meitä koko ajan lähemmäs vai kauemmas toisistamme?
Viekö
aika...
261573
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
vie lähemmäs, mutta täytyy pitää varansa ettei ohiteta toisiamme...
niin melko varmasti menisin ohi niinkuin tähänkin asti,koska rakastan toista henkilöä ja olen vielä kaiken lisäksi varattu.Sori.
mutta kerro vähän hänestä niin ei turhaan tässä kukaan ajattelisi, että antaa olla sitten. Muuten, miksi sitten kysyit tuollaista, jos kerran kuulut jollekin toiselle?
Täytyy järjestää sellainen kohtaamis"onnettomuus", ja syyllisethän ei saa paeta paikalta ;)
Lähemmäksi
että meneekö aika näin vain nopeasti eteenpäin, että en enää muista sinua. Minulla on niin paljon tekemistä, että olen unohtanut. Minulla on niin paljon tekemistä, koska halusin unohtaa sinut. En tiedä, mitä minun pitäisi sinusta ajatella. Enää mikään ei tunnu kipeältä. Mikään ei ole niin dramaattista enää. Joskus vain haluaisin kuulla, mitä sinulle kuuluu. Minun tekisi mieli kirjoittaa sinulle kirje. En vain uskalla.
sinun ajattelevan. Minua vähän pelotti ja tuntui pahalta se miten voimakkaasti reagoit joskus. Toivon sinun olevan onnellinen ja tuntuu että olet nyt onnellisempi. Joten hyvä näin. Kirjoita vain kirje. Olisi mukava saada sellainen. Tai ylipäätään kuulla sinusta ja nähdäkin jos haluat.
(en ole ap.)
Vastaus kysymykseen: Ollaan etäännytty paljon siitä mitä joskus oli. Mutta kuten sanoin, ei se välttämättä ole huono. Olemassa olet silti minulle.
joten kerropa vielä, miten reagoin ja mihin ja mikä pelotti.
en ole tuo äskeinen.
vastauksesi meni? Oletko mies vai nainen? Ja voisitko sinä kirjoittaa ja kysellä kuulumisia jos toinen ei uskalla?
nukkumaan, mutta yritän vastata silti.
Pelotti se sinun herkkyytesi. Reagoit herkkyydellä. Reagoit minun toimintaani. Pelkäsin ettet pidä minusta ja olin kuitenkin tyytyväinen että vaikutit pitävän, vaikka suhteenalkumme olikin karikkoinen.
Vastaukseni meni pääkaupunkiseudulle (aika lavea määritelmä) ja nainen olen. Voisinhan minä varmaan kyselläkin, mutta siihen menee oma aikansa.
että minulle on yksi pieni ongelma nimittäin etten pysty reagoimaan kohtuullisesti. Minulla menee yli. Tulee liika tunteita ja tulen murheelliseksi. Mutta nyt olen onnellisempi. Toivottavasti sinäkin olet onnellisempi.
Olen jollakin tapaa paremmin balanssissa kuin ennen. Minusta tuntui, etten tuntenut itseäni ja tuli väsymiseen liittyviä romahduksia, joita en kestänyt. Kuulostaa hullulta ja sitä se ehkä onkin.
Ja Hän on olemassa minulle sydämessäni.
vastaan vielä tähän. Pidin sinusta, mutta reagoin yli. Olen herkkä ihminen, mutta se on enemmän rasite. Suhteen alku oli karikkoinen, mutta ei mietitä sitä. Nuku ja lepää nyt, hyvää yötä.
Reagoit aika voimakkaasti ja nopeasti. En oikein tiennyt mitä tehdä ja niinpä en oikein tehnyt mitään. Halusin ja haluan hyvää sinulle. Jälkiviisaana olisi pitänyt yrittää paremmin jutella sun kans ja kertoa ne todelliset syyt mitkä minua vaivasi. Mutta ollaan kai tässä samanlaisia. Kumpikin teki lähestymisiä, mutta kun ei voi toisen ajatuksia tietää... Sinunkin olisi pitänyt kertoa ne asiat mitkä sinua vaivasi eikä jättää kaikkea oletuksien varaan. Kun ei kuitenkaan silloin alussa niin hyvin tunnettu, niin voi olla että ne olettamukset meni kummallakin vähän metsään.
Minun perimmäinen vaikuttimeni silloin alussa oli oma epävarmuuteni. Ja siksi siitä puhuminenkin oli vaikeaa. Yritin olla vahva ja pitää pintani, mutta sitten kaikki kuitenkin hajosi käsiin. Kun en pystynytkään. Eli oikeastaan yritin ihan väärää asiaa, kun olisi ennemminkin pitänyt yrittää niin että olisit ymmärtänyt miksi toimin niin kuin toimin. Ja vastaus on just se yksinkertaisin eli en kestänyt omaa epävarmuuttani. Luulen että se tunne on tuttu sinullekin? Miksiköhän se kuitenkin on vaikea hyväksyä toisessa. Odottaa toiselta sellasta mihin itsekään ei olisi pystynyt.
Sinänsä ymmärrän sinun toimintaasi näin jälkikäteen paremmin. Minäkin olen liian herkkä ja se vaistonvarainen itsesuojelu mikä iskee päälle monesti estää sen että voisi ymmärtää toisen näkökulmaa - paitsi sitten myöhemmin kun omat tunteet on rauhoittuneet. Siksi tilanne ei nyt välttämättä olekaan huonompi vaikka olemme etääntyneet. Ehkä se oli silloin liikaa meille molemmille. Silti tuntuu että me olemme toisillemme jotain erityistä, mitä muut ei ole. Ymmärretään ja luetaan toisiamme paremmin. Siksi siinä meidän yhdessäolossa olikin jotain erikoisen hyvää. Sovittiin toisillemme niin hyvin, kuin palapelin palaset tai magneetit joiden navat vetävät yhteen.
vaivaamaan.. sivulta tulin :)
sellainen ketju, jossa kukaan vastaaja ei ollut edellinen. Mukavaa, että meitä on paljon ja pidämme toistemme viesteistä :D
mieltä..itse olet??
hankalia, mutta toivoisin tietysti että lähemmäs.
tähän tarvitaan joku selvittämään asia.
niin sinäkin. :(
Et nykyään edes vastaa jos kysyn jotain. Siksi en enää kysykään... et välitä enää. Aika on tehnyt tehtävänsä.
sellaisia lähestymiskieltoja niin pitäisköhän meidän hankkia aivan päinvastainen.
Etääntymiskielto!!
mulla ja hänelle. Laitankin heti tilaukseen..
Lähestymiskieltoja määrää oikeus.
Etääntymiskieltoja ... hmmm. vaikeus? :))
Ajattelin, että kyllähän tämä mielenterveyttä tuntuu välillä koettelevan, niin olisiko vaikka joku mielenterveysviranomainen? :)
antais rakastumisreseptin.Se kädessä sitten oikean henkilön luo."Kato minkä antoivat, tässä ei vissiin auta muu kuin ..." :)
etääntymiskieltoja määrää sydän :)