Saavuit eilen vaaleat kutrit valloillaan
ja annoit valosi loistaa taivaan sinessä,
hetki yhteistä lämpöä,
juotit elämänmakuisen
humalan meille.
Kisailumme meidän maailmankartalla
jossa hymyillen koskettelimme
mieltemme Aurinkoa,
sisäistä rikkautamme.
Tänään olemme jo toisemme kadottaneet
kuin Aurinkomme pilviinsä vaipuneena.
Vaaleat kutrit ei lennä tuulessa
ei pilkota lämpö rintojemme sydäntä,
mielenkarttamme sokeus
juopuneena
valottomaan taivaankanteen.
Ei yhdy kosketuksemme
ei hymyä kasvoillamme
onnemme haihtui aurinkoon,
niin ylös
jonne emme näe,kauas
pilvien taakse
uhkuvaan taivaankanteen.
Milloin palaat uudelleen
Aurinkona syysmieliimme,
tuomaan Onnemme takaisin
elämään ja
lämmittämään
mielenmaisemaamme.
Kauanko paluusi kestää
ettemme toisiamme unohtaisi?
ja annoit valosi loistaa taivaan sinessä,
hetki yhteistä lämpöä,
juotit elämänmakuisen
humalan meille.
Kisailumme meidän maailmankartalla
jossa hymyillen koskettelimme
mieltemme Aurinkoa,
sisäistä rikkautamme.
Tänään olemme jo toisemme kadottaneet
kuin Aurinkomme pilviinsä vaipuneena.
Vaaleat kutrit ei lennä tuulessa
ei pilkota lämpö rintojemme sydäntä,
mielenkarttamme sokeus
juopuneena
valottomaan taivaankanteen.
Ei yhdy kosketuksemme
ei hymyä kasvoillamme
onnemme haihtui aurinkoon,
niin ylös
jonne emme näe,kauas
pilvien taakse
uhkuvaan taivaankanteen.
Milloin palaat uudelleen
Aurinkona syysmieliimme,
tuomaan Onnemme takaisin
elämään ja
lämmittämään
mielenmaisemaamme.
Kauanko paluusi kestää
ettemme toisiamme unohtaisi?
Vastaukset 11
Vanhimmat
...noin surumietteisiä runoja kirjoittaa...
Alkaako syysmasennus painaa? Runosi on kaihoisuudessaan hyvä, erittäin suomalainen ja hienosti kirjoitettu.
Kestätkö totuuden ja leikkimieltä...
...ajattelin hiven ylittää ilon kuin
onnenkin rajaa,ettei luultaisi että
olen saanut suuren rahavoiton ja
uuden nuoren rakkauden...että sitä
rataa...niin ja meni aurinkokin pilveen
tästä pahasta - peijakas.
Ei masennukselle valtaa,sillä se on
voitettavissa,jos sattuisi nuoliaan
heittelemään...pahimpia vihollisia
ovat ja pois ajettava sellaiset.
Kiitos kivasta viestistä tomppa ja
aurinkoillaan.
Kovin haikea on tämä runosi
' hetki yhteistä lämpöä
juotit elämänmakuisen humalan meille '
Hieno, hieno lause.
Kaipaus ja ikävä häneen, jonka kutrit lepäsivät
harteilla ja jonka valo loisti. Nyt on jäljellä
vain unelma siitä, että kaikki palaisi
ennalleen.
Äärettömän herkkää ja kaunista tekstiä,
kiitos !
Tuota sanasta mietin pitempään ja oli
heti mielessäni,mutta korvasin sen
toisella sanalla.
Kun sain runoni valmiiksi,niin korjailin
tekstiäni muutenkin ja silloin laitoin
tuon sanasen paikalleen,kun oli
aikomuksenikin,ja sen paikka on siinä.
Minä Kiitän Sinua sanoistasi ja
toivotan lämpöisiä mieliä
viikonvaihteeseesi.
mutta miksi enää haikailla menneitä? Nokka tuulta kohti ja haistelemaan uusia tuulia! Joka menneitä muistelee on mennyttä!
Noh, runona runosi oli ajatuksia herättävä kyllä.
Hei...-miksi et Taivaalla paista
KuunKeiju...puhaltaen poista
pilvimassat,niin runon sulle
kirjoitan,jos vain osaisin.
Tuli tuo nyt mieleeni tässä,kun
luen viestiäsi ja Kiitän Sinua.
Ei menneeseen saisi hautautua,joskus
vain käy niin,mutta sen kanssa vaan
pitää oppia elämään....-ja pitää
Kauniina muistona sisällään.
Olet jykevä tammi
minun mieleni maisemissa
kartallani olet
yksisuuntainen
tie joka alati
luoksesi vie
ohjaten
kuin luotsi sinne
hänetkin......
unohtumattoman
Mitäs jos sanon:- että luulen tietäväni
kuka olet!?
Tässä en arvuuttele/"tiedä"!
Kiitos kauniista vastineestasi,
joka on Tammena,siellä missä
ihmismieli tuntee ja sydän lyö.
Kiittäen :
Dolan
sinä tiedät
ja niinhän oli
tarkoituskin
jättää joskus pienen
pieni sormenjälki..
silloin kun vähiten
sitä osaisit
odottaa...
tatamtatamtatam
jossain soi
noitarummun
kaukainen kumina
kantautuen
tuulen mukana....
...-oletko se juuri Sinä...- ja paljastaa
et kuitenkaan
voi...-
...-voi tätäkin runomaailmojen
menoa,kun ei tiedä kuka ja
millä asein...- Lämpimät
ovat nuolesi
osumat-kairoilta-
Tuttua ja toistamiseen,joko pian
tulet tänne maisemiin
- Runoilemaan?
Hyviä tuulia Sinulle.