Ehkä väärä palsta mutta...
Minulle sanottiin että ehkä olenkin vain laiska ja olen alkanut pohtia että on aika todennäköistä että niin onkin. En ymmärrä miksen saa mitään tehtyä, tai vaan ne perusjutut vaan kuten siivouksen, tiskauksen, pyykkäämisen, oman hygienian , kaupassakäynnin, kävelylenkin joskus jne. Enkä aina edes noita, vaan venytän ja venytän. Hävettää. Koko ajan väsyttää. Nukun tai makoilen jossain tietokoneen äärellä, selaan uutissivuja ja turhia keskustelupastoja keskittymättä ja keskustelen mesessä turhia niihinkään juuri panostamatta. Tai sitten vaan istun ja ajattelen "tyhjää". En saa opiskelujuttuja aikaiseksi. Aloitan aina välillä, viimeistään tunnin kuluessa iskee turhautuminen kun ajatukset ei pysy yhtään kasassa, samaa sivua on lukenut kymmenen kertaa, mitään ei muista ja mistään ei tule mitään ja kaikki on niin vaikeaa.
Vaikka kuinka ajattelen kuten on sanottu että se on itsestä kiinni millaista elämää haluaa elää ja mitä tehdä niin en pysty muuttamaan elämää sellaiseksi. Vaikka motivoisin niin en siltikään jaksa. Joskus jos menee jonnekin ulos, niin siltikin odottaa vaan että pääsis pois kun väsyttää. Luennoilla odottaa että pääsis pois kun väsyttää. Jos laitan aikaisin herätyskellon soimaan ja pakotan itseni ylös, löydän itsei iltapäivällä tietokoneen ääreen nukahtaneena ilman että olen saanut väsymykseltä mitään aikaan. Sitten pysyn hereillä jos päätän "juosta" koko päivän istahtamatta, mutta sitten raahaan vaan itseäni väsyneenä ympäriinsä ja teen kaikkea tarkoituksetonta mistä ei ole hyötyä, enkä jaksa keskittyä ympäristöön. Ärsyttää kun oma elämä on vaan pelkkää nukkumista suurin piirtein.
Miten siitä laiskuudesta oikein pääsee eroon? Jos henkinen niskasta kiinniottaminen ei auta niin pitääkö alkaa fyysisesti repimään itseään niskasta ja rankaisemaan jotta aivot tajuais sen paremmin. Joka päivälle joku lista mitä pitää tehdä ja sitten rangaistus jos yksikään niistä jutuista on jäänyt tekemättä? Vaikka sellainen ettei saa nukkua ennen kuin kaikki listan asiat on tehty tai jotain. Kai se kofeiinitableteilla onnistuu. Joskus nuorempana olin aina syömättä niin kauan että sain kaikki kotitehtävät tehtyä, nykyään opiskeltavaa on niin paljon ettei voi kokeilla, eikä se ehkä ole järkevää. Onko teillä jotain miten saatte asiat toimimaan? Moni masentunut kai kuitenkin käy töissä. Miten joku terapia edes tulisi koskaan toimimaan jos on vaan saamaton laiskuri joka ei viitsi tehdä elämässään mitään?
Minulle sanottiin että ehkä olenkin vain laiska ja olen alkanut pohtia että on aika todennäköistä että niin onkin. En ymmärrä miksen saa mitään tehtyä, tai vaan ne perusjutut vaan kuten siivouksen, tiskauksen, pyykkäämisen, oman hygienian , kaupassakäynnin, kävelylenkin joskus jne. Enkä aina edes noita, vaan venytän ja venytän. Hävettää. Koko ajan väsyttää. Nukun tai makoilen jossain tietokoneen äärellä, selaan uutissivuja ja turhia keskustelupastoja keskittymättä ja keskustelen mesessä turhia niihinkään juuri panostamatta. Tai sitten vaan istun ja ajattelen "tyhjää". En saa opiskelujuttuja aikaiseksi. Aloitan aina välillä, viimeistään tunnin kuluessa iskee turhautuminen kun ajatukset ei pysy yhtään kasassa, samaa sivua on lukenut kymmenen kertaa, mitään ei muista ja mistään ei tule mitään ja kaikki on niin vaikeaa.
