Sä et tiedä

Mulla on vieläkin ikävä sua. Siitä on melkein vuosi kun sä mut jätit, unohdit ja vaihdoit toiseen. Vai oliko se toinen sulla koko ajan? Mä en edes halua tietää. Mä ajattelen vieläkin sua joka päivä. Muistelen meidän yhteisiä aikoja.

En mä enää muista miltä sun kosketus tuntui. En mä muista millainen ääni sulla on. Joskus mä unohdan miltä sä näytit. Katselen sun kuvaa ja sä näytät niin vieraalta. Silti mä rakastan sua vieläkin.

Aina mä rakastin, vaikka sä aloit kohdella mua huonosti. Mä rakastin sua niin paljon, etten halunnut päästää irti ja toivoin että kaikki on vielä joskus niinkuin ennen. Enää en toivo, koska tiedän ettei niin enää voi olla. Mä tiedän ettei meitä kahta enää oo eikä tuu koskaa olemaan.

Mä oon yrittänyt jatkaa. Mulla oli laastarisuhde. Se hajosi. Mä olin vähän aikaa yksin ja onneton. Sitten mä rakastuin. Mä oon löytänyt täydellisen miehen. Mä tiedän että se on mun elämäni mies ja se on se oikea. Mä en oo koskaan ollut näin ihastunut kuin nyt oon. Oon jopa välillä onnellinen. Se on kaikin puolin parempi mies kuin sä olit. Ei sitä voi edes verrata suhun. Se voittaa ylivoimaisesti.

Silti mä ikävöin vieläkin sua. Mä tahoisin unohtaa ja olla onnellinen uudesta rakastumisesta. En uskonut että sellaisen voi vielä kokea.

En mä tahdo sua takaisin. Mä haluisin vaan soittaa sulle. Kysyä mitä kuuluu. Mä en uskalla. Jos sä et haluisikaan jutella mun kans.