Poikani on nyt 1v ja 1kk:n ikäinen, ja jo parisen viikkoa sitten meillä alkoi sellainen vaihe, että poju alkoi takertua minuun oikein tosissaan. Esim. kun yritän poistua samasta huoneesta missä hän on, alkaa hirveä huuto ja parku äidin perään...ja aivan viime päivinä tilanne on kärjistynyt niin pahaksi että poika haluaa olla lähes kaiken hereilläoloaikansa sylissä, ja siis äidin sylissä, isin syli ei kelpaa. Jos yritän hänet laskea lattialle, alkaa huuto välittömästi.
Onko kenelläkään ollut tällaista tilannetta? Hyviä vinkkejä elämän helpottamiseksi otetaan vastaan! Muistan, että isosiskolla oli suunnilleen samanikäisenä samantyylinen vaihe, muttei todellakaan näin hullua meininkiä...)):
Onko kenelläkään ollut tällaista tilannetta? Hyviä vinkkejä elämän helpottamiseksi otetaan vastaan! Muistan, että isosiskolla oli suunnilleen samanikäisenä samantyylinen vaihe, muttei todellakaan näin hullua meininkiä...)):
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kolmen tytön jälkeen minullekin oli yllätys miten poika voi takertua äitiin. Ainakin minä annan hellyyttä niin paljon kuin suinkin on aikaa. Uskon että siten lapsi saa parhaat mahdolliset lähtökohdat elämään. Siis syliä, halia, pusuja ja äiti läsnä niin paljon kuin mahdollista!
Tuossa iässä lapsille tulee päähoitajaansa eli yleensä äitiä kohtaan "uudelleenlähestymisvaihe".
Se on siis vain vaihe :D kyllä isikin kohta taas kelpaa!
..koskaan moisen vaiheeseen "törmännyt".. en omilla enkä ystävien/tuttujen lapsilla.. Kun lähdet huoneesta niin yksinkertaisesti lähdet.. ei lapsi huutoonsa kuole.. vähän niinkuin unikoulussa.. :)