Vaikka kuinka ajattelen kuten on sanottu että se on itsestä kiinni millaista elämää haluaa elää ja mitä tehdä niin en pysty muuttamaan elämää sellaiseksi. Vaikka motivoisin niin en siltikään jaksa. Joskus jos menee jonnekin ulos, niin siltikin odottaa vaan että pääsis pois kun väsyttää. Luennoilla odottaa että pääsis pois kun väsyttää. Jos laitan aikaisin herätyskellon soimaan ja pakotan itseni ylös, löydän itsei iltapäivällä tietokoneen ääreen nukahtaneena ilman että olen saanut väsymykseltä mitään aikaan. Sitten pysyn hereillä jos päätän "juosta" koko päivän istahtamatta, mutta sitten raahaan vaan itseäni väsyneenä ympäriinsä ja teen kaikkea tarkoituksetonta mistä ei ole hyötyä, enkä jaksa keskittyä ympäristöön. Ärsyttää kun oma elämä on vaan pelkkää nukkumista suurin piirtein.
Miten siitä laiskuudesta oikein pääsee eroon? Jos henkinen niskasta kiinniottaminen ei auta niin pitääkö alkaa fyysisesti repimään itseään niskasta ja rankaisemaan jotta aivot tajuais sen paremmin. Joka päivälle joku lista mitä pitää tehdä ja sitten rangaistus jos yksikään niistä jutuista on jäänyt tekemättä? Vaikka sellainen ettei saa nukkua ennen kuin kaikki listan asiat on tehty tai jotain. Kai se kofeiinitableteilla onnistuu. Joskus nuorempana olin aina syömättä niin kauan että sain kaikki kotitehtävät tehtyä, nykyään opiskeltavaa on niin paljon ettei voi kokeilla, eikä se ehkä ole järkevää. Onko teillä jotain miten saatte asiat toimimaan? Moni masentunut kai kuitenkin käy töissä. Miten joku terapia edes tulisi koskaan toimimaan jos on vaan saamaton laiskuri joka ei viitsi tehdä elämässään mitään?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Onko sinulla diagnosoitu masennusta tai jotain fyysistä sairautta? Mielestäni niiden molempien mahdollisuus pitäisi tutkia, ja kunnolla. Hillitön väsymys ei ole normaalia, eikä laiskuus missään tapauksessa riitä selitykseksi. Jos joku nk. asiantuntija sellaista väittää, niin hänellä on sahanpuruja omassa pääkopassaan.
Älä syyllistä itseäsi laiskuudesta, vaan mene lääkäriin. Ethän sinä voi millään saada aikaan paljon asioita, kun väsymys estää toimintaa! Jos sattuu pissipää lääkäri, niin käy toisella. Miten olisi opiskelupaikan terveydenhoitajan kanssa juttelu alkuun?
Henkilökohtaisesti ajattelen, että ihmiset ovat erilaisia. Toiset saavat aikaan paljon ja toiset vähemmän. Omalla kohdallani yritän ja haluan tehdä työni parhaani mukaan (se vaatii ahkeruutta ja tarkkuutta, mutta ei ole sinänsä kohtuuttoman vaativaa). Kotiasioiden suhteen en ole niin tarkka. Jos en ole siivonnut, ongelma on omani. En viitsi ottaa siitä syyllisyyttä tai stressiä.
Omassa elämässäni olen huomannut, että väärä ammatti on aikamoinen energiasyöppö ja sopiva työ ja harrastukset puolestaan jopa antavat energiaa. Eli kun teen säännöllistä päivätyötä, jossa ei tarvitse asiakaspalvelutaitoja, jaksan olla päivän pirteä ja muutamana iltana jotakin harrastaakin. Olen varsin hidas, joten työn lisäksi en saa monia asioita tehtyä, vaikka ei ole edes telkkua aikaa syömässä. Ja unta toimintakykyni vaatii säännöllisesti 8 tuntia yössä. Ulkoilu ja liikunta tulee työmatkojen sivutuotteena.
Mielestäni terveellä ihmisellä kuuluu olla asioita, joista hän innostuu niin, että ajan kulukin voi unohtua. Terveys ei ole kunnossa, jos kaikki väsyttää, eikä mikään innosta. Fyysisistä syistä mielestäni ainakin kilpirauhasongelmat ja anemiat pitäisi poissulkea. Samoin miettiä, voiko olla uniapneaa tai muuta "unisairautta", jolloin uni on heikkolaatuista ja runsaasta lepäämisestä huolimatta väsyttää.
Tsemppiä selvityksiin! Ikävä kyllä potilaana olo vaatii aktiivisuutta, ja kovin väsyneenä se voi olla vaikeaa. Onko sinulla joku kaveri tai sukulainen, joka voisi auttaa asioiden eteen päin viemisessä, kuten lääkäriajan varaamisessa tms?
Niin mä oon kyllä käyny lääkärillä, terkkarilla ja psykologillakin, ei oo vielä varsinaista masennusdiagnoosia kun en itsekään siihen usko. Varmaan kukaan ei edes usko että oon oikeasti näin väsyny kun hymyilen niin paljon ja en voi ikinä lähteä mihinkään epäsiistin näköisenä. Ja fyysisiin sairauksiin on uskomattoman vaikea saada diagnoosia. Kun kaikki näyttää terveydellisesti hyvältä on saamattomuuteen syynä varmasti vaan laiskuus, sille miten saan sen pois pitäis keksiä keino. Vasta tajusin että vaikka saisin jonkun diagnoosin ja pääsisin terapiaan on se tosiaan mun oma tehtävä piristyä.
Huoh, miksiköhän mä edes valitin tästä tänne, joku ruuvi tipahti päästä....
Täällä yksin täysin samoista oireista kärsivä. Hyvin nukuttuina pävinäkin laiskotuttaa niin paljon, että en saa itseäni tekemään mitään. Joskus nyt saan tehtyä jotakin ja etenkin pakolliset opiskelu jutut teen (joskus en niitäkään).
Ja itsekään en pysty keskittymään välillä näihin lukemisiin. Luen samaa sivua 1000 kertaa ja ei silti jää mitään mieleen.
Ja silti omatunto jatkuvasti kolkuttaa siitä, että jotakin pitäisi tehdä eikä vain oleskella(tv, tietokone, tyhjän ajattelu). Joskus laiskuus on ihan tahallista: en viitsi edes yrittää, kun tiedän että ei tule mitään(mm. kirjan lukeminen) ja joskus sitä yrittää aloittaa, mutta ei siis millään pysty tekemään loppuun, vaikka haluaisi. Sitten sitä rojahtaa vaikka lattialle makaamaan, kun ei kykene. Ehkä hieman dramaattisesti kerrottu, mutta joskus 'voimattomuuden' tunne näin voimakaskin.
Ja itsekin olen sosiaalisesti pirteä, jaksan olla ihmisten kanssa. Aktiivinen siellä päässä. Mutta joskus jos keskustelu menee siihen suuntaan, niin saatan muutamaksi sekunniksi häipyä 'maille halmeille' ajatuksissa ja palata taas maan pinnalle.
Itse olen tässä lähiaikoina menossa tutkimaan onko minulla keskittymishäiriötä(tosin alku kartoitus psykologisella terveydenhoitajalla ensin). Lapsena on ollut 'vakavaa' ylivilkkautta, mutta nykyään vain tällaista keskittymis vaikeutta ja aloitekyvyn vaikeutta( kaikkea muuta, jotka kuuluvat add oireisin)
En sano, että sinun tapauksessa voisi olla, mutta tämä voisi olla yksi mahdollisuus.. Katsele adhd/add oireita, mutta jos ei tunnu omalle, niin sitten se on muussa.
Ja yhdyn edelliseen henkilöön: itseään aktivoivat ja innostavat harrastukset piristää joskus ihan arkipäivänäkin. Itseä ainakin auttaa, että käy jossain ainakin kaksi kertaa viikossa liikkumassa. Liiku paljon ulkona vaikka ihan kävellen! Aivot saavat happea ja itsellä ainakin piristänyt monesti yllättävälläkin tavalla. (:
tuo adhd kuvaus ei kyllä minuun oikein sovi, sen olisi kai pitänyt alkaa jo lapsena ja oon ollu ihan eri tyyppinen ihminen silloin kuin tuo adhd lapsi kuvauksen mukaan.
Kirjoituksessa ei mikään viitannut siihen - päinvastoin!
Ja kyseenalainen koko adhd - kun nuoria ihmisiä katsoo ja itseään ja kavereitaan muistelee niin kakillahan meillä oli ainakin välillä ADHD/ADD.
On se sairaus, mutta ei sitä ole kaikilla joiden mielikuvitus ja mieli ja ruumis hyppii ja pomppii.
ollut lapsena varsinaisesti oireita, mutta psykiatri pitää ADD:tä ihan mahdollisena.
kofeiini aiheuttaa pitkäaikaiskäytössä fyysistä ja psyykkistä uupumusta ja aloitekkyvyttömyyttä. Itselläni meni kerran 2kk etten käynyt edes suihkussa, makasin vain sängyn pohjalla ja murehdin. Vasta kuukausia kofeiinialtistuksen lopettamisen jälkeen alkoi se oma persoonallisuus tulla takaisin.
Alkuperäinen teksti oli kuin minun kirjoittamani. Tosin minulla on masennusdiagnoosi ja käyn terapiassa ja olen kuntoutustuella. Mutta sama siis vaivaa minua, en saa mitään aikaiseksi, väsyttää koko ajan ja aina vain uudestaan päädyn pohtimaan sitä, että jos olenkin vain pohjimmiltani laista ja diagnoosini on mennyt väärin. Joka päivä yritän ottaa itseäni niskasta kiinni, mutta siitä ei vain tule yhtään mitään, en jaksa, tai en saa keskityttyä asioihin jos virtaa on edes hiukan. Tiedän että saisin itseni käyntiin vain jos minua odottaisi rangaistus hoitamattomista asoista. Aiemmin elämäni "sujuikin", koska se rangaistus oli koko ajan olemassa, elin elämääni muiden käskyjen ja päätösvallan ja hallinnan alaisena. Nyt sitten huomaan sen etten saa tehtyä mitään jos ei olekaan kukaan käskemässä. En meinaa pysyä edes hereillä.
joskus harvoin juon kokista tai teetä, mutta muuten en käytä.
jotka toimivat kofeiinin tavoin, homeiden ja suolistosienten erittämät gliotoksiinit esimerkiksi aiheuttavat myös noita oireita.
Itse puhdistin elämäni kaikesta ylimääräisestä roskasta tupakkaa lukuunottamatta. Syön pelkästään hitaita ravintoja, käytännössä luomuruislimppua, linssikeittoa ja papuja, kalaa jne, ei sokeria, hiivaa, alkoholia, kofeiinia... tuolla tavalla sain ärtyneen paksusuolen kuntoon parissa viikossa valkosipulin ja maitohappobakteerien lisäavulla.
Nykyään kokeilen mitä vatsani sietää, ei paljon mitään noiden lisäksi, ilmeisesti kofeiini on vaurioittanut elimistöäni siinä määrin, että saan elää erittäin tiukalla allergikon ruokavaliolla tuntemattoman ajan eteenpäin vaikka ennen vatsani kesti vaikka pieniä kiviä.
Et ole laiska. Selvä masennustapaus. Tarkoitan sairautta nimeltä depressio, en sitä ettälaiskottaa tai ei viitsi. Tuossa on paljon enempi.
Toisaalta jokainen ei ole olemassaolonsa kanssa mitenkään hyvässä suhteessa; maailma on ihmeellinen, pelottava ja ahdistava: pmitä täällä pitäisi tehdä, miksi tulemme, miksi ja milloin menemme.
Jälkimmäiseenkin tilaan puhuminen auttaa: joko ihmiselle joka tajuaa mitä tarkoitat eikä sano: "ota niskasta kiinni" - se on pahinta paskaa.
Tai sitten hyvä psykoterapia. Lääkkeitä ei kannattane ihan aluksi alkaa vetämään, mutta jos et saa terapiaaikaa - säännöllistä, vähintää kerran/2vko, mileluummin useammin, niin ehkä mieto lääkitys, ainakin joksikin aikaa.
Mutta siitä päättää psykiatri. Sinä päätät syötkö.
Mutta kovasti kehottaisin hakeutumaan joko terv.asemalle tai psyk.pklinikalle, ja kerro vähättelemättä asiasi tai sinua ei oteta vakavasti, jos on muutenkin jonoa - kuten lähes kaikkialla on.
Kokeile.
JuKKa-nimimerkin lähettämään viestiin lisäisin vielä sellaisen "vinkin" alkuperäiselle, että kannattaa käydä tekemässä muutama masennustesti ja katsoa, millaisia tuloksia niistä saa. Toki nämä testit ovat vain suuntaa-antavia, mutta ainakin omalla kohdalla ovat osuneet hyvinkin oikeaan.
Kun itse sairastuin ja sain vakavan masennuksen diagnoosin, en millään ollut uskoa diagnoosia oikeaksi. Ajattelin vain, että olin VAIN väsynyt, enkä vain saa mitään aikaiseksi. Mutta olin niin väärässä kuin olla ja voi.
Tee siis muutama testi. Joka tapauksessa kannattaa käydä lääkärin juttusilla.
1. Anna itsellesi lupa olla väsynyt ja masentunut.
Itselläni kesti vuosia tajuta, että tarvitsen totaalisia nollauspäiviä usein, eivätkä ne päivät koskaan osu esim. sunnuntaihin tai pyhiin. Mutta minä tarvin masispäiväni ja minulla on oikeus niihin. Masispäivän (tai päivien) jälkeen olen aina virkeämpi ja saan paljon aikaan. Thats it. Ihmiset on erilaisia. Kaikista ei ole tasaisen tehokkaaseen elämään.
2. Karsi, karsi. Poista kaikki sellainen turha ja tarpeeton elämästäsi, joka on ulkoapäin määrättyä. Jos et saa tiskattua, siirry perkele käyttämään vaikka kertakäyttöastioita. Se ei ehkä ole sosiaalisesti hyväksyttävä tapa hoitaa kotitaloutta, mutta who cares. Yksi vaiva vähemmän.
3. Tarkkaile, mitä oikeastaan teet silloin, kun sinusta tuntuu että et saa mitään aikaan. Kirjoitit että luet "turhia" keskustelupalstoja ja uutisia. Minkälaista mielihyvää haet niistä? Puuttuuko elämästäsi ihmissuhteita? Oletko kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista? Ilmiselvältä vaikuttaa, että et opiskele sitä alaa, joka olisi sinulle kaikkein oikein. Onko laiskuutesi todellisuudessa itsepäisyyttä, et halua myöntää että olet tehnyt elämässä vääriä ratkaisuja?
Minulle tuotti kauan huonoa omatuntoa, kun kirjoittelin muka yleisönosastokirjeitä ym. turhuutta silloin, kun olisi pitänyt kirjoittaa töihin liittyviä raportteja, kunnes viimein tajusin, että työni ei yksinkertaisesti ollut minulle tarpeeksi luovaa, että se olisi ollut mielekästä.
Hei
Mulla aivan samoja oireita kuin ekassa viestissä. Mahdottoman saamaton olen, ja kauheat itsesyytökset päällä :(
Olenko huono, epäonnistunut laiska paska, vaiko masentunut?
Pakko tämän on olla masennusta, ennen sain asioista enemmän nautintoakin. Se vaan ei ole helppoa myöntää itselleen että on sairas.
Huomenna pakko soittaa terveyskeskukseen ja hoitaa asiat kuntoon, loppuelämääni en aio tässä tilanteessa olla!
Voimia kaikille, tosi lohduttavaa etten ole ainut asiasta kärsivä.
Olen monta kerta tarkkaillut itteni mitä teen kun laskostuttaa. Tämä on säälittävä mutta roikkuun päivät pitkät Facebookissa lukemassa muiden elämästä mitä ne on tehnyt ja mitä aikovat tehdä. Se jostain syystä piristää mutta samalla kidutan itteni seuraamaan muiden elämäni ja toivoon että saan siitä inspiraatiota.
Yhteiskunnalle olen todella vihainen ja siitäkin etsin uutta adreaaliinia, pakotan itseni lukea kaikki huonot asiat. Toivoon että se herättäisi minua, niin ehkä se sais minua tekemään lisää asioita että olisi parempi olla.
Samalla en halua ajatella maailman ongelmat. Tuntuu siltä että olen haaskannut jo koko teinikäni siihen että valitan asioista ja yritän tehdä maailmasta paremman paikan.
Yritän oppia että ei saa välittää, mun pitäis keskittyä omaan elämääni enemmän. Se että luen uutiset ja masennun niistä vie niin paljon aikaa. Jos tekisin jotain elämäni kanssa niin ehkä jonain päivänä pystyisin vaikuttaa maailmassa.
Minäkin olen 20v nainen. Olen aina iloinen ja tosi motivoitunut mutta laiskuus ja väsymys pilavat kaiken.
Sitten iskee ihan järkyttävä turhautuminen, tuntuu siltä että pää räjähtää. Ja suuttuu itselleen ihan älyttömästi ja ärsyntyy kaikkeen. Joskus katkasen tämän niin että menen vain nukkumaan töiden jälkeen, ku illalla herää päivä on ohi ei tarvi enään mitään ajatella.
Sit se että minäkin on aamusta iltaan koneella jos on vapaapäivä, ja jos yritän tehdä jotain rupee huimata niin ölyttömästi.
Se että on laiska sekä kärsimätön on todella paha yhdistelmä!! ne harvinaiset kerran kun en ole väsynyt teen asiat niin täydellisesti ja pää toimii niin ihanasti. Tiedän että olen hyvä tekee asioita mutta harmittaa ku väsymys pilaa kaiken.
Nykyään en näe ikinä edes ystävät, ne joka ikinen viikonloppu pyytävät ulos ja en ikinä mee ei jaksa millään vaikka on tosi ikävä kavereita.
Mäki saatan päivät pitkät vain kävellä ympäri kämppä, pää tyhjänä enkä saa mitään aikaseksi. Tämä jos vahingoittaa elämän. Niin monta kerta olen menettänyt loistavia tilaisuuksia ja mahiksia laiskuuden takia.
Miksi ei jaksa edes tehdä asiat mistä tykkää?? olen todella määrätietoinen tiedän mitä haluan ja silti en saa mitään aikaseksi.
Inhottaa ku nykyään en jaksa edes syödä tai katsoa leffa se vie liikaa aivokapasiteettia. Siis ihan hirveetä!! Muut ihmiset tekevät kaikkee kivaa, shoppailevat ja näkevät kaikelaista. Mun elämä vain valuu pois tällä tavalla :(
Ja vielä. Olen niin monta kerta ollut vaikeuksissa koulun tai työn takia. Ihmiset jopa luulevat että en välitä paskakaan mistään ja ihan sama asenteella tulen.
Kukaan ei ymmärrä kun sanon että olen ihan kuin uupunut.
Kun en ole laiska saan kuulla kuinka vastuullinen olen, tarkka, sanon mielipiteet. Kun on huono päivä pilaan maineeni ihan lopullisesti.
Kavereiltakin saan joskus kuulla että miksi olen näin tylsä ja vakava. Siis en vain jaksa olen niin flegmaattinen kokoajan.
Minulla on melko suuria tavotteita elämässäni, minun ammattini ei ole edes kovin helppo, ja Suomessa on todella vähän töitä. Joten ois tarkoitus tehdä jotain suurempia asioita ehkä jopa ulkomailla.
Vau tuo kuulostaa niin omalta. Mulla on tulossa ulkomaanmatka enkä pysty hoitamaan omaa osuuttani kunnolla. Kaveri, jonka kanssa olen menossa, on hirveen vihanen kun en ole saanut mitään aikaseksi ja sanoo just ettei mua kiinnosta tippaakaan. En jaksa enää sanoa, että välitän, koska sillä ei tunnu olevan mitään vaikutusta. Hän pitää mua lapsellisena typeryksenä joka ei tiedä, ei osaa eikä tee mitään ja etten ole kiinnostunut muista ihmisistä, että miltä heistä tuntuu kun en mitään tee ja pilaan heidän elämän sillä tavalla.
Tämä sama asetelma mun ja hänen sekä muiden kaverien ja perheenkin välillä on ollut jo kauan. Vuosia jo. Nyt vaan tekee mieli luovuttaa ja yrittää uskotella itselle, että olen tosiaan se typerä ja lapsellinen ihminen, joka ei välitä muista ihmisistä vaan keskittyy vaan omaan napaansa.
Joskus on parempia päiviä, kun just pystyy olee tosi tehokas jne., mut sit tulee taas sama, ettei vaan kykene. Ja olen tosi ulkoaohjautuva monessa asiassa, missä 23-vuotias normaalisti päättäisi ja toimisi itsenäisesti. Joskus haluaisi vaan nukkua kaikki päivät ohi, niin ei tarvis ajatella niitä asioita mitä pitää tehdä. Ja se, että mulle ollaan vihaisia ei ole kauhean mukava motivaattori. Joskus mietin, että olisin vaan yksin, mutta sitten turhautuu siitä, että ei ole sosiaalista elämää, vaikka silloin ei olisi kukaan valittamassa mun saamattomuudesta. Ei se sillä korjaannu, mutta...
Olen miettinyt, että mulla on varmaan masennus tai jokin muu psyykkinen juttu, mutta en halua diagnoosia, koska pelkään sen pilaavan mun tulevaisuuden siinä ammatissa, mihin olen juuri valmistumassa.
ON EROTETTAVA MASENNUS ja LAISKUUS. Masentunut EI ole laiska tahallaan.. Se ei vaan jaksa. Itselläni on masennus ja aluksi en ollenkaan uskonut että kyse voisi olla siitä.
Netissä löytyy masennustestejä, joita kannattaa kokeilla. Ks. linkit:
http://www.xestia.net/testit/bdi.php
http://www.tohtori.fi/?page=591031
http://www.suhdesoppa.fi/testit/masennustesti/
Onko sinulta otettu verikokeita. KILPIRAUHASEN VAJAATOIMINTA aiheuttaa vaikeeaa VÄSYMYSTÄ JA MASENNUKSEN KALTAISIA OIREITA. Kannattaa keskustella sen mahdollisuudesta lääkärin kanssa ja pyytää kilpirauhasverikokeita. Kilpirauhasen vajaatoimintaa hoidetaan Thyroxin-lääkityksellä ja oireet helpottavat sen myötä.
Myös ALHAINEN HEMOGLOBIINI voi olla syynä väsymykseen.
EN USKO ETTÄ OLET LAISKA!! SIIHEN LÖYTYY VARMASTI JOKU JÄRKEVÄ SYY, MIKSI ET JAKSA!!
Et ole laiska! Laiska ei edes halua tehdä, laiska ei välitä, laiska ei kirjoittaisi tänne. Sinulla on joku juttu: masennus, uniapnea, huonot veriarvot, kirlpirauhasongelma, keliakia, sopimaton ruokavalio... onhan noita väsymyksen aiheuttajia. Itselläni synnytyksen jälkeinen masennus aikoinaan aiheutti juuri tuommoista. En saanut itselleni enkä lapsille vaatteita päälle. Yökkärissä meni kaiket päivät. Ruuan laitto oli kauhea koettelemus. Neuvolan seinältä sitten huomasin listan masennusoireista ja kaikki täsmäsi. Siinä ohjattiin tekemään joka päivä joku juttu. Päätin siis joka aamu lähteä lasten kanssa lenkille ja ulos. Aluksi se oli aikamoinen voimainponnistus, mutta sitten tilanne alkoi helpottua. Olen sittemmin sairastanut senverran pahaa ahdistusta, että siihen ei ulkoilut auttaneet, tarvitsin lääkityksen.
Suosittelisin lääkärille menoa. Ainakin verikokeet pitäisi ottaa ja selvittää, keliakia, kilpirauhanen jne. Kofeiinitabletit ei auta kuin hetkellisesti, lopulta vain pahentavat tilannetta. Se sijaan suosittelen B-, D- ja C-vitamiinien tankkausta sekä rautaa. Muista että sokeri ja vehnäjauho ainakin väsyttävät. Oleile paaaaaljon auringossa, se saa serotoniinin erittymään. Ja terveellinen ruokavalio, koita vaikka vähähiilihydraattista ruokavaliota, monet sanovat sen piristävän, itse en ole jaksanut vielä sitä koittaa, ajatuksissa on kyllä. Liikunta on hyvä. Oikeen semmoinen hikiliikunta: lähde jumppaan, kuntonyrkkeilyyn tai muuhuun sellaiseen liikuntaan, jossa on ohjaaja, tulee tehtyä paremmin kuin yksin. Sen jälkeen on reippaampi olo.
Tässä jotain, mikä auttaa minulla kun "laiskottaa" :)
MEDITAATIO ON VASTAUS KAIKKIIN ONGELMIINNE ! en tosin tie onko esim kilpirauhasongelmiin mutta uneen masennukseen yms AUTTAA
Kyllä tää saamattomuus on ainakin osittain masennuksesta johtuvaa ja samalla se ajaa entistä pahempaan masennukseen. Vituttaa.
Itse saan keskimäärin yhtenä päivänä viikossa mitään aikaan. Muuten nukun 12-15 h yöunia ja loput ajat istun koneella odottaen, että pääsen takaisin nukkumaan. Ulkoisista tekijöistä olen sulkenut keliakian pois ja kilpirauhasarvotkin on mitattu kahdesti, eikä niissä ole ollut mitään poikkeavaa.
Se ei todellakaan ole laiskuutta, jos elämä muuttuu joksikin raskaaksi taakaksi. Olin
aikaisemmin piirtelemässä paperille aina kaikenlaisia raapustuksia, kun jokin idea
välähti päähän. Rakenteluprojekteissa piirtelin aina kaiken hyvinkin tarkasti paperille,
sitten vaan toteuttamaan. Enpä ole piirrellyt 10 vuoteen, hyvin harvoin enää, ne
vähätkin melko tökeröitä tuherruksia. Se vie myöskin luovuuden, jos sitä on aikaisemmin ollutkin, jäljelle jää vain rujo varjo entisestä, semmoinen haamu on
vain jäljellä täällä enää vaeltelemassa, varjoissa. Kaipuu päivänvaloon vain jää
vaeltajalle, entiselle jaksajalle.