18.09 kirjoitetussa viestissä kysyttiin liikkeistä miehen pään sisällä. Tässä jotain omia ajatuksia ja kokemuksia, sekä oma "toimintasuunnitelma".
Kännäämistä lienee kovin monenlaista lajia. Yökerho/biletys, kapakkakaljottelu, yksin murjotus ( itse kuulun tähän ryhmään )sekä pihalla puuhastelu.
Olen hyvän kaljoittelukaverini kanssa paljon pohtinut dokaamista. Sen syitä ja mielekkyyttä. Yhteisenä nimittäjänä( normaali käyttö ja yöjuoksu poislukien )lienee miehen henkinen pahoinvointi tai itseään pakeneminen. Pienessä pilsnerissä on helpompi olla, kunnes sama arki on aamulla edessä uudestaan, morkkiksen kera.
Tämä on valitettavasti se helpoin ja huonoin hoito, josta tulee luonnollinen " normaali? " tapa toimia. Helposti karkaa mopo. Vituttaa, haenpa tupakkia ja kepua tai lähden baariin.
En oikein jaksa uskoa, että puoliskolla on paljon työkaluja käytettävissä jos mies toimii näin. Harva mies on niin tyhmä, ettei tiedosta kaljottelun haittoja ja seurauksia. Oma puolisoni ei ole minulle koskaan nalkuttanut ja onneksi meidän ei ole asiasta tarvinnut riidellä. Olen saanut olla autotallini takahuoneessa kuuntelemassa Popedaa päissäni. Ystäväni vaimo on toiminut juuri päinvastoin. Riitaa, räyhäämistä, ulkoruokintaa, avioerouhkauksia etc. Kummassakin tapauksessa lopputulos on ollut sama, kunnes..
Jotenkin kumpaisellakin meistä alkoi itää ajatus koko homman järjettömyydestä. Kankkusaamut rupesivat ällöttämään. Miehen pitää ! oivaltaa! tämä itse ! Kun TK lääkäri vielä kertoi, että sisuskalut ovat vielä ( toistaiseksi ) kunnossa, se riitti.
Kaverini otti " varmuuden " vuoksi antabuskuurin, se on hänellä toiminut. ( Perusteena: Helppo kävellä kaupassa kaljaosaston ohi ). Itsellä on toiminut liikunta. Tunnin päivittäinen aamukävely koiran kanssa ja ratsastus 3 h/viikko. Tärkeimpänä ja vaikeimpana asiana on ollut ehkä korvaavan mielekkään tekemisen keksiminen iltaisin. ( lukeminen, uimahalli .. )
Hämmästyttävää huomata, että elämä on yllättävän mukavaa ja helppoa ilman kepua ja morkkista.
Tyttäreni sanoi yhtenä päivänä: Kivaa, iskä, kun et haise kaljalle. Antaa voimia ja motivaatiota olla toinenkin kuukausi juomatta.
T: 33.2/m37v.
Kännäämistä lienee kovin monenlaista lajia. Yökerho/biletys, kapakkakaljottelu, yksin murjotus ( itse kuulun tähän ryhmään )sekä pihalla puuhastelu.
Olen hyvän kaljoittelukaverini kanssa paljon pohtinut dokaamista. Sen syitä ja mielekkyyttä. Yhteisenä nimittäjänä( normaali käyttö ja yöjuoksu poislukien )lienee miehen henkinen pahoinvointi tai itseään pakeneminen. Pienessä pilsnerissä on helpompi olla, kunnes sama arki on aamulla edessä uudestaan, morkkiksen kera.
Tämä on valitettavasti se helpoin ja huonoin hoito, josta tulee luonnollinen " normaali? " tapa toimia. Helposti karkaa mopo. Vituttaa, haenpa tupakkia ja kepua tai lähden baariin.
En oikein jaksa uskoa, että puoliskolla on paljon työkaluja käytettävissä jos mies toimii näin. Harva mies on niin tyhmä, ettei tiedosta kaljottelun haittoja ja seurauksia. Oma puolisoni ei ole minulle koskaan nalkuttanut ja onneksi meidän ei ole asiasta tarvinnut riidellä. Olen saanut olla autotallini takahuoneessa kuuntelemassa Popedaa päissäni. Ystäväni vaimo on toiminut juuri päinvastoin. Riitaa, räyhäämistä, ulkoruokintaa, avioerouhkauksia etc. Kummassakin tapauksessa lopputulos on ollut sama, kunnes..
Jotenkin kumpaisellakin meistä alkoi itää ajatus koko homman järjettömyydestä. Kankkusaamut rupesivat ällöttämään. Miehen pitää ! oivaltaa! tämä itse ! Kun TK lääkäri vielä kertoi, että sisuskalut ovat vielä ( toistaiseksi ) kunnossa, se riitti.
Kaverini otti " varmuuden " vuoksi antabuskuurin, se on hänellä toiminut. ( Perusteena: Helppo kävellä kaupassa kaljaosaston ohi ). Itsellä on toiminut liikunta. Tunnin päivittäinen aamukävely koiran kanssa ja ratsastus 3 h/viikko. Tärkeimpänä ja vaikeimpana asiana on ollut ehkä korvaavan mielekkään tekemisen keksiminen iltaisin. ( lukeminen, uimahalli .. )
Hämmästyttävää huomata, että elämä on yllättävän mukavaa ja helppoa ilman kepua ja morkkista.
Tyttäreni sanoi yhtenä päivänä: Kivaa, iskä, kun et haise kaljalle. Antaa voimia ja motivaatiota olla toinenkin kuukausi juomatta.
T: 33.2/m37v.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miten kauan olit ilman alkoholia, ennenkuin elämä alkoi kiinnostaa selvinpäinkin?
Minulla on ollut vuosia suuria megaluokan ongelmia yksin ratkottavana, lähinnä taloudellisia liike-elämässä. Täysin voimattomaan ja epätoivoiseen olotilaan hain usein kaljapaketin kaupasta ja hiivin erillisen autotallin takahuoneen sohvalle iltapäivällä nollaamaan/ sumentamaan nuppini. Pahimmillaan meni 2-3 pakettia kaljaa viikossa. Parhaimmillaan "vain" yksi 24 pak.
Morkkiksella höystetyllä kankkuspäivänä ei sitten jaksanut ruveta selvittelemään maksamattomia laskuja ja muita ahdistusta ja vitutusta aiheuttavia rästiasioita.
Aivan parissa kolmessa päivässä tulee parempi olo, kun on voimia tarttua esimerkiksi avaamattoman laskukasan kimppuun. Tulee fiiliksiä että ei se niin ylivoimaista ollutkaan. Kun joka päivä budjetoi itselleen jonkun vitutusta aiheuttaneen ongelman ratkaisun ( edes aloittamisen ), alkaa tulla oloja, että " Perkele mä tein sen ! " ( Vielä jos elämänkumppani osaisi tulla kehaisemaan asiasta itse ).
Viikon rajapyykki on ehkä hienompi tunne kun ensimmäinen siemensyöksy !
Masennuspotilaalla tulee helvetin pahoja oloja, itsellä usein aamulla heti herättyä. Tunnin leppoisa aamukävely auttaa yllättävän hyvin. On usein sen jälkeen tarmoa täynnä koko päivän.
Itsellä lakkasi kaljan mieliteko lähes kokonaan noin viikossa. Toki joskus kaupassa tulee sekunniksi mieleen, että Koffia olisi halvalla. Ai niin enhän mä enää tarvi => Tulee supermän olo.
Vältä paikkoja jossa kiusaus kaljotteluun on olemassa. Mene uimahallin saunaan kuuntelemaan vanhojen ukkojen hauskoja juttuja ! Tsemppiä, se on jälkeenpäin ajateltuna yllätävän helppoa. Vituttaa, etten älynnyt sitä aikaisemmin !
T. F33.2 / m37v.
masennus kännäämistä, kyseessä on siis todistetusti toimiva ikiliikkuja.