Kirjoitan ensi keväänä ja koko lukion ajan tavoitteena on ollut oikis. Olen sosiaalinen, aktiivinen ja empaattinen. Lukiossa on tullut hyviä numeroja ilman suurempia ponnisteluja. Pääsykokeisiin pitää varmasti panostaa sataprossaisesti koska kilpailu on kova.
Muutama kaveri opiskelee jo ja he ovat haukkuneet oikista kuulemansa ja itse tuntemiensa oikkarien perusteella kovasti. Opiskelijoiden valtaosa on kuulemma sisäsiittoisia ääliöitä, tentit lähinnä vittuilua, työpaikat saa nuoleskelemalla ja palkkataso työmäärään nähden tosi kehno. Ulkomaille ei taas suomalaisella tutkinnolla ole kuulemma juuri asiaa.
Tiedän vanhempieni kautta pari työelämässä toimivaa lakimiestä mutta he ovat jo viisikymppisiä ja ovat tietenkin opiskelleet ja työskennelleet vähän erilaisessa maailmassa.
Onko kyseessä kateus, vai onko oikiksen meininki oikeasti nk. arsesta? Pykälän palstaa olen katsonut, se näyttää olevan varaventtiili mutta onko tosiaan niin ettei oikis ole nykyään mikään erityisen fiksu veto verrattuna esim. TKK:hon tai HSE:hen?
Muutama kaveri opiskelee jo ja he ovat haukkuneet oikista kuulemansa ja itse tuntemiensa oikkarien perusteella kovasti. Opiskelijoiden valtaosa on kuulemma sisäsiittoisia ääliöitä, tentit lähinnä vittuilua, työpaikat saa nuoleskelemalla ja palkkataso työmäärään nähden tosi kehno. Ulkomaille ei taas suomalaisella tutkinnolla ole kuulemma juuri asiaa.
Tiedän vanhempieni kautta pari työelämässä toimivaa lakimiestä mutta he ovat jo viisikymppisiä ja ovat tietenkin opiskelleet ja työskennelleet vähän erilaisessa maailmassa.
Onko kyseessä kateus, vai onko oikiksen meininki oikeasti nk. arsesta? Pykälän palstaa olen katsonut, se näyttää olevan varaventtiili mutta onko tosiaan niin ettei oikis ole nykyään mikään erityisen fiksu veto verrattuna esim. TKK:hon tai HSE:hen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kysymyksesi on, niitä johon ei olemassa yhtäoikeaa vastausta. Osalle oikeustieteellisen henki on juuri se, että saa (tai joutuu) opiskelemaan ja lukemaan tenttiä varten luultavasti enemmän kuin muissa tiedekunnissa.
oikisessa opiskelu on paljossa itsenäistä pakertamista.
Ja monilla muilla aloilla itse opiskelu usein vastaavasti sosiaalisempaa. Muuta "härpäkettä",kuten esseitä ja harjoitustöitä, joihin ei tarvitsisi, niinkään lukea (esim labrassa toimimista), tai tiimi -ja ryhmätöitä on oikisessa "aika" vähän.
Tästä syystä sosiaalinen elämä siirtyy enempi opiskelun ulkopuolelle, jolloin voikin kysytä kuinka hyvä olet löytämään ne itsellesi sopivat piirit/harrasteet?
korostettakoon tätä vielä: valitettava totuus on se, että nykyisillä sisäänottomäärillä, jos koskaan oikiksessa itse opiskelussa ei juuri tule huomioiduksi muut tavat oppia kuin kirjasta paukuttamalla.
Ja toinen toisinaan harmittava asia on, että useinkaan ei riitä, että osaa asiat pääpiirteissään; monesti joutuu muistamaan myös detaileja. Ja jos on lakikirjatentti niin löytämään sen (yksityis)kohdan, tai kohdat paperille oikein sovellettuna. Kaikissa tenteissä ei voi tai saa käyttää apuna lakikirjaa.
Ni-in ja kun tentissä toisinaan kysytään kohtaa tenttimateriaalista, josta on ollut tenttiaineiston 1234 sivusta yhden sivun alareunassa pikkupätkä, niin kieltämättä silloin joskus puistelee päätään ja niin sanotusti vituttaa, jolloin saattaa tulla mieleen, että joku toinen ei ole myöskään ollllut aivan järjissään.
Vanha oikkari
1) opettaa: kun johonkin haluaa hakea, ensin on ajateltava omia motiivejaan. Siis mitä haluat tehdä, ja miksi. Cool meininki on mielettömän kiva juttu, mutta luullakseni olisi hyvä olla muitakin perusteita opiskelupaikan valinnassa. Niin kuin se, mikä sua kiinnostaa. Jos haluat juristiksi, hae juristikouluun, äläkä murehdi siitä onko meno jossain TKK:lla ehkä parempaa.
2) avautuu: välillä kyllä tuntuu, että oikkareissa on noin keskimäärin liiankin edustava valikoima yliopistomaailman pissiksiä, mutta eihän se tietenkään niin yksinkertaista ole. Vertaisryhmän löytäminen opiskeluyhteisön sisältä on tärkeää - minulla oli siinä hankaluuksia, koska en vaan tuntenut yhteenkuuluvaisuutta muiden kanssa. Olin aina ajatellut itseni yhteiskuntatieteilijäksi taikka vastaavaksi, siinä varmaan syy.
Kuitenkin olen onnellinen alastani. Oikeustiede on valtavan monimuotoista ja antaa paljon erilaisia mahdollisuuksia työelämää ajatellen.
Lukio ja kirjoitukset menivät minullakin loistavasti ilman sen kummempia panostamisia. Koska vieläpä pääsin ekalla kerralla sisään oikeustieteelliseen, oli yliopistossa opeteltava pikkaisen uudet kuviot. Jos siis oikikseen haet ja sisälle pääset, varaudu toisenlaiseen menoon: lukemiseen! Fiksu pää ei tietenkään ole koskaan pahitteeksi, mutta kyllä kestävät istumalihakset tulevat oikkarilla ihan siinä rinnalla. Ja kuten edellinen kirjoittaja sanoi, mikään ei ole 1000 sivun tentissä ihanampaa kuin johonkin nippelnappel-alaviitekysymykseen vastaaminen.
Työpaikkojen saanti tehokkaan verkostoitumisen ja usein vielä isinkin avustuksella ei liene kenellekään mikään yllätys millään alalla. Ja ainejärjestöaktiivit muodostavat omat erityiset sisäpiirinsä. Niin se on aina. Mutta ei pidä antaa marinan säikäyttää. Esimerkiksi sisäänpääsy ei ole niin valtavan vaikeaa kuin yleisesti kuvitellaan. Pitää toki panostaa, mutta pääsyprosentit ovat kyllä paljon korkeammat kuin monilla muilla aloilla. Pelko pois!
Oikiksessa tarvii perslihaksia, opiskelu on yksinäistä puurtamista eikä älynlahjoilla juuri tee mitään, tai omaa elämäänsä sillä helpottaa mutta ihan käsittämättömän apinanaivot pääsevät putkesta läpi. Kiinnostus yhteiskuntaan, oikeudenmukaisuuteen, tieteen teoriaan, kieliin on eduksi, mutta ei pakollista.
Jos ei ole sosiaalinen, ei saa kavereita. Piste. Sosiaalinen ollaan menemällä mukaan ainejärjestöön, Elsaan, osakunnan juristikerhoihin tai ylioppilaskunnan rientoihin. Pykälän keskustelupalstaa fiilistellessä kannattaa ottaa huomioon, että sinne kirjoittaa vain noobit, jotka on liian syrjäytyneitä näkemään ihmisiä - ehkä 3 nimimerkkiä oikeasti pyörii piireissä. Oikiksessa on hauskoja ihmisiä, tosin ehkä kunnianhimoa, terävää sanailua, omaa tahtoa löytyy enemmän kuin monelta.
Tentit ovat ihan perseestä, sain aina paremman arvosanan kun luin naistenlehtiä ja selasin kirjat edellisenä viikonloppuna ja turvauduin tentissä lakikirjan viitteisiin. Mutta aiheet kiinnostavat, me lakimiehet olemme silleen perverssejä!
Työpaikat saa osaamalla ruotsia, olemalla timantti tai tuntemalla oikeat ihmiset, joko suvun tai opintojen kautta. Nysväkkäät, jotka eivät ikinä juttele kellekään, näyttävät peräkammarin kauhukabinetista karanneilta eivätkä opinnoissakaan loista, ovat aika heikoilla töitä saadessa. Kaikkihan me opiskelemme suht samat asiat, joten työnantajat etsivät työpaikkaan sopeutuvaa ihmistä ja sellaista, jolla on jotain annettavaa firmalle - supliikki, erikoiskiinnostus, kielitaito, edustavuus myyvät.
Palkkataso on kehno verrattuna moniin teknisen yms alan veijariin; työpaikat on kyykyttämistä julkishallinnossa todella kehnolla palkkatasolla (vastavalmistunut verolla 37,5 viikkotuntia 2500e plus suoriteperusteinen osa) tai kyykyttämistä toimistoissa helvetillisellä työmäärällä (3500e, työmäärä 40h-jotain). En tiedä mitä tahmaisen alun jälkeen, kun en ole vielä siellä asti ;-)