Vähän huvitti itseäni se hetki jälkikäteen, kun yritin ensimmäistä kertaa puhua sinulle, kiemurtelin ja kangertelin, enkä saanut sanaani suusta. Häpeällisen nolona sitten laahustin pois...
Ensimmäisestä kerrasta asti, kun sinut näin, olit joka päivä mielessäni.
Päivä päivältä aina enemmän. Mietin vain ja mietin, mitä sinulle sanoisin, mutta poltin sen ajan vain miettimiseen ja tuhlasin tilaisuuteni...
Mutta edes se kieltäytyminen ulospyyntöönikään ei tappanut sitä ihastumisen tunnetta sinua kohtaan. Vasta ensi kesänä uskalsin sitä sinulta kysyä, mutta jollen olisi koskaan kysynytkään, en koskaan olisi saanut tietääkkään. Kerroit olevasi varattu. Iso pettymyksen tunne valtasi minut. Mutta edelleen minun ajatuksissani juoksit. Ja silloinkin, kun huomaan sinun katsovan edes minuun päin, vaikka sattumaltakin, toivon, että aika pysähtyisi siihen paikkaan ja saisin nauttia siitä hetkestä. Sinun katseestasi. Kestäisipä se hetki kauemmin kuin sen puolen sekunttia. Eikä vain katseestasi, vaan kaikesta sinusta. Silmäsi yhdessä kasvojesi kanssa luovat sen kauniin kokonaisuuden, jota voisi ihailla ja katsoa ikuisesti. Se onni vaan on jonkun muun. Häpeällisenä en uskalla katsoa takaisin, vaan käännän katseeni pian pois...
Kukaan ei sitä näe, ei kuule, ei tiedä, ei luule, että sinua rakastan salaa. Et edes sinäkään. Aina voin salaa rakastaa, rakastin ja tulen rakastamaan. Mutta se on vain yksi toteutumattomaksi jäävä haave ja pettymys muiden joukossa. Se on niin väärin.
Ensimmäisestä kerrasta asti, kun sinut näin, olit joka päivä mielessäni.
Päivä päivältä aina enemmän. Mietin vain ja mietin, mitä sinulle sanoisin, mutta poltin sen ajan vain miettimiseen ja tuhlasin tilaisuuteni...
Mutta edes se kieltäytyminen ulospyyntöönikään ei tappanut sitä ihastumisen tunnetta sinua kohtaan. Vasta ensi kesänä uskalsin sitä sinulta kysyä, mutta jollen olisi koskaan kysynytkään, en koskaan olisi saanut tietääkkään. Kerroit olevasi varattu. Iso pettymyksen tunne valtasi minut. Mutta edelleen minun ajatuksissani juoksit. Ja silloinkin, kun huomaan sinun katsovan edes minuun päin, vaikka sattumaltakin, toivon, että aika pysähtyisi siihen paikkaan ja saisin nauttia siitä hetkestä. Sinun katseestasi. Kestäisipä se hetki kauemmin kuin sen puolen sekunttia. Eikä vain katseestasi, vaan kaikesta sinusta. Silmäsi yhdessä kasvojesi kanssa luovat sen kauniin kokonaisuuden, jota voisi ihailla ja katsoa ikuisesti. Se onni vaan on jonkun muun. Häpeällisenä en uskalla katsoa takaisin, vaan käännän katseeni pian pois...
Kukaan ei sitä näe, ei kuule, ei tiedä, ei luule, että sinua rakastan salaa. Et edes sinäkään. Aina voin salaa rakastaa, rakastin ja tulen rakastamaan. Mutta se on vain yksi toteutumattomaksi jäävä haave ja pettymys muiden joukossa. Se on niin väärin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.