Minua ihan oikeasti pelottaa mennä töihin.
En voi sille mitään, että ajattelen näitä kahta tapahtunutta tragediaa, ja pelkään, sattuuko joskus moista omalle kohdalle. Oppilaita yritän rauhoitella OPH:n ohjeiden mukaan, mutta itse silti pelkään. Kotona voin miehelleni asiasta jutella, mutta töissä en oikein kenenkään kanssa: töissä tuntuu että muut jaksavat aivan kuten ennenkin, ja että nyt taas arki jatkuu, kun suruliputukset ja hiljaiset hetket ovat ohi.
Itsellä tuntuu, että tapahtumat pyörivät mielessä, enkä uskalla luottaa siihen ettei tällaista enää tapahdu.
Olen urani alkuvaiheessa, 25.v ja sain juuri viran yläasteelta.
Kyllä pelottaa, miten voin jaksaa 35 vuotta työelämää, kun pelottaa jo nyt näin. Pelottaa, miksi meno vielä menee, kun nyt on jo näin hurjaa...
Miten te jaksatte nyt? Pelottaako muita, vai olenko vain lapsellinen ja naiivi, kun en osaa laittaa tätä "lokeroon" ja jatkaa nyt normaalisti eteenpäin ilman että pelkään töissä?
t. nuori ope
En voi sille mitään, että ajattelen näitä kahta tapahtunutta tragediaa, ja pelkään, sattuuko joskus moista omalle kohdalle. Oppilaita yritän rauhoitella OPH:n ohjeiden mukaan, mutta itse silti pelkään. Kotona voin miehelleni asiasta jutella, mutta töissä en oikein kenenkään kanssa: töissä tuntuu että muut jaksavat aivan kuten ennenkin, ja että nyt taas arki jatkuu, kun suruliputukset ja hiljaiset hetket ovat ohi.
Itsellä tuntuu, että tapahtumat pyörivät mielessä, enkä uskalla luottaa siihen ettei tällaista enää tapahdu.
Olen urani alkuvaiheessa, 25.v ja sain juuri viran yläasteelta.
Kyllä pelottaa, miten voin jaksaa 35 vuotta työelämää, kun pelottaa jo nyt näin. Pelottaa, miksi meno vielä menee, kun nyt on jo näin hurjaa...
Miten te jaksatte nyt? Pelottaako muita, vai olenko vain lapsellinen ja naiivi, kun en osaa laittaa tätä "lokeroon" ja jatkaa nyt normaalisti eteenpäin ilman että pelkään töissä?
t. nuori ope
Vastaukset 10
Vanhimmat
eiköhän pelon tunteet ole ihan normaaleja tälläisten tapahtumien jälkeen.
mutta olisiko apua, jos esim. keskustelisit tuntemuksestasi kriisityöbtekijän tai vaikka työterveyden kautta tth/psykologi.
tuntemukset ovat aina niin yksilöllisiä, että niitä on hyvä purkaa esim ns ammatti-ihmisen kanssa.
yhtä asiaa.
PELOTTAAKO? Tuosta viestistä se ei oikein käynyt ilmi.
varmasti kaikkia tervejärkisiä ihmisiä pelottaa tällaisten tapahtumien jälkeen, pelkoa vain pitää yrittää hallita, eikä sille saa antaa yliotetta.
Sinun kannattaisi puhua jonkun kanssa (työkaverit/työterveyshuolto/esimies), jotta saat tilanteen taas normalisoitumaan.
Juttelin omien oppilaideni kanssa ja myös heillä on turvattomuuden tunnetta, lisäksi he olivat sitä mieltä tämänsuuntaiset kriisit tulevat vääjäämättä lisääntymään.
En ollut sitten tuo 3. kirjoittaja, kuka hän sitten lieneekin, sietäisi hävetä. Tottakai kaikkia varmasti pelottaa, ja toin sen omalta kohdaltani vain esiin ekassa viestissäni. Olet ilkeä.
t. alkuperäinen ketjun aloittaja
2. ja 4. kirjoittajille kiitokset. :)
ikäraja yleensä opettajakoulutukseen.
