Sinä idiootti, joka kommentoi joka viestiin esim.
"Turvaudu jumalaan niin kiusaaminen loppuu..." tai "Valitse Jeesusksen uskonnollinen tie ja rukoile 39 kertaa päivässä niin kiusaaminen loppuu...", lopeta tuo ärsyttävä jankutus, mä vähän luulen että joku Suomi24:sen kiusaamis palsta ei ole otollisin paikka käännyttää muita joiksikki fanattiisiksi kiihkouskovaisiksi, ja lapsiki tietää ettei rukoilu auta oikeastaan mitään, ihminen yksilönä voi pelastaa itsensä kusisesta paikasta, jumalaan turvautuminen ei auta mitään. Eikä se sun jumalas ole mikään henkivartija, joka aina auttaa sua ja turvaa sun selustan, heti ku pikkusen rukoilet tai vastaavaa...
"Turvaudu jumalaan niin kiusaaminen loppuu..." tai "Valitse Jeesusksen uskonnollinen tie ja rukoile 39 kertaa päivässä niin kiusaaminen loppuu...", lopeta tuo ärsyttävä jankutus, mä vähän luulen että joku Suomi24:sen kiusaamis palsta ei ole otollisin paikka käännyttää muita joiksikki fanattiisiksi kiihkouskovaisiksi, ja lapsiki tietää ettei rukoilu auta oikeastaan mitään, ihminen yksilönä voi pelastaa itsensä kusisesta paikasta, jumalaan turvautuminen ei auta mitään. Eikä se sun jumalas ole mikään henkivartija, joka aina auttaa sua ja turvaa sun selustan, heti ku pikkusen rukoilet tai vastaavaa...
Vastaukset 6
Vanhimmat
mikä näitä ihmeen jeesustelijoita vaivaa... mitä niiden jumala on muka tehnyt. esimerkkinä kauhajoki jos joku vitun jumala olis olemassa niin se ei olis sallinu sellaista
että maailma ei ole Taivas.
Meillä on vapaa tahto.
Muuten olisimme robotin kaltaisia.
Voi olla että nyt tästä otetaan viimeinkin opiksi.
Ettei muita kiusata vaan pyritään auttamaan kaikkia muita.
Jumaluskoisen henkilökuva:
- Todellisuus hämärtynyt
- Halu tuomita muita/ihmisviha
- Kuoleman ihannointi ja halu kuolla (esim. virsi/laulu, jossa lauletaan "minä tahtoisin isä jo kotiin..")
Pitäisikö pohtia pakkihoitoa ennen kuin joku kuolemankultin jäsenistä päättää "lähteä taivaaseen" ja ottaa pari sivullista joukkoon?
Todellisuus ei aina ole sitä mitä näemme.
Ihmisten tuomitseminen ei ole hyväksi.
Eivät kaikki todellakaan sitä tee.
Kuolema kuuluu elämään.
Ei kuolemaa tässä halata.
Mie oon uskovainen. Mun elämä on mukavaa. En halua väkisin käännyttää ketään. Yhteiskunta on syöksymässä tuhoon. Mulla ei ole halua kuolla, vaan halu elää. Olen onnellinen näin, ja mua ärsyttää se että porukka tulee pilkkaamaan mun uskoa. Mutta niinkuin jeesus sanoi: "He ovat jo palkkansa saaneet". Väliäkö, jos joku haluaa uskoa. Minä uskon, ja olen näin onnellinen. Pitäkäämme huoli omista asioista. Ainiin!: Haluan vain sanoa että en minäkään tarkoita pahaa kenellekkään/halua ärsyttää ketään viestilläni. Sanon vain että onneksi ainakin jotkut teistä vielä tulee huomaamaan että jeesus ei koskaan hylkää teitä. Hän rakastaa myös syntisiä siinä kuin muitakin. Ja haluan myös korjata tv:n antamaa kuvaa uskovaisista. Ei uskovaiset ole pois sulkeutuneita hiljaisia homofoobikkoja. Itse ainakin otan asiat siltä kannalta että teen niinkuin itse tunnen sydämessäni hyvältä. Olen sosiaalinen, juon joskus, ja pidän hauskaa. :)
Ei uskoa pidä tuputtaa kellekään.
Minä uskon Jumalaan ja rukoilen päivittäin. Varsinaisesti uskossa en kuitenkaan ole.
Hmm... Mua kiusattiin rankasti ala-asteen kolmella viimeisellä luokalla sekä yläasteella. Ysillä sain lopulta yhden kaverin, jonka kanssa hengailla koulussa ja hieman vapaa-ajallakin. Itse koin saavani rukouksista voimaa. Se on kai tapa purkaa itseäni.
Mulla oli kaikesta huolimatta hyvä itsetunto, joka kyllä sittemmin mureni. Tuli kai jonkinlainen sosiaalisten tilanteitten kammo tai vastaava. Ahdistaa edelleen kävellä jotain käytäviä, jonka varrella istuu ihmisiä. Nykyään asiat on onneksi paremmin.
Sen vain sanon, että kiusaaminen jättää kyllä pysyvät ja syvät arvet. Kiusaamiseen ei puututa tarpeeksi. Tiedän, etteivät opettajat havaitse ihan kaikkea, mutta sitten on taas sellaisiakin tapauksia jotka kieltävät koko kiusaamisen tapahtuneen.
Minuun kiusaaminen kohdistui välitunneilla ja vapaa-ajalla, mutta myös luokassa. Luokassa kiusaaminen tapahtui tietynlaisilla heitoilla, joita opettaja ei tietenkään tajunnut, koska ei ollut sillä tavoin tilanteessa mukana eikä tiennyt heiton tarkoitusta. Ryhmätyöt tein joka ikinen kerta ihan yhden hengen ryhmässä. Välitunnit olivat niitä kaikkein pahimpia.
Jossain vaiheessa pidettiin palaveri, joka käsitteli kiusaamistani. Siellä oli eräs sosiaalityöntekijä, joka väitti, ettei minua edes kiusata. Onneksi kouluni vahtimestari aukaisi suunsa ja sanoi tietävänsä varsin hyvin, mitä koulussa tapahtuu. Ihme kyllä olisikin jos hän olisi väittänyt jotain muuta. Opettajien mukaan he eivät olleet havainneet mitään, mutta minusta kyllä tuntuu että opettajan on aika vaikea olla huomaamatta, jos suunnilleen koko yläaste ehkä pariakymmentä oppilasta lukuunottamatta on yhden oppilaan kimpussa sanallisesti.
Joskus, kun kiusaamiseen puututtiin, sillä ei ollut toivottua vaikutusta. Kiusaaminen saattoi jatkua viiden minuutin päästä uudelleen täydellä teholla ja sitäkin voimallisempana. Todellisuus on ikävää, mutta niin se vain on.
En ole katkera kiusaajilleni, mutta ei minusta toki tunnu mukavalta ajatella monen vuoden tuskaa, joka näkyy ja tuntuu elämässäni omalla tavallaan vielä tänäkin päivänä. Eihän tuosta nyt niin kovin montaa vuotta olekaan.