Levyjen mainostaminen muuttunut?

U2:n levyt on aina ennen ilmestymistään aiheuttanut kohua ja spekulaatiota, mutta tuntuu että niiden etukäteismainostaminen on muuttunut.

"U2:n uusi albumi How To Dismantle An Atomic Bomb on --- Yhtyeen paras levy, jota on odotettu 25 vuotta, sanoo U2 itse!

Luvassa on klassinen U2-albumi, yleisilmeeltään varsin rock, kitaravetoinen ja suoraviivainen.

Levy ei ole kurotusta uuteen eikä paluuta vanhaan - se on yksinkertaisesti loistava kooste siitä mitä U2 parhaimmillaan voi olla, lähimpinä vertauskohteinaan yhtyeen historiasta ehkä The Joshua Tree ja Achtung Baby."

Tuossa kun luin tota HTDAAB:n ennakkojuttua, niin tarkkasilmäiset fanit huomaavat jutun joka pistää silmään: kuvailu levystä on niin suurieleistä että se kuulostaa laskelmoivan kornilta mainospuheelta.

Ja toimittajat kopioivat sen omalle kielelleen ja tästä lehdistötiedotteesta tulee ikäänkuin mantra jota sitten toistetaan kaikkialla.

Levyn esittely on tietysti eri asia kuin levyn arvostelu. Kun lukija näkee vaikka tuon edellä mainitun mainospuheen hän helposti kiinnostuu levystä vaikka takaraivossaan tajuaisikin ettei kyse ole arvostelusta vaan röyhkeän itsevarmasta mainoksesta jossa levyn sanotaan olevan "U2:n paras levy". Kriitikon kirjoittamana teksti saattaisi kuulostaa kovinkin erilaiselta ja levymyyntikin saattaisi olla hieman toista luokkaa.

Oliko musamarkkinat tai ainakin U2:n tapa mainostaa levyjään Popin aikoihin ja sitä ennen vähemmän aggressiivinen? Oliko silloin niin että U2 tai artistit yleensä pysyi kohtuu hiljaa levyn ilmestymiseen saakka? Siis haastatteluita varmasti annettiin ennenkin tottakai mutta ettei levyä kehuttu etukäteen yhtä vuolaasti kuin nykyään? Ajateltiin että "levy puhukoon puolestaan"?

Entä annettiinko "ennen vanhaan" kriitikoille enemmän palstatilaa arvostella levyjä? Voisi kuvitella että levy-yhtiön tulosvastaavaa henkilöä ei yhtään haittaisi jos kovin moni ison median kriitikko ei levyä pääsisi arvostelemaan.

Jo ATYCLB:a odotellessa muistan kuinka mediassa pyöri paljon "sisäpiiritietoa" että levy tulisi olemaan "paluu U2:n juurille" jne...

HTDAAB:n kohdalla mainostaminen oli vielä paljon laajempaa ja aggressiivisempaa; levylle varattu markkinointibudjettihan oli tuolloin maailmanennätysluokkaa, en nyt enää muista kuinka suuri summa levyn markkinointikuluihin käytettiin mutta kuitenkin.