Mielestäni rakkauden määrä ihmisillä on vakio. Toisia ihmisiä voi rakastaa vain tietyn määrän, eikä tätä määrää voi mitenkään lisätä. Elämänkokemukseni mukaan myös eri ihmisillä rakkauden määrä on suunnilleen samanlainen. Poikkeuksena on tietenkin ihmisiä, esimerkiksi masentuneita tai muista psyykkisistä häiriöistä kärsiviä, joiden kyky rakastaa on alentunut ja jotka sen takia levittävät ympärilleen vähemmän rakkautta kuin muut.
Selvyyden vuoksi sanon, että tässä tarkoitan rakkautta nimenomaan tunteena. Yksilön aitona sisäisenä tunteena.
Maailmassa on tällä hetkellä yli kuusi miljardia ihmistä. Emme voi rakastaa heitä kaikkia. Jos rakkaudella tarkoitetaan toisesta ihmisestä pitämistä ja välittämistä, niin meidän täytyy valikoida suuresta ihmisjoukosta ne, joista välitämme enemmän kuin muista. Ja niistäkin ihmisistä, jotka tunnemme henkilökohtaisesti, tosiasiassa puolet ovat sellaisia, joista pidämme keskimääräistä vähemmän - ja puolet sellaisia, joista pidämme keskimääräistä enemmän.
Tietenkin teeskentelemällä voi antaa kuvan siitä, että muka rakastaa tai pitää kohtaamastaan ihmisestä enemmän kuin todellisuudessa tekeekään. Mutta vaikka vierailee kulttuurissa, jossa kaikki sanovat sinulle "How nice" ja "How wonderfull", niin opit pian erottamaan ystävällisen kuoren alta toisen todelliset tunteet sinua kohtaan. Tietenkin jollain ihmisellä voi olla sellainen luonteenpiirre, että hän viestittää lähes kaikille tapaamilleen ihmisille, että haluaisi olla heidän hyvä ystävänsä ja haluaisi että tämäkin satunnainen kohtaaminen johtaisi syvällisempään ystävyyssuhteeseen. Mutta koska kyseinenkään ihminen ei käytännössä voi olla sitoutunut ystävä kaikkien kanssa, niin alkuinnostuksen jälkeen tällaiseen ihmiseen tutustuneet ihmiset kokevat jonkinasteisia pettymyksiä. Mielestäni tavoitteena ei tule olla mahdollisimman ystävällinen käytös vaan rehellinen, teeskentelemätön käytös. Jos et pidä jostain ihmisestä, niin älä teeskentele pitäväsi hänestä. Näin hän ei ala etsiä ystävää sinusta, vaan kohdistaa hakunsa niihin ihmisiin, joiden kanssa kemiat kohtaavat paremmin.
http://tiedostamaton.net/rmaara.html
Selvyyden vuoksi sanon, että tässä tarkoitan rakkautta nimenomaan tunteena. Yksilön aitona sisäisenä tunteena.
Maailmassa on tällä hetkellä yli kuusi miljardia ihmistä. Emme voi rakastaa heitä kaikkia. Jos rakkaudella tarkoitetaan toisesta ihmisestä pitämistä ja välittämistä, niin meidän täytyy valikoida suuresta ihmisjoukosta ne, joista välitämme enemmän kuin muista. Ja niistäkin ihmisistä, jotka tunnemme henkilökohtaisesti, tosiasiassa puolet ovat sellaisia, joista pidämme keskimääräistä vähemmän - ja puolet sellaisia, joista pidämme keskimääräistä enemmän.
Tietenkin teeskentelemällä voi antaa kuvan siitä, että muka rakastaa tai pitää kohtaamastaan ihmisestä enemmän kuin todellisuudessa tekeekään. Mutta vaikka vierailee kulttuurissa, jossa kaikki sanovat sinulle "How nice" ja "How wonderfull", niin opit pian erottamaan ystävällisen kuoren alta toisen todelliset tunteet sinua kohtaan. Tietenkin jollain ihmisellä voi olla sellainen luonteenpiirre, että hän viestittää lähes kaikille tapaamilleen ihmisille, että haluaisi olla heidän hyvä ystävänsä ja haluaisi että tämäkin satunnainen kohtaaminen johtaisi syvällisempään ystävyyssuhteeseen. Mutta koska kyseinenkään ihminen ei käytännössä voi olla sitoutunut ystävä kaikkien kanssa, niin alkuinnostuksen jälkeen tällaiseen ihmiseen tutustuneet ihmiset kokevat jonkinasteisia pettymyksiä. Mielestäni tavoitteena ei tule olla mahdollisimman ystävällinen käytös vaan rehellinen, teeskentelemätön käytös. Jos et pidä jostain ihmisestä, niin älä teeskentele pitäväsi hänestä. Näin hän ei ala etsiä ystävää sinusta, vaan kohdistaa hakunsa niihin ihmisiin, joiden kanssa kemiat kohtaavat paremmin.
