Voik sää auttaa mua, mitä murret mää oikee puhu? Ei täst saanu selvää eres ruottikieline, raippaluotolaine miäs, ko me tavattii!
Onks tää useamma murtee sekotust, äitilt ja isält perittyy, tuffalt, mene ja tiär?
Onks tää useamma murtee sekotust, äitilt ja isält perittyy, tuffalt, mene ja tiär?
Vastaukset 10
Vanhimmat
lampaani sanoivat aina "mää", mutta toisaalta kun muistelen ex-mieheni sukulaisten puhetta, niin kyllä nekin sanoivat "mää" ( sivumennen sanoen, luultavasti ihastuinkin ex-miehessäni just tuohon "mää"-sanan käyttöön ).
Tuffalt tuo mieleeni erään pojan, luokkatoverini, jonka sukunimi oli Dufva.
Enempää en, ikävä kyllä saa selvää murteestasi, mutta onhan täällä porukkaa joka puolelta.
rentoudun tässä pitkästä aikaa juustosiivujen ja viinin keralla ja tyhmä huumorini pyrkii aina silloin esille.
Kaikkea hyvää sinulle tuossa kiinnostavassa juuriensa nimittämishommassa, vai miksi sitä nimittäisi. Itsekin harrastan samaa, vaikkakin minua kiinnostaa juurissani eri asiat.
Tunnustan, että luulin sinun esittävän kompajutun.
..ihan Turun-Laitilan-Rauman sekoitukselta ;) 2 murretta ja "giäl" ;)
Kyllä minäkin olin Raippaluodossa,ei siellä kyllä sanottu mää ja sää,kyllä siellä on vain puhtaasti suomen ruotsalaista murretta,ei ees riikinruottia.
Kyllä miäs on oikeen pohjanmaan murretta,ei sitä tiiä kelt on perittyy mut kait jostain on.
itselleni on kertynyt murteitten sekoitus mm
savon, pohjois-pohjanmaan, pohjois-karjalan, uudenmaan, satakunnan ja hämeen murteista.
Parhaiten hallitsen vieläkin savon murteen, ensimmäisenä oppimani.
Kyl mää luule, et tää mu tapa höpöttää o satakuntalaist, eri paikkoje sekotust, nii pohjost ko vähä etelääki. Suvu juuret viittaa tähä!
Sofia, yritin minä siitä raippaluotolaisesta vähän vitsiä vääntää. Hän oli ruotsinkielinen, ymmärsi suomea, mutta minun puhettani hän ei ymmärtänyt, kun kalaa olin häneltä ostamassa.
oiii hää oo tääll eile ja tänään
eräässä rannikkokaupungisa asuessani, että jotkut, vaikka osasivatkin suomea eivät olleet ymmärtävinään sitä.
Se oli minusta ikävää siksi kun en osaa ruotsia.
täs ois pitäny saaha tietää, mist päin äitis ja isäs on,mis työ ootte asunu ja minkä seudun ihmisten kans oot jatkuvast ollu puheissa.
niist voip tulla vaik ihan oma murre:)
näin ko sannoo tuon kirjotuksen mukkaa, päättelen siin turkuu ja raumaa.
miekii ko haastan karjalaa ja vilahtellee muitakin murteen sanoja niin se onkii sekasotkuu.
puheesee on viel jääny muutamii venäjän sanoja vaik niist oon yrittänny päästä erroo, kirjottaes niit voi vältää, mutta puhues ne ain lipsahtaa.
ja vaik pietää että mie kirjotan kokonaa murteella,eihä se piä paikkaansa.miehä karsin siint melko osan. mut tuo sie ja mie on semmonen mitä en ossaa muute sanoo,yksistää ne sanat tekkee vaikutelman ,ahaa tuo puhhuu karjalaa.
jos alkasin sanomaa teille et sinä ja minä ,on seminust jotenkii sen olonen ko teittittelisin,ja mie ko tuppaan vähä lähemmäks.tuo sinunkin kirjotus ol tuttavallisempaa ko tavallisesti.:)
minust ihmiset puhhuu erilailla ko kirjottaa, ei eläväs elämäs kukkaa puhu tälviisii ko monet kirjottaa. hyö on vissii paljo tehnneet kirjeitä,tai voivat olla semmoses työs et se on jäänny tapa. tämä ei ollu arvostelua,vaa toteamus.:)
sitte voip kyllä olla niinkin, mitä piän mahollisena,et mie luen ne niin,ko en itse ossaa ees eläväs elämäs puhua puhasta kirjakieltä.
minust toiset kunnolla kirjotettu tekkee monast virallisen vaikutuksen,et sitä pittää lukkee totisel naamal vaik, jotenkii haistaa et siin on leikkimielinen sävy.vaik ossaahan monet kirjottaa humoristisesti kirjakielelkii.
harjottelen sillo ko oon oikee viitseliäs kirjotusten sanoja, löyän kyl oikean kirjakielen sanan, ko vähä aikaa pyörittelen sannaa kielel.
esimerkiksi nyt vaikka sana haastaa,sille on helppo löytää oikea suomen sanan. ensin sanon ,haastaa, sitte siit eteenpäin etsin mite voip sannoo toisel viisiikin,virkkaa, lausua,sanoa, ja sielt sitte lopuks löytyy puhua.puhumista mie käytänkin ,välil tuo haastaa saattaa lipsahtaa.
yks vuos ko koulutyttö ol minul marjoja keräämässä
myö oltii puhuttu murteista ja hää ko tuli seuraavan kerran,mie halusin olla vähä ilkikurinen.
olin kirjottanut paperille valmiiksi hyvin harkitun sana sanalta oikeeta puhetta kirjakielel.
harjottelin sen edellisenä iltana muistii.
kun hän tuli pihhaa me sanoin heti alkajaisiksi,
kaunis päivä tänään, tämä on hyvä päivä poimia marjoja. haluaisitko teetä enen marjojen poimintaa. olisitko ystävällinen ja noutaisit astiat aitasta.
tuon mie sanoin joka kerta ko hää tuli vaa toisel viisii, tähä tappaa
hei anni (ei oikea nimi) katos ko saatii mukava päivä,tuleha sissää juuaa ensi saikat ja sit männää hommii,ämpärit onkii jo valmiina.
hänel loksahti suu auki katso minnuu ja yritti naurahtaa et mie pelleilen,mut näytin vaa totista naamaa. poimitaa vaa ensin hää sano, ja ko mäntii puskii hää vilkuili minnuu syrjä silmil et mikähän minul on.
sitte olin lehestä ottanut pienen pätkän terveys asiaa jonka sanan tarkast sanoin,mutta hänen onneton ilmeensä ,sai minut purskahtammaa nauruu, ja hää siin huokas helpotuksesta et luojan kiitos,hää aatteli et mie oon seonnu,et mite hää pääsis soittamaa äitillee.
meil riitti jälkeepäinkin siit nauramista ja hää matki minnuu siit puhheest usein.
hei taas, kiva viikko tulossa,minul onkii paljo ohjelmaa tälle viikolle,elelläähän ihmisiks.
kun sanoit luulevasi, että "tavallisesta kirjoituksestani" paistaa ulos virkamiesmäisyys. Kun koko työelämäni ajan olen joutunut kirjoittamaan kirjakielellä kirjeitä ja päätöksiä, niin mihin siitä pääsisi yht´äkkiä!
Mutta puhuminen, se on aivan toista ja täytyy myöntää, että jopa "työpuheluita" tuli hoidettua usein puhekielellä, riippui vähän langan toisessa päässä olevasta kumppanista. Olen samaa mieltä, että tämä kotoinen puhuttu kieli tuo lisäläheisyyttä, vaikka puhutaankin työasioista!
Tarkoitan sanoa, että minulle on vaikeaa kirjoittaa murteella, mutta puhua osaan!
Sen verran vielä puhumastani sekasotkusta, että kyllä ne juuret ko. ilmaisutapaan löytyvät väliltä Karvia, Parkano, Honkajoki, Kankaanpää, Merikarvia, Ahlainen, Pori ja joskus 1700 luvulla taisi Rauma giälki sekoittua mukaan!