U2:n levyt on aina ennen ilmestymistään aiheuttanut kohua ja spekulaatiota, mutta tuntuu että niiden etukäteismainostaminen on muuttunut.
"U2:n uusi albumi How To Dismantle An Atomic Bomb on --- Yhtyeen paras levy, jota on odotettu 25 vuotta, sanoo U2 itse!
Luvassa on klassinen U2-albumi, yleisilmeeltään varsin rock, kitaravetoinen ja suoraviivainen.
Levy ei ole kurotusta uuteen eikä paluuta vanhaan - se on yksinkertaisesti loistava kooste siitä mitä U2 parhaimmillaan voi olla, lähimpinä vertauskohteinaan yhtyeen historiasta ehkä The Joshua Tree ja Achtung Baby."
Tuossa kun luin tota HTDAAB:n ennakkojuttua, niin tarkkasilmäiset fanit huomaavat jutun joka pistää silmään: kuvailu levystä on niin suurieleistä että se kuulostaa laskelmoivan kornilta mainospuheelta.
Ja toimittajat kopioivat sen omalle kielelleen ja tästä lehdistötiedotteesta tulee ikäänkuin mantra jota sitten toistetaan kaikkialla.
Levyn esittely on tietysti eri asia kuin levyn arvostelu. Kun lukija näkee vaikka tuon edellä mainitun mainospuheen hän helposti kiinnostuu levystä vaikka takaraivossaan tajuaisikin ettei kyse ole arvostelusta vaan röyhkeän itsevarmasta mainoksesta jossa levyn sanotaan olevan "U2:n paras levy". Kriitikon kirjoittamana teksti saattaisi kuulostaa kovinkin erilaiselta ja levymyyntikin saattaisi olla hieman toista luokkaa.
Oliko musamarkkinat tai ainakin U2:n tapa mainostaa levyjään Popin aikoihin ja sitä ennen vähemmän aggressiivinen? Oliko silloin niin että U2 tai artistit yleensä pysyi kohtuu hiljaa levyn ilmestymiseen saakka? Siis haastatteluita varmasti annettiin ennenkin tottakai mutta ettei levyä kehuttu etukäteen yhtä vuolaasti kuin nykyään? Ajateltiin että "levy puhukoon puolestaan"?
Entä annettiinko "ennen vanhaan" kriitikoille enemmän palstatilaa arvostella levyjä? Voisi kuvitella että levy-yhtiön tulosvastaavaa henkilöä ei yhtään haittaisi jos kovin moni ison median kriitikko ei levyä pääsisi arvostelemaan.
Jo ATYCLB:a odotellessa muistan kuinka mediassa pyöri paljon "sisäpiiritietoa" että levy tulisi olemaan "paluu U2:n juurille" jne...
HTDAAB:n kohdalla mainostaminen oli vielä paljon laajempaa ja aggressiivisempaa; levylle varattu markkinointibudjettihan oli tuolloin maailmanennätysluokkaa, en nyt enää muista kuinka suuri summa levyn markkinointikuluihin käytettiin mutta kuitenkin.
"U2:n uusi albumi How To Dismantle An Atomic Bomb on --- Yhtyeen paras levy, jota on odotettu 25 vuotta, sanoo U2 itse!
Luvassa on klassinen U2-albumi, yleisilmeeltään varsin rock, kitaravetoinen ja suoraviivainen.
Levy ei ole kurotusta uuteen eikä paluuta vanhaan - se on yksinkertaisesti loistava kooste siitä mitä U2 parhaimmillaan voi olla, lähimpinä vertauskohteinaan yhtyeen historiasta ehkä The Joshua Tree ja Achtung Baby."
Tuossa kun luin tota HTDAAB:n ennakkojuttua, niin tarkkasilmäiset fanit huomaavat jutun joka pistää silmään: kuvailu levystä on niin suurieleistä että se kuulostaa laskelmoivan kornilta mainospuheelta.
Ja toimittajat kopioivat sen omalle kielelleen ja tästä lehdistötiedotteesta tulee ikäänkuin mantra jota sitten toistetaan kaikkialla.
Levyn esittely on tietysti eri asia kuin levyn arvostelu. Kun lukija näkee vaikka tuon edellä mainitun mainospuheen hän helposti kiinnostuu levystä vaikka takaraivossaan tajuaisikin ettei kyse ole arvostelusta vaan röyhkeän itsevarmasta mainoksesta jossa levyn sanotaan olevan "U2:n paras levy". Kriitikon kirjoittamana teksti saattaisi kuulostaa kovinkin erilaiselta ja levymyyntikin saattaisi olla hieman toista luokkaa.
Oliko musamarkkinat tai ainakin U2:n tapa mainostaa levyjään Popin aikoihin ja sitä ennen vähemmän aggressiivinen? Oliko silloin niin että U2 tai artistit yleensä pysyi kohtuu hiljaa levyn ilmestymiseen saakka? Siis haastatteluita varmasti annettiin ennenkin tottakai mutta ettei levyä kehuttu etukäteen yhtä vuolaasti kuin nykyään? Ajateltiin että "levy puhukoon puolestaan"?
Entä annettiinko "ennen vanhaan" kriitikoille enemmän palstatilaa arvostella levyjä? Voisi kuvitella että levy-yhtiön tulosvastaavaa henkilöä ei yhtään haittaisi jos kovin moni ison median kriitikko ei levyä pääsisi arvostelemaan.
Jo ATYCLB:a odotellessa muistan kuinka mediassa pyöri paljon "sisäpiiritietoa" että levy tulisi olemaan "paluu U2:n juurille" jne...
HTDAAB:n kohdalla mainostaminen oli vielä paljon laajempaa ja aggressiivisempaa; levylle varattu markkinointibudjettihan oli tuolloin maailmanennätysluokkaa, en nyt enää muista kuinka suuri summa levyn markkinointikuluihin käytettiin mutta kuitenkin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Poimin tähän mitä netistä äkkiä etsimällä löytyi... kovaa puhetta on jälleen kuten HTDAAB:nkin ennakkopuheissa, mutta miten mahtaa olla väitteiden paikkansapitävyys...
_______________________________
Bono kuvailee tulevaa levyä muutokseksi kahteen edelliseen albumiin verrattuna.
"Muutos on samankaltainen kuin se jonka teimme Joshua Treen ja Achtung Babyn välillä", Bono sanoi Billboard.com-verkkosivustolla.
____________________________________
"Olemme iskeneet kultasuoneen, josta pulppuaa mielenkiintoisia biisejä, U2-laulaja Bono ilmoittaa.
- Emme halua nyt keskeyttää tätä luovaa kautta vaan aiomme katsoa, mihin asti lopulta pääsemmekään.
Uuden levymme pitää olla innovatiivisin ja haastavin julkaisumme ikinä, Bono kertoo."
_____________________________________
Menestyksekäs irlantilaisyhtye U2 tunnetaan pääasiassa rock- ja pop-levyistään, mutta seuraavaksi yhtye aikoo aukoa uria myös trancemusiikin saralla.
Bono ja kumppanit ovat nimittäin lyöttäytyneet jälleen yhteen elektronisen musiikin kiistattomiin guruihin lukeutuvan Brian Enon kanssa, ja työn alla on parhaillaan tyyliltään tranceen kallistuva albumi. Levyn kerrotaan olevan aivan muuta kuin tähänastiset U2-tuotokset.
- Yleensä kun soitat U2-yhtyeen kappaleen, se tyhjää tanssilattian. Asia voi olla toisin seuraavan levyn suhteen, koska siinä on mukana trancevaikutteita. Mukana on myös rajuja kitarajuttuja The Edgen toimesta. Sulaa metallia, Bono hehkutti The Sun -lehdelle.
Kyseessä on tietenkin Bonon henkilökohtainen näkemys trancesta ja konemusiikista yleensä. U2-yhtyeen todellinen uusi musiikkilinjaus selviää vasta tulevan albumin ensimmäisen singlen myötä.
Joo Bono ego murentaa u2 bändin uskottavuutta. Jos lässyttää ummet ja lammet omia biisejään maailman ja historia kovimmiksi, vaikka kyseessä on selvä taantuma, niin ei se vaan ole uskottavaa.
pistin tossa vuosi sitten bonolle facebookista postia että alkaisi tekee parempia biisejä ja hakuin uudet u2 levyt ja kehuin niitä vanhoja sen mitä niistä nyt voi positiivista sanoa.
Bono jos nyt luet tämän niin koittasit mennä itseesi.
enpä usko.
oli sillä vuosi sitten, en tiedä onko enään.