http://tiedostamaton.net/rmaara.html
Vastaukset 6
Vanhimmat
mielestäni rakkauden määrä ei ole vakio. rakkauden määrää voi lisätä ajattelemalla mitä hyvää haluaisi itselleen..eikö kaikki halua rakkautta? rakkautta tuskin saa, ellei sitä jaa. rakkautta voi lisätä opettelemalla toimimaan muita kohtaan ihan oikeesti niin kuin haluaisi että itseään kohtaan toimittaisiin...ennen pitkää rakastavat teot palaa bumerangina takaisin...pitää opetella välittämään ja rakastamaan...paljon vastoinkäymisiä kokenut, kaikkea ja kaikkia vihaava ihminenkin voi oppia rakastamaan, jos hän löytää jonkun, joka osaa rakastaa häntä ehdoitta.
äiti teresa oli vähän saman sukuinen ilmestys tään amman kanssa , ja mä myös epäilen kuten sinä, että siinä ei kaikki ollut aivan aitoa .
Kun sanot että masentuneiden kyky rakastaa alenee , panee miettimään että kun suomalaiset ovat joku julki tai piilomasentuneita, ja lähes puolet hotkii jotain pilleriä nykyään,
mahtaako johtua siitä että suomalaiset ovat niin kamalia toisilleen. Näilläkin palstoilla sen kyllä huomaa.
Onko? Vaikuttaako siltä, että Rakkauden määrä on ihmisillä vakio?
On olemassa ihmisiä jotaka ovat hyvin rakkaudellisia ja toisista ihmisistä välittäviä, joiden sydän itkee muiden kärsimysten vuoksi. Ja sitten on olemassa ihmisiä, jotka ei tunne yhtään rakkautta sen enempää omaa äitiään kohtaan kuin muidenkaan äitejä kohtaan.
Kaikilla meillä on kuitenkin ikuinen kaipuu tuntea/saada Rakkautta ja Rakastaa. Tämä kaipuu ei ole sidottu vain tiettyihin ihmisiin tai asioihin, vaan se on puhdas sisäinen ja rajaton tunne. Joka On. Jokaisessa. Mutta, koska ihminen haluaa analysoida ja selittää kaiken mielellään, ja etsii rakkautta ja onnellisuutta kaikesta ulkoisesta, asioista ja ihmisistä, tämä puhdas sydämen kaipuu Rakastaa, jää mielen ja kaiken muun "kiireellisen" pimentoon.
Ihmisessä on rajattomat mahdollisuudet ja voimavarat käytettävissä.
Jol'ei itse tunne Rakkautta, on silti erittäin tyhmää mennä väittämään ettei Rakkautta ole olemassa. ( Rakkaus ei ole Rakkautta, jos se rajoittuu vain tiettyyn pisteeseen).
Ihan sama kun syntymästä asti sokea henkilö luulee tai haluaa uskoa, että kaikki on sokeita, koska ei itse voi nähdä.
Rakkaus rakastaa kaikkea elämää, koska se näkee kaikessa Elämän hengen. Ulkoiset seikat kuten minkä luonteinen ihminen on, minkä näköinen, miten hän käyttäytyy tai mihin yhteiskunnan asemaan hän on syntynyt, ei merkkaa mitään.
Koska Rakkaus yltää (näkee) näiden pintapuolisten asioiden tuolle puolen.
Mitä kunnioitettu Pyhä Äiti saisi siitä, että Hän teeskentelisi 24h vuorokaudessa rakastavansa muita?!
Kuinka Hän jaksaisi antaa elämänsä muille, viettäen vähintään 18 h joka vuorokaudesta 50 vuoden ajan, syleillen muita, kuunnellen miljoonien kärsimyksiä, lohduttaen, opettaen ja kannustaen....vain jos teeskentelisi?!
