Heinä-elokuun vaihteessa sain ensimmäisen vakavan kohtauksen, sellaisen joka pisti miettimään. Kohtaukseen liittyi ensiksi huonoa oloa, huimasi hieman ja päätä särki. Pian tulivat näköhäiriöt; en nähnyt lukea tekstiä suoraan, lauseet tulivat näkökenttään kirjain kerrallaan. Eriväriset pallot vilistivät huoneessa. Työvuoroni ( marjojenmyyjänä ) oli alkamassa ja päätin hieman oudosta olostani huolimatta lähteä pyörällä töihin. Pelkäsin vähän ajamista, koska oloni oli "epätodellinen" ja hieman omituinen. Tunsin ihmisten katsovan minua hieman huolestuneen näköisinä. Olin itsekin huolestunut olotilastani, koska tuntui kuin en olisi esim. ymmärtänyt, että autoja pitää varoa tai liikennevaloissa katsoa valoja ja noudattaa niitä.
Olimme edellisen myyjän kanssa vaihtamassa vuoroa. Hän sanoi minulle, että ota tuosta vierestä tuoli, jos tuntuu siltä, että olisi hyvä istua. Katselin sekavana ympärilleni, mutta en nähnyt tuolia enkä oikeastaan edes ymmärtänyt mitä hän puhui minulle. Olin kuin toisessa maailmassa enkä lainkaan työkykyinen. Oloni oli todella huono ja sekava, kasvoistani ja kädestäni meni hetkeksi tunto, olin aivan pihalla. Sen paremmin en tilanteesta muista. Asiakkaille yritin jotenkin sopertaa olostani, mutta ilmeisesti olin niin työkeä, että kaikki lähtivät pois. Takaisin rahasta en osannut antaa ja pian soitin serkulleni, jonka kanssa asun samassa asunnossa, että nyt voin niin huonosti, että voitko tulla hakemaan minut pois täältä. Jotenkin pystyin raahautumaan autoon ja sen jälkeen suoraan nukkumaan. Nukuin huoneen rauhassa reilu pari tuntia, minkä jälkeen serkkuni toi minulle suolasta syötävää. Olo oli herättyäni parempi, mutta olin silti voimaton.
Viikko tuon jälkeen minua alkoi huimata rajusti. Näin oven vaakatasossa ja paha olo oli hirveä. En oksentanut, mutta se oli lähellä. En tiennyt oliko parempi valot päällä vai ilman valoja. Kun suljin silmäni, edessäni vilistivät eriväriset viivat ja pallot mennen ylösalaisin, tuntui kuin olisin mennyt kuperkeikkaa, vaikka makoilin parhaillaan. Tuo värien sekamelska lisäsi entisestään huonoa oloa. Valojen päälläolo ei kuitenkaan haitannut. ( Ei viittaa migreeniin. )
Kolme päivää vain makoilin, koska en ollut todellakaan työkykyinen. Sen jälkeen menin lääkäriin ja sain diagnoosin migreeni, mutta lääkkeistä ei ollut apua ja lääkäri ehdotti, että ottaisin huonon olon tullessa Buranaa.
Nyt tämän parin kuukauden aikana ei ole esiintynyt oikeastaan muuta kuin jatkuvaa päänsärkyä, jota ei ollut kesällä. Joudun ottamaan päänsärkyyn lääkettä joka toinen tai joka kolmas päivä. Toissapäivänä tapahtui kuitenkin jotain odottamatonta.
Koko kropastani menivät voimat, erityisesti jaloista ja käsistä. En meinannut jaksaa kirjoittaa kynällä. Jaloissa oli muutaman kerran omituinen tunne, kuin niistä olisi mennyt tunto tai kuin joku olisi koskenut niitä, vaikka ketään ei ollut lähellä. Tällainen voimattomuustila, jonka aikana kykenin vain makaamaan liikkumattomana, kesti 5 tuntia. Sen jälkeen nukahdin ja nukuin koko yön heräämättä. Aamulla olo oli edelleen sen verran voimaton, etten ollut työkykyinen. Pystyin olemaan ylhäällä välillä vähän aikaa, mutta suurimman osan päivästä vain makasin edelleen.
Siinä pitkä selitys ja kiitän jos jaksoit lukea!
Kuulostaisiko tämä epilepsialta vai olenko täysin hakoteillä?
Olimme edellisen myyjän kanssa vaihtamassa vuoroa. Hän sanoi minulle, että ota tuosta vierestä tuoli, jos tuntuu siltä, että olisi hyvä istua. Katselin sekavana ympärilleni, mutta en nähnyt tuolia enkä oikeastaan edes ymmärtänyt mitä hän puhui minulle. Olin kuin toisessa maailmassa enkä lainkaan työkykyinen. Oloni oli todella huono ja sekava, kasvoistani ja kädestäni meni hetkeksi tunto, olin aivan pihalla. Sen paremmin en tilanteesta muista. Asiakkaille yritin jotenkin sopertaa olostani, mutta ilmeisesti olin niin työkeä, että kaikki lähtivät pois. Takaisin rahasta en osannut antaa ja pian soitin serkulleni, jonka kanssa asun samassa asunnossa, että nyt voin niin huonosti, että voitko tulla hakemaan minut pois täältä. Jotenkin pystyin raahautumaan autoon ja sen jälkeen suoraan nukkumaan. Nukuin huoneen rauhassa reilu pari tuntia, minkä jälkeen serkkuni toi minulle suolasta syötävää. Olo oli herättyäni parempi, mutta olin silti voimaton.
Viikko tuon jälkeen minua alkoi huimata rajusti. Näin oven vaakatasossa ja paha olo oli hirveä. En oksentanut, mutta se oli lähellä. En tiennyt oliko parempi valot päällä vai ilman valoja. Kun suljin silmäni, edessäni vilistivät eriväriset viivat ja pallot mennen ylösalaisin, tuntui kuin olisin mennyt kuperkeikkaa, vaikka makoilin parhaillaan. Tuo värien sekamelska lisäsi entisestään huonoa oloa. Valojen päälläolo ei kuitenkaan haitannut. ( Ei viittaa migreeniin. )
Kolme päivää vain makoilin, koska en ollut todellakaan työkykyinen. Sen jälkeen menin lääkäriin ja sain diagnoosin migreeni, mutta lääkkeistä ei ollut apua ja lääkäri ehdotti, että ottaisin huonon olon tullessa Buranaa.
Nyt tämän parin kuukauden aikana ei ole esiintynyt oikeastaan muuta kuin jatkuvaa päänsärkyä, jota ei ollut kesällä. Joudun ottamaan päänsärkyyn lääkettä joka toinen tai joka kolmas päivä. Toissapäivänä tapahtui kuitenkin jotain odottamatonta.
Koko kropastani menivät voimat, erityisesti jaloista ja käsistä. En meinannut jaksaa kirjoittaa kynällä. Jaloissa oli muutaman kerran omituinen tunne, kuin niistä olisi mennyt tunto tai kuin joku olisi koskenut niitä, vaikka ketään ei ollut lähellä. Tällainen voimattomuustila, jonka aikana kykenin vain makaamaan liikkumattomana, kesti 5 tuntia. Sen jälkeen nukahdin ja nukuin koko yön heräämättä. Aamulla olo oli edelleen sen verran voimaton, etten ollut työkykyinen. Pystyin olemaan ylhäällä välillä vähän aikaa, mutta suurimman osan päivästä vain makasin edelleen.
Siinä pitkä selitys ja kiitän jos jaksoit lukea!
Kuulostaisiko tämä epilepsialta vai olenko täysin hakoteillä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oireesi kuulostavat enemmänkin epileptisiltä kun migreeniperäisiltä. Rakas ystävä,pyydä lähete neurologisiin tutkimuksiin. Siellä ottavat aivosähkökäyrän,mahdollisetsi magneettikuvan,kuuntelevat oireesi (ja ottavat ne vakavasti) sekä määrävät oiken lääkityksen.
Epilepsialle on tyypillistä olla "huomaamaton",taka-alalla jonkun aikaa. Eli päänsärkysi voivat olla johonkin muuhun liittyviä. Jotkut saavat kohtauksia vain 1-2krt vuodessa,jotkut joka päivä ja viikko. Se on yksilöllistä.
Kävitköhän arvauskeskuksessa kun buranaa käskivät ottamaan? Sehän auttaa joka vaivaan ;) Sieltä saat varmasti omalta lääkäriltäsi lähetteen neuron tutkimuksiin,tsemppiä
Minullakin oli nuorena tuollaista lievänä joskus 11 vuotiaana, pidin sitä mikreeninä. Parikymppisenä sairastuin tai siis sain sitten epikohtauksen..
Mene lääkärille ja kuvauksiin!!!
sinut lähettäisin, enkä buranaa syöttäisi mutta en olekkaan arvauskeskuslääkäri :D.
oireesi kuulostavat epileptisiltä. se kun on vekkuli kaveri se epilepsia meinaan ja tekee esim kuvaaviasia asioita. Muista että aivoissa on "päätietokone" josta lähtee kaikki tieto koko kroppaan, tästä syystä aivoista lähtevät jutut tekevät myös vaikka ja mitä meille.
toinen vaihtoehto mikä hetkellisesti kävi mielessäni oli AVH-oireisto, mutta kaikesta huolimatta neurologille lähete. jos ei pääse arvauskeskuksesta niin käy yksityisellä tavallisella lääkärillä ja pyydä lähettämään julkiselle puolelle neurologille.
Jes, pääsen kuvauksiin ja tutkitaan jotain unta jne. keskiviikkona TYKSissä.. :) Toivottavasti pian selviää syyt tälle oudolle jutulle!
Aivan selvät ykköstason epilepsian oireet, joita minulla on nyt ollut jo 10 vuotta. Eli oireet eivät ole onneksi pahentuneet,ainoastaan muisti mennyt...