada edes nauttia alkoholia, ku tiedämme, että meillä se pysyy kohtuudessa. Mikä ihmeen oikeus joillakin on kieltää meiltä jokin asia ja saarnata, että joutuisimme helvettiin, jos emme tee juomisesta parannusta.
Se, että meitä kytätään, ei tee oloamme yhtään mukavammaksi. Oman paikkakunnan illanviettopaikkohin on turha yrittää, sillä kaupungilla vilisee noita kyttiä. Eikä pysty kaupoista ostaa juomia, ku siitä tietää heti koko seurakunta. Jo pelkästään se, että juomat pitää hakea naapurikunnasta asti, riepoo monesti.
Illanviettopaikkoihin taas ei voi mennä lainkaan ilman kiinnijäämisen riskiä. Tällöin pitää valita vaikkapa joku laavu tms. minne kiikuttaa ne naapurikunnasta haetut juomat.
Miksi nuoret eivät saa itse vapaasti päättää, miten he haluavat aikaansa viettää?
Pääsin irti tuosta ahtaasta porukasta. Mulla oli hirmusti stressioireita ja välillä myös hengitys oireili. En kuulunut niihin, jotka koetteli rajoja, vaan pikemminkin pysyin tiukasti neuvoissa. Siitä huolimatta jouduin usein tiukkoihin kuulusteluihin. Ikäänkuin oltais epäilty vahvasti minun tekevän jotain sopimatonta. Rupesin vähitellen itsekin uskomaan, että olen väärillä vesillä. Oli todella väsyttävää, kun mua epäiltiin usein sellaisista asioista, joihin en ollut sortunut. Lopulta puuduin täysin noihin kuulusteluihin ja sanoin, että mulle riitti uskominen. Koska ette pidä mua uskovaisena, mun on aivan sama vaikka ryypätä itteni teidän edessä ihan känniin. En sitä kuitenkaan tehnyt, mutta kielsin uskoni ja halusin sen myös näkyvän ulospäin. Värjäsin hiukseni niin, etten enää näyttänyt vl:ltä.
Ihminen itse valitsee jomman kumman tien, joko iankaikkiseen elämään tai kuolemaan.