Olin eräässä tilaisuudessa, jossa tarjoiltiin muutamia kaloripitoisia leivonnaisia. Huomasin tilaisuudessa, että sen lihavimmat osanottajat ottivat kaloripitoisia leivonnaisia lisää, kun taas muut melkeinpä poikkeuksetta tyytyivät vähempään.
Niin, mitä tästä sanotte?
Itse ajattelen, että tässä se lihavuuden syy melko tavalla piileekin. Syödään enemmän kuin laki sallii.
En voi paukuttaa henkseleitäni, sillä itsekin olin sellainen ennen. Nykyään vältän mässäilyä.
Tosin joskus (esim. juhlissa) annan siihen itselleni luvan, MUTTA pääsääntöisesti yritän pysyä ruodussa, SILLÄ en halua lihoa enää satakiloiseksi norsuksi. :(
Niin, mitä tästä sanotte?
Itse ajattelen, että tässä se lihavuuden syy melko tavalla piileekin. Syödään enemmän kuin laki sallii.
En voi paukuttaa henkseleitäni, sillä itsekin olin sellainen ennen. Nykyään vältän mässäilyä.
Tosin joskus (esim. juhlissa) annan siihen itselleni luvan, MUTTA pääsääntöisesti yritän pysyä ruodussa, SILLÄ en halua lihoa enää satakiloiseksi norsuksi. :(
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse olen tehnyt aivan samankaltaisia havaintoja ja mysö itseni tunnistan tuosta. Olen vuosien aikana laihduttanut melko paljon ja nykyään olen normaalipainoinen (169/58), mutta myönnettävä on, että jonkinlaisen lievän syömishäiriön kanssa teen töitä ja tällä hetkellä painoni on taas noususuhdanteessa... Edelleen tuo syömisen ja lisää ottamatta olemisen hallinta ovat suurimpia ongelmiani. Kun ottaa yhden, saman tien ottaakin helposti toisen, santsaa vielä jne... Olen tuskastunut siitä, miten ajatukset pyörivät koko ajan ruuan ympärillä ja miten (liiasta) syömisestä voisi pidettäytyä.
Olen saman ongelman kanssa taistelevan ystäväni kanssa myös "tarkkaillut" tätä, ja huvittuneena olemme huomanneet, että esim. juhlissa joissa on ikäisiämme nuoria (n 25v.), yleensä miehet maistavat vähän kaikkea ja siirtyvät sitten muualle, mutta naiset painoista tai muodoista riippumatta jämähtävätkin pöydän ääreen ja alkaa enemmän tai vähemmän mättäminen. Tuntuu että aika monella nuorella naisella on ainakin välillä tällainen pakkosyömismeninki, mikä taas vähitellen alkaa lihottaa. Itse olen lopen uupunut tähän omaan syömiseni vahtimiseen ja sen käsistä lähtemiseen, mutta teidän että tämä tulee olemaan osa minua ehkä aina. Kaikki eivät välttämättä tee tästä itselleen ongelmaa, mutta monen kohdalla sama ilmiö näyttäisi olevan olemassa...