Kaiken tämän lisäksi Hän vastaanottaa tuhansia kirjeitä päivässä, hoitaa ja rakennuttaa sairaaloita, kymmeniä kouluja varattomille (joiden koulutustaso hakkaa kaikki muut Intian koulut, olen käynyt useissa), ruokkii miljoonia, elättää vähäosaisia, orpokoteja, on rakennuttanut / rakennuttaa 100 000 taloa köyhille, kouluttaen prostituoituja takaisin työelämään...jne...jne..jne...Omassa ashramissaan antaa liki joka hetken vuorokaudestaan ohjausta, opetusta, Rakkautta, isnpiraatiota kaikille niille jotka haluavat opetella itse tekemään epäitsekästä työtä, palvelemaan muita ja nöyrtymään.
Ympäri maailmaa Hän isnpiroi lapsiaan palvelemaan muita ja harjoittamaan epäitsekkyyttä ja vaalimaan elämässä oikeita arvoja.
Eikä Hänen täydy sanoa mitään, Hän elää täysin niin kuin opettaa. (Puhun kokemuksen pohjalta, useat vuodet mitkä olen tiiviisti Hänen lähellään viettänyt, Häntä seuraillen).
Pettymystä ei tapahdu, koska jokainen Hänen lapsi kasvattaa Rakkautta omassa sydämessään (sen sijaan että olisivat vain vaatimassa) ja siellä missä on Rakkautta ei ole välimatkaa.
Kuinka moni on todella valmis antamaan elämänsä muiden puolesta? Kuinka moni on valmis tinkimään omista mukavuuden haluista, yksityisyydestä, itsekkäistä toiveista ja oikeuksista edes hitusta?
Kuinka moni meistä todella viitsisi istua edes 1 tunnin unohtaen itsensä ja kuunnellen ja lohduttaen muita?
En ole eläissäni tavannut ketään muuta paitsi Hänet, (jolle todella muiden onnellisuus menee kaiken edelle).
Sehän ei todellakaan kuulu tämän maailman luonteeseen. Ja kun tänne syntyy olento joka antaa elämänsä muiden puolesta, emme hyväksy sitä, emmekä usko sitä, koska omassa itsekeskeisyydessämme ajattelemme ettei se ole mahdollista, itse kun emme pysty edes rakastamaan omaa äitiämme.
Historiassa tälläinen henkilö ristiinnaulittiin..
tänä päivänä maailman henkinen tietoisuuden taso on onneksi kasvanut (kiitos näiden suurten sielujen), jo niinkin suureksi, että sen sijaan että ristiinnaulitsisimme, alamme itse harjoittamaan samaa lähimmäisen Rakkautta.
Esimerkkinä myös Äiti Teresa....
Eräs mies joka oli hänen läheinen opetuslapsi, kertoi minulle Äiti Teresasta, miten aina, missä ikinä hän kulkikin ja näki vähäosaisia tai kärsivä, hän käänsi kulkunsa sinne ja kiireen vilkkaa kädet avoimina oli valmiina auttamaan ja lohduttamaan muita. Mies kertoi myös esimerkin siitä kuinka Teresa opetti häntä... jos mies istui hetkenkin toimettomana kun lähellä oli esim. lapsia, äiti Teresa heti huomautti, " ei ole aikaa istuskella, mene vaikka leikkimään lasten kanssa!"
Jokaisen ihmisen sydämessä uinuu rajaton Rakkaus ja se on mahdollista herrättää täyteen loistoonsa. Usein käytetty vertaus sydämestä on lootuskukka joka puhkeaa kaikessa loistossaan täyteen kukkaan. Sen jälkeen Rakkaus ja myötätunto virtaa ponnistelematta, ihon väriin, muotoon tai persoonallisiin ominaisuuksiin katsomatta.
Mutta ihminen jonka sydän on kiinni, ei voi sen enempää Rakastaa kuin tunteakaan Rakkautta. Vaikka se tulisikin Jumalalliselta taholta.
Mitä on Rakkaus?
Hänen pyhyytensä Ammachin oma vastaus:
" Kun rakkaudesta tulee Jumalallista Rakkautta, myös myötätunto täyttää sydämen. Rakkaus on sisäinen tunne ja myötätunto sen ilmaisu. Myötätunto on sydämessä tunnetun huolenpidon ilmaisemista jotakuta kohtaan - kärsivää ihmistä kohtaan. Sen tähden Rakkaus ja myötätunto ovat saman kolikon eri puolet, ne ovat olemassa samanaikaisesti.
On olemassa rakkautta ja Rakkautta. Rakastat perhettäsi- isääsi, äitiäsi, sisariasi, mutta et rakasta naapuriasi. Rakastat uskontoasi, mutta et rakasta kaikkia uskontoja. Rakastat maatasi, mutta et rakasta kaikkia maita...jne.
Tämä ei ole todellista Rakkautta, se on vain rakkautta. Rakkaus pienellä r:llä on rajallinen. Sillä on oma pieni maailmansa. Se ei kykene pitämään sisällään kuin muutaman ihmisen ja muutaman asian. Se on kapea ja aina muuttuva. Siinä ei ole huippuja. Siinä on näennäisiä nousuja ja laskuja. Ajan myötä kaikki "nousut" katoavat ja jäljelle jää vain "laskut". Tästä muuttuvasta rakkaudesta voi tulla pysyvää rakkautta vain, kun 'minä' ja 'minun' tunne katoaa.
Niin kauan kuin on olemassa ' minä'-tunne , on olemassa tunne 'sinusta'. Tällöin rakkaudessa on aina henkilökohtainen tuntu. Se ilmenee kahden ihmisen välillä. Voidakseen rakastaa täytyy olla kaksi. Rakkaudesta tulee epäpersoonallista vain silloin kuin kaksi katoaa. Tuossa ykseyden tilassa on jatkuva Rakkauden virta. Siitä lähtien Rakkaus alkaa virrata alkulähteestään. Kun se virtaa, se ei ajattele toista päätä. Rakkauden virta on pidäkkeetön , niinkuin joen virta. Joki ei voi muuta kuin virrata. Joki ei ajattele loppupäätä, valtamerta. Mutta sulautuminen tapahtuu virtaamisen myötä. Siinä ei ole minkäänlaista laskelmointia. Sama pätee aurinkoon: Kun se paistaa, se vain paistaa. Se ei ajattele kohteen tavoittamista, maata. Kohtaaminen vain tapahtuu. Ja aurinko paistaa kaikille, niin hyville kuin pahoillekin.
Samalla tavoin kuin esteet - ego, pelko, tunne 'toisesta' - katoavat, et voi muuta kuin Rakastaa. Et odota mitään vastalahjaksi. Et välitä saamisesta, sinä vain virtaat. Kuka tahansa astuukin Rakkauden jokeen tulee kylvetyksi, oli hän sitten terve tai sairas, mies tai nainen, rikas tai köyhä. Kuka tahansa voi kylpeä siinä niin monta kertaa kuin haluaa.
Kylpi joku siinä sitten tai ei, Rakkauden joki ei kanna siitä huolta. Jos joku arvostelee tai syyttää Rakkauden jokea, se ei välitä - se vain virtaa. Kun tuo Rakkauden jatkuva virta vuotaa yli äyräittensä ja kun se ilmaistaan joka sanassa ja teossa, kutsumme sitä myötätunnoksi.
Myötätunto ei näe toisten virheitä. Se ei näe ihmisten heikkouksia. Se ei tee eroa hyvien ja pahojen välillä. Myötätunto ei voi vetää rajaa kahden maan, kahden uskon tai uskonnon välille. Myötätunnossa ei ole egoa, siksi siinä ei ole pelkoa, halua tai intohimoa. Myötätunto yksinkertaisesti antaa anteeksi ja unohtaa. Myötätunto on kuin portti. Kaikki kulkevat sen lävitse. Mikään ei jää siihen. Myötätunto on kaikessa täydellisyydessään ilmaistuna Rakkautta. "
om
jota on vaikeaa selittää, on juuri vastauksessasi. Tuota rakkautta kaikkia kohtaan ei moni ymmärrä. Ihan kuin puhuisi vierasta kieltä. Ja noin se on. Rakkauden virta virtaa ja välittäjät välittää sen ihmisille. Eikä välittäjän rakkaus siitä vähene sillä hän saa Rakkaudesta sitä lisää jatkuvasti. Raamatussa puhutaan agapee-rakkaudesta, periaatteellisesta rakkaudesta mikä ei odota vastavuoroisuutta vaan jakaa. Ja jakaessa vain ymmärrys, sinä sanot myötätunto, kasvaa.Taitaa olla niin että jokaisessa uskonnossa löydetään se ydin. Kun ei karsinoiduta sanahelinän äärelle vaan sukelletaan oman sydämen aarteisiin. Sydämen kautta on tie valoon, rakkauteen
että kaikkia voi rakastaa, mutta se on pahuuden mädättämellä ihmiselle niin kauhean vaikeaa.
Tarkoitan koko ihmiskuntaa.