Olisi vähän opittu elämää ja ennenkaikkea tutustuttu omaan itseen...............
ilkeillä ja kuittailla vakavasta asiasta ja ihan aiheellisesta pelosta. Varmasti suurinta osaa koulussa työskenteleviä ihmisiä näiden tapausten jälkeen pelottaa enemmän tai vähemmän. Itseänikin pelottaa, vaikka en olekaan koulussa töissä. Läheisiäni on, ja minulla on kouluikäiset lapset. Pelolla ei ole mitään tekemistä iän tai itsetuntemuksen kanssa. Pelosta, jos se alkaa viedä voimia ja rajoittaa elämistä, kannattaa tosiaan puhua jonkun ammattilaisenkin kanssa, sillä tavalla asiaa jäsentää ja saa haltuun.
Tunnen opiskelijoitteni ongelmat. Meillä on koulussa toimiva opiskelijahuolto (ryhmänohjaajat, opo, kuraattori, terveydenhoitaja, erityisopettaja, kouluavustaja, psykologi), jotka yhdessä käymme läpi ongelmatapauksia. Meille ei myöskään kukaan pääse kouluun vaksien ohi ase kourassa ja kommandopipo päässä. Lähes koko rakennus on katettu vartiointikameroin (syystä että talossa on niin arvokasta välineistöä).
On hyvä lukaista välillä tutkimustuloksia ja niistä tehtyjä yhteenvetoja. Mahdollisen kouluampujan kohdalla täyttyy aina viiden kohdan luettelo:
1) Ampuja on yhteisön ulkopuolella tai marginaalissa.
2) Ampujalla on psyykkisiä ongelmia.
3) Kulttuuri, jossa ampuja elää korostaa maskuliinisuutta, jossa väkivalta on yksi ongelmanratkaisumuoto.
4) Aseita on helposti saatavilla.
5) Ampuja kokee olevansa hyljeksitty tai kiusattu.
Tähän voisi lisätä vielä:
- Ampujalla on ongelmia suhteissaan vastakkaiseen sukupuoleen.
- Omat itsetunto-ongelmat on käännetty pilkalliseksi ylimielisyydeksi.
- Ampuja ei ole kovin kekseliäs, vaan seuraa malleja ja auktoriteetteja.
Siinähän niitä. Kyllä minäkin tunnistan omista opiskelijoistani mahdollisia riskitekijöitä ja niihin onkin pyrittävä puuttumaan. Kun opettaja laskeutuu omasta norsunluutornistaan ja lähestyy opiskelijoita VERTAISENAAN, päästään jo tosi pitkälle.
Menee vähän offtopic, mutta pisti silmään tuo, että opettajien pitäisi lähestyä oppilaitaan vertaisina. Omasta mielestäni tätä ei saisi tapahtua missään nimessä. Opettajan tehtävä ei ole olla vertaistuki, sitä varten pitäisi olla kaverit. Opettajan tulee olla ehdottomasti hierarkiassa ylempänä. Tämä ei tietenkään merkitse, ettei ongelmiin anneta tukea niin saman yhteisön jäsenen kuin kanssaihmisenä. Mutta missään tapauksessa opettajan ei saa lähestyä oppilaita vertaisenaan.
Kaiken kaikkiaan amisopen kirjoitus oli antoisaa luettavaa, kun pyritään tunnistamaan potentiaalisia henkilöäitä, jotka näitä tekoja voisivat tehdä.
>>Menee vähän offtopic, mutta pisti silmään tuo, että opettajien pitäisi lähestyä oppilaitaan vertaisina. Omasta mielestäni tätä ei saisi tapahtua missään nimessä.
Opettaminen sinänsä on paska homma. En yhtään ihmettele, jos jollakin menee hermot.