Synnytys muutaman viikon sisään. Lupautunut oleen paikalla. Hirvittää vaan etukäteen se veren/liman määrä. Napanuorakin kuvissa ihan kamalan näköinen. Saattaa laatta lentää.Ja miten sellasen näyn saa pois mielestään.... Onko neuvoja herkälle isukille? Haluaisin kyllä kovasti olla paikalla kun ipana syntyy.
Synnytys ihan kohta...
Miten päin olisi??
182663
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Sinun läsnäolosi synnytyksessä on tärkeää synnyttävälle äidille...jos näin olette päättäneet. Olet siis äitiä jelppimässä ja tukemassa siellä. Sinun ei tarvitse katsella sinne alapäähän. Kiinnitä katseesi rakkaasi kasvoihin ja purista kädestä kiinni. Tue häntä samoin kuin kätilö...mutta eri päässä:). Lapselle ei varmastikkaan ole maailman tärkein juttu oletko tuijottanut hänen syntymäänsä herkeämättä, mutta äidille on varmastikkin iso tuki kun katsot häntä ja avitat henkisesti.
Tämä on miesten keskustelualue!!! Menehän omalle reviirille...
Ei siellä mtn verta ja limaa näy. Sua ei edes päästetä sinne alapäähän kurkkimaan.
jää elämäs tärkeimpiin kuuluva hetki elämättä. Trust me, siinä on niin vauhdikasta ettet ehdi edes ajatella mitään kamaluuksia.
Kun homma on ohi, saat leikata napanuoran ja kylvettää lapses. Voin taata että muistelet sitä hetkeä elämäs yhtenä onnellisimpana vielä vuosia jälkeen. (sun viesti sai mut ajattelemaan seitsemän vuoden taakse ja hyvä muisto on.)
"Onko neuvoja herkälle isukille? Haluaisin kyllä kovasti olla paikalla kun ipana syntyy."
Ei siinä muuta kun että teet mitä hoitajat määrää ja muun aikaan annat naises puristaa sua käsivarresta. Mustelmat häipyy muutamassa päivässä... :-D
Mutta äskeinen kirjoittaja, isä, kertoi kaiken paljon paremmin ja rohkaisevammin. Minä olisin ensin ollut vain ilkeä. Mut siis älä hermoile, ei synnytys ole siinä paikan päällä ollenkaan niin kamalaa kuin kuvissa ja videoissa. Toki synnyttäjää aina sattuu, mutta ehkäpä sitten huomiosi kiinnittyykin enemmän tulevaan äitiin ja hänen kokemuksiinsa, eikä veren ja liman määriin. Ja lopulta tietysti itse päähenkilöön - uuteen elämään, pieneen tyttö- tai poikavauvaan...hui tulee haikea olo kun oma kuopus täyttää tänään 3v...
Jos oikein paljon jännittää, niin silloin kannattaa puhua puolison kanssa peloista ja mahdollisesti synnytyssairaalassa tai neuvolassa ottaa asia esille. Jännittämiseen suunnatun energian voisi tuossa tilanteessa suunnata hyödyllisemmin vaikka puolison tukemiseen. Sovitte vaikka, että saat poistua synnytyksestä, jos tuntuu liian pahalta. Tärkeintä on, että teet tässä tilanteessa mahdollisimman paljon helpottaaksesi puolisosi elämää. Jotkut ovat herkempiä kuin toiset, miehen ei synnytyksessä ole PAKKO olla mukana. Ei se tee sinusta huonompaa isää tai puolisoa.
http://www.dailymail.co.uk/femail/article-559913/A-obstetrician-men-NEVER-birth-child.html
hoitaa itse synnytyksen. Verisenä äidin mahan päälle nostettu vauva on kyllä kaunis eikä ruma näky. Joissain paikoissa isä saa kylvettää vastasyntyneen.
Mä lähin käytävään kun tuntu kestävän ja kestävän. Sanoin kätilölle ja pari valittua sanaa ja läksin. Huono kuva jäi koko touhusta. Luvataan toista ja tehään toista.
Minun mieheni ei tule synnytykseen mukaan, molemmat samaa mieltä. Olen saanut tukea raskauden ajan ja koko yhteisen elämän aina tarvittaessa. Synnytyssalissa sitä vaan en koe tarvitsevani. Sen jälkeen taas aivan varmasti :) ja koen sen paljon tärkeämpänä.
En ole tyyppiä, jota lohdutetaan kädestä pitämällä ja lepertelemällä. Ja uskon että synnytyksen aikana minua eniten ärsyttäisi se hyysääminen ja hoivaaminen. Meillä on loppuelämä aikaa ihastella lastamme, ensimmäinen 5 min siis ei ole oleellista. Vaikka lapsen syntymä on ihmeellinen ja upea asia, ei se vastasyntynyt verinen lapsi ole niin kaunis näky.. Vaikka varmaan tippa linssiin tuleekin.
on sussa miestä, kun mielenosoituksellisesti lähdit käytävään, kun ei enää ollut kivaa. Mitä luulet, oliko synnytys naises mielestä kivaa? Musta mun tehtävä on ollut olla vaimoni tukena ja turvana.
saati hyysäämistä. Sen miehen on hyvä olla silminä ja korvina siinä tapauksessa että kaikki ei ehkä suju niin kuin pitäisi.
veressä ja eritteissä kuin noviisit kuvittelevat, ne rähmät pyyhitään kyllä huolellisesti ennen lapsen ojentamista vanhemmille.
Ja mitähän mies siinä tilanteessa voisi tehdä, hyssytellä?
luo jo jotain turvaa. Sen suun voi pitää supussa jos ei ole mitään sanottavaa, myös synnytyksessä.
ettäkö te perkeleen ämmät tajua että tämä on ISIEN palsta
tekstisi perusteella melko nuori, joten varmaan vielä enemmän jännität asiaa. Älä katsele sinne alapäähän, olet vain siellä pääpuolella. Sanot heti, jos huimaa tai on paha olo, ne on siihenkin tottuneet. Saat tuolin ja oksennuskupin. Harvemmin se oksennus tulee ja jos, niin ei siksi, että siellä olisi ällöttävää katsottavaa, vaan jännityksestä. Se kuulostaa pahalta, mutta ei ole mitään kauhuleffakamaa!
Aikoinaan pohdin ihan samaa ja varsinkin pelotti koko tilanna, sillä muija halusi synnyttää luomusti. Hirvitti koko ajatus huudosta ja tuskasta monta tuntii. Muijan kanssa sovittiin että pysyn pää puolella ENKÄ katso värkkiä, ettei maku mee. No kas kummaa yks kaks ollaan salissa viisi viikkoa ennen laskettua aikaa. Sairaalaan ku päästiin suoraan saliin. Kätilö käski mun painaa muijan toista reittä ettei vauvan päätä riko reisillään. Siinä sivussa kätilö sano että katso pää vilkkuu ja minä idiootti katsoin.
Mutta kaiken kaikkiaan synnytys oli nopea ja luomu, kuten muija halus. Tuskaa ja huutoa en edes muista saati sitten pään vilkuntaan ja yhtään ei oo maku värkistä menny.
Eli tee niinkuin parhaaski näet. Synnytys vaan on niin kumma juttu, ettei sitä kannata missata. Ikinä en vaihtais pois ja kolmessa mukana olen ollut.
perus nynnyilyä. osta sian verta ja juo suoraan pullosta, tee se kolme kertaa ja juo se verilimanen oksennuskin vielä heh
Tuliko paha olo ?:o