Hei!
Ajattelin kirjoitella tänne sillä ajatuksella, että jos joku/jotkut munasolujen luovutusta harkitsevat löytäisivät tämän kirjoituksen. Olen lahjamunasoluhoito-jonossa, olisitko valmis luovuttamaan munasolujasi?
Ajattelin kirjoitella tänne sillä ajatuksella, että jos joku/jotkut munasolujen luovutusta harkitsevat löytäisivät tämän kirjoituksen. Olen lahjamunasoluhoito-jonossa, olisitko valmis luovuttamaan munasolujasi?
Vastaukset 29
Vanhimmat
Monikin haluaisi lahjoittaa, mutta esim. omalla kohdallani ulkoiset kriteerit eivät täyty. Ei se ole niin helppoa ja yksinkertaista...vaikka haluaisi lahjoittaa, olisi akateeminen koulutus ja olisi terve, niin ei silti noin vain voi.
...mutta pidä mielessä se, että olet sydämellinen ihminen kaikesta huolimatta! Miksi et soveltuisi ulkoisten kriteereiden mukaan, oletko harkinnut ikinä ristiinluovuttamista? Avuntarvitsijoissa on monennäköisiä ihmisiä. Akateemisuus ei merkitse mitään, vain siinä tapauksessa, jos joku avunpyytäjä sitä erityisesti vaatii itse etsimältään luovuttajalta. Suomessa ei luovuttajista merkata papereihin kuin silmien ja hiusten väri, sekä pituus ja ehkä ruumiinrakenne.
Eksyin tänne palstalle jokin aika sitten kun luin juttuja munasolun luovutuksesta. Mietin noita "kriteerejä" luovuttajien suhteen ja epäilen että huolittaisiinkohan minunkaan munasolujani koska olen 186 cm pitkä ;) En ole ihan heti luovuttelemassa vaikka mahdollista olisikin, mutta siis noin teoriassa, olisko soluilleni ketään vastaanottajaa? Muuten olen kyllä terve ja älykin on joskus testattu erinomaiseksi. Ehkä joku haluaa perustaa koripallojoukkueen :D tai lyhytkasvuinen pariskunta haluaa hyvän risteytyksen? (Syntyessäni olen muuten ollut ihan normaalikokoinen 3 kg ja 49 cm... moni kun miettii tuleeko vauvastakin iso jos geenit tällaiset)
Suomessakin pitkiä ihmisiä löydy, jotka munasolujen lahjoittajaa tarvitsee/etsii. Itse en välitä, onko luovuttaja esim. 160 vai 186cm pitkä! Onhan paritkin usein eri mittaisia!
On se lapselle aika yllätys sitten kasvuvaiheessa... etenkin jos vanhemmat eivät kerro hänen geeniensä alkuperää.
Jos itse tarvitsisin lahjamunasoluja, en kyllä ottaisi näin pitkän ihmisen munasoluja jos olisi varaa valita... en ainakaan kun mieheni on lähes kaksimetrinen. Onneksi lapsen kasvun voi pysäyttää teini-iässä jos lapsi ei halua kasvaa niin pitkäksi. Mutta eihän lapsi osaa aavistaa tulevaa ja kertoa pituustoiveistaan jos geeneistä ei kerrota :( Huolestuttavaa se että moni ei kerro luovutuksesta lapselleen.
No, taidanpa joskus kysäistä klinikoilta onko soluilleni tarvetta. Onko kenelläkään muuten tietoa saako luovuttaja koskaan tietää edes sitä onko hänen soluistaan saatu raskaus alulle? Ja saako luovuttaja mitenkään valita millaiselle pariskunnalle solujaan luovuttaa eli jos vaikka haluaa luovuttaa vain naimisissa olevalle heteroparille. (Ainoa lahjasoluhoitoa käyttänyt tietämäni ihminen on yksin asuva ja hänen poikaystävällä vakavia mielenterveydellisiä ongelmia... ja säälin sitä lasta koska kasvuympäristö on niin epävakaa)
luovuttajalla on mahdollisuus tietää mahdollisista raskautumisista tiedustelemalla sitä itse klinikasta, jossa on käynyt luovuttamassa munasoluja. En tiedä, on luovuttajalla mahdollisuus esittää toiveita munasolujen saajalle.
Mikähän tuonkin pelleilyn tarkoitus on ja ketä siinä suojellaan?
Siittiöitä tai munasoluja haluava ei pääse valitsemaan, samoja soluja luovuttava ei myöskään voi laittaa ehtoja, esimerkiksi että siittiöitä saa antaa vain aviopareille joilla on akateeminen koulutus ja tulot enemmän kuin xxxxx euroa vuodessa ja naisen suvussa ei saa olla periytyviä tauteja.
Tottakai siittiöitä tai munasoluja vastaanottava saa valita minkä pituiselta ja näköiseltä (hiusten ja silmien väri) ottaa sukusoluja vastaan, sillä ne yritetään aina säätää mahdollisimman samanlaisiksi ymmärrettävistä syistä. Joka ikisellä klinikalla on näin. Lahjoitetttuja soluja käyttävät kun eivät välttämättä halua kertoa uteliaille naapureille miksi lapsella on ruskeat silmät ja tumma tukka vaikka vanhemmat ovat blondeja. Ja voihan siinä pieni lapsikin ihmetellä erilaisuuttaan. Koulun biologiantunneilla viimeistään miettii miten mikin asia periytyy... korvan nipukallisuus, silmien väri, leuan kuoppa, hiusraja jne. Oli meidänkin luokalla yksi lapsi joka siinä vaiheessa hiljeni, oli nimittäin adoptiolapsi.
Omat perusteeni sille että haluaisin geeneilleni "hyvän kodin" ovat mielestäni ihan oikeutettuja. Lapsi saa täysi-ikäisenä halutessaan tietää geeniensä alkuperän ja voihan silloin huonossa perheessä kasvanut lapsi tulla katkerana soittelemaan ovikelloa ja kysyä miksi olet antanut soluja ihmisille jotka kohtelivat häntä näin. Ja onhan siinä ilo ja mielenrauha että on auttanut rakastavaa, huolehtivaa pariskuntaa hankkimaan lapsen... eikä antanut kenellekään kidutettavaa. Parisuhde ja rakkaus on se mitä vanhemmilta vaatisin, en koulutusta, tuloja sun muuta millä ei ole rakkauden kanssa mitään tekemistä.
Erittäin paljon samaa mieltä kanssasi.
Jos haluaa geenejä niin pitäisi päästä valikoimaan paljon tarkemmin, pelkkä pituus ja silmien väri eivät paljon kerro.
Samoin geenien luovuttajien pitäisi päästä valitsemaan kenelle niitä menee, nykyinen käytäntö on aivan älytön.
Minäkään en ole erityisen arka siitä että asiat pitäisi salata, jos lapsi tulee soittamaan ovikelloa niin se on iloinen asia.
Vaatimuksista olen hieman eri mieltä, huonosti pärjäävään perheeseen syntyminen on sama kuin lobotomia. Ja tiedän mistä puhun, vastaan on tullut sekä työläisiä että nobelisteja. Jälkimmäisiä tosin vain kolme. :-)
Aivan hullua että asoita ei voida hoitaa sovussa niin että kaikki tietävät mitä ollaan tekemässä ja kenen kanssa.
Voihan klinikalle viedä mukanaan oman luovuttajan. Mutta tästä tulee hankaluuksia juuri siksi että ihmiset tuntevat toisensa. Kyllä ainakin itse kokisin rankaksi sen että näkisin lapseni biologisen äidin ja hän minut ja hän voisi tulla kadulla vastaan... tai käydä kurkkimassa biologista jälkeläistään ihan uteliaisuuttaan. No, se on ihan miten asiat ottaa.
Jos lähtisin itse kaupittelemaan munasolujani, tuntuisi että olen geeneineni kauppatavaraa jolle pitää määritellä laatu ja arvo. Jotkut voisivat innostua alkuun ja kun tapaisivat minut ja kemiat eivät kohtaisikaan (tai pitäisivät vaikka ulkoista olemustani vastenmielisenä), eivät sitten haluaisikaan solujani. Ja jos tietäisin missä biologiset lapseni ovat koulussa, voisihan sitä tulla kiusaus pysähtyä heidän koulunsa eteen ja tiirailla missä näkyy samannäköisiä... ihminen kun on utelias ;)
En tiedä mitä tarkoitat huonosti pärjäävällä perheellä. Itse olen syntynyt tosi köyhään perheeseen takapajulaan (no, onneksi ei alkoholi tai muita ongelmia sentään) mutta pärjään silti hyvin elämässäni ja olen kouluttautunut.
nähdä omaa luovuttajaa! Voi esim. sopia klinikan kanssa vaikkapa jonkin koodi-systeemin, jonka kaikki asianomaiset tietää.
Niin eli sopisi vaikka sähköpostitse asiat luovuttajan kanssa (nimettömänä). Siinä luovuttaja ja vastaanottaja saisivat haluamansa tiedot... sitten kumpikin ottaisi yhteyttä klinikkaan "koodinimellä". Pitääpä sitten joskus harkita tällaista.
Meillä miehillä ei ole tuota kauppatavara-ongelmaa kun kukaan ei kuitenkaan suostuisi maksamaan mitään. :-)
Kumminkin olisi parempi että kaikki tietävät tilanteen ja kumpikin osapuoli saa sanoa ei. Tässä maassa on aivan valtavasti naisia joita en halua tehdä raskaaksi normaalisti tai klinikalla, on minullakin vastuu jälkeläisistäni.
Tiiraileminen jne. on myöskin outo ajatus, kai sitä yhden kuvan vuodessa voisi lähettää.
Huonosti pärjäävistä perheistä tiedän ihan liikaa, oma sukuni eteni huutolaispojasta menestyvään talolliseen ja siitä menestyvään liikemieheen ja sitten minuun. Kolme sukupolvea tuo kesti.
En vaan haluaisi että minun geenini päätyisivät sellaisille jotka pysyvätkin huonoissa oloissa kuten useimmat.
Hienoa että olet pärjännyt, kovin harva meistä pystyy siihen.
En oikein ymmärrä miksi näitä asioita pitäisi hoitaa nimettöminä.
Jos kumpikin osapuoli haluaa samaa niin mikä ongelma siinä on?
Tietenkin voi tulla vastaan ikäviä ihmisiä jotka hakuavat nostaa elatusjutun ja saada 20.000 euros, mutta en oikein usko näin käyvän. Taitaa koskea myös munasolun luovuttajia...
Pitäisiköhän sinun keskittyä ihan vain ikiomien lapsien tuotantoon? Tuntuu että haluat päteä geeneilläsi. Ja kaiken lisäksi: jos haluaa kuvan lahjasolulapsestaan, ei ole valmis luovuttajaksi. Silloin kannattaa todellakin hankkia niitä omia lapsia.
Omia lapsia on jo.
Geeneillä voi todellakin päteä.
Mikäli joku nainen ajattelee että valokuva vuodessa on riski niin voi mennä muualle.
Yhäkin ihmettelen miksi asioita ei voi hoitaa sovussa, jos miehellä ja naisella on sama päämäärä niin erimielisyys pitäisi olla korkeintaan siitä kuka maksaa kenelle.
...tämän kirjoitin täysin kyllästyneenä naisten vaatimuksiin, sanoisivat edes hinnan ja ehdot...
Haluan pariskunnalle oman rauhan ja rauhan myös itselleni. En ole tekemässä lasta jonka kuulumisia seurailen vaan olen luovuttamassa soluja ja mahdollistamassa jonkun toisen äitiyden, ahdistamatta olemassaolollani häntä. En halua miettiä miten lapsella menee tms. enkä halua että lapsen äiti "näkee minut lapsessa", piirteet, ilmeet ja eleet kun voivat olla joskus aika samankaltaisia.
Miehen voi olla vaikea käsittää millaista on kantaa sisällään lasta joka ei ole sinulle sukua. Siinä käy varmasti monia asioita läpi. Jollekulle se voi olla ihan helppo juttu, toiselle vaikeampi. Ja tuskin sitä helpottaa se, että etsii lapsestaan "sen vieraan naisen piirteitä jonka kanssa oma mies on risteytetty". Ja voi olla rankkoja kokemuksia ja tuntemuksia lapsettomuudestaan ja lapsettomuushoidoista, tuskasta, toivottomuudesta... en usko että mies voi käsittää kaikkea sitä. Uskon siis että monille se kasvottomuus on erittäin tärkeää.
Tämän päivän Turun Sanomissa on aiheesta juttua! Löytyy myös www.turunsanomat.fi sunnuntai-sivujen kohdalta.
Oli hyvä kirjoitus. Hassua että spermastakin on noin kova pula. Luulen, että luovuttajia olisi enemmän jos asiasta keskusteltaisiin enemmän. Ei monelle tule edes mieleen mennä luovuttajaksi. Ja luovuttaminen edellyttää asian perinpohjaista harkintaa ja monien ajatuksien läpikäymistä.
Olen päättänyt ilmoittautua luovuttajaksi jos joku haluaa käyttää solujani. Mutta tämä tulee tapahtumaan vasta n. vuoden kuluttua.
Toivon todellakin, että tänne eksyisi joku hyväsydäminen ihminen, joka tahtoisi luovuttaa minulle ja miehelleni munasoluja. Olisimme todella kiitollisia, jos saisimme mahdollisuuden! Meidän ei tarvitse nähdä toisiamme tai vaihtaa henkilötietojamme vaan voimme toimia ns. koodisysteemin avulla!
Olen tänään ollut yhteydessä lapsettomuusklinikkaan,Turkuun. Minulla on 2 lasta. Itselläni ei ole enää mahdollisuutta saada lapsia,mutta munasoluja voin luovuttaa. Haluan antaa mahdollisuuden joillekin saada lapsia koska tiedän itse mitä on olla äiti ja onnellinen sellainen.
Sinä kahden lapsen äiti, kirjoita minulle sähköpostia osoitteeseen [email protected] ja kerro itsestäsi vähän lisää.
Kahden lapsen äiti, joka olisi ollut valmis luovuttamaan minulle munasoluja, joutui pettymyksekseen luopumaan luovutuksesta terveydellisten syiden vuoksi. :( Joten, etsin edelleen munasolujen luovuttajaa!
Viimekertainen luovuttajaehdokas joutui pettymyksekseen luopumaan munasolujen luovutuksesta terveydellisistä syistä. :( Joten etsin edelleen sydämellistä luovuttajaa!!!
No jopas nyt tökkii tämä viestien kirjoittaminen, kun kahteen kertaan viesti tulee...
Edelleen etsin munasolujen luovuttajaa. :( Vähänkin luovutusta harkitsevat, ottakaa yhteyttä!
Olen kahden lapsen 25-vuotias äiti. Lapseni ovat terveitä ja niin tietysti myös minä itse. :-)
Olen miettinyt luovuttamista aikaisemminkin, mutta nyt kun sain toisen lapseni, asia tuli uudelleen mieleen. Haluan antaa "äitiyden lahjan" sellaiselle naiselle joka ei luonnollisin keinoin sitä voi kokea. :)
Ainoa asia mikä askarruttaa on se, että miten pian lapsen saamisen jälkeen voin munasoluja luovuttaa? Onko kellään tietoa ko. asiasta?
..sitä piti kysäistä, että mistä päin Suomea olet?
Hei sinä :-) nimimerkillä kirjoittava ja luovuttamista harkitseva/luovuttamisesta kiinnostunut, mailaa mulle osoitteeseen [email protected] !