Jep

Mitä olette mieltä siitä jos tälläinen viisikymppinen äijänkuvatus liittyy seuraanne ainakin silloin tällöin?

Sanon suoraan sen, että en juurikaan ole samaa mieltä kenenkään kanssa enkä missään milloinkaan ala joojottelemaan mitään enkä ketään. Olen ns vittumainen äijä mutta vain niiden mielestä joiden kanssa olen erimieltä eli kaikkien.

Minulla on omat mielipiteeni enkä niistä luovu joskin olen sikäli elastinen, että jos joku voi todistaa mielipiteeni vääräksi annan hänelle raikuvat aplodit mutta mielipiteestäni en luovu.

Niin lukenutta tai viisasta ihmistä ei netissä ole jota kumartaisin ja jonka kanssa en ryhdy väittelyyn jos siihen aihetta on. Tästä löytyy todisteita historiasta kun Matti Vanhanen kirjoitti maailmanmenoon ja samalle palstalle muudan spr.n edustaja tsunamin jälkeen. Sen isommat herrat eivät ole eteen sattuneet mikä luettakoon heille onneksi. No, jokunen kerta on tullut käytyä debattia tiedepalstoilla eri proffien kanssa mutta heissä ei ole oikein mitään mistä pitäisi erikseen mainita.

Olen kirjoittanut palstoille noin seitsemän vuotta, välillä aktiivisesti ja välillä laimeammin. Etupäässä olen kiinnostunut maailman tapahtumista, keittiöpsykologiasta, askarteluhuonefilosofiasta ja tieteestä.

Eniten minua kiinnostaa kuitenkin ihmiset, heidän mietteensä ja reaktionsa, käytöksensä ja tapansa.

Pyrin kirjoittamaan humoristiseen sävyyn vaikka näissä ensimmäisissä kirjoituksissa sitä ei ole ja vakuutan saavani noin 25% nauramaan ainakin kerran vuodessa.

Kirjoitusvirheisiin en ota kantaa, en omiin enkä muiden. Olen yrittänyt opetella kirjoittamaan katsomatta näpikkään mutta aina jokin merkki tulee väärin joka lauseeseen ja sen huomioon ottaen on turha mekastaa muiden tekemistä virheistä.

Olen 50v 180 senttinen ja 75 kiloinen käpikkä joka huomaa vanhuutensa ainoastaan ryhtyessään partaa kasvattelemaan. Siitä tulee 85% harmaa mikä toisaalta viehättää toisaalta panee miettimään kaiken rajallisuutta.

Seuraa en etsi ellei joukossanne ole suurtilallista joka tahtoo kerran kuussa nähdä mutta maksaa kahdesti kuussa palkan.

Nimmaria ei ole eikä tule mutta tekstini tunnistaa riippumatta sivuseikoista.

Sovinko joukkoonne ja saanko luvan?

Ennen päätöksentekoa haluan korostaa sitä, etten ole juuri koskaan samaa mieltä ja vaikka olisinkin löydän puutteita kirjoituksista.

Uskokaa pois olen vittumainen äijä ja tiedän kaikesta kaiken.

kun kirjoittelet noinkin myöhään yöllä. Joukkoonhan mahtuun. Kuka sitä nyt sopivuuksiaan kyselemään keneltäkään. Pidätkö ylipäätään ihmisistä vai oletko vaan niin paras. Entäs kun alakulo iskee. No ei tietenkään iske. tollanen jäntevä jässikkä tekee tietty 1000 punnerrusta ja kun hiki virtaa niin saa taas endorfiinia pintaan ja rintaan. mut jos alakulo ja sanailun ja kaikkitietävyyden tuoma ilo katoiskin ni mitä gubbe sit ajattelet. Siis raadollisina hetkinä. Uskallatko olla itsellesi rehellinen. Tiedäthän että ripaus nöyryyttä myös kaunistaa. Et tietenkään halua olla kaunis. Jäntevä ja kurinalainen varmaan oletkin ja komia??Huomenta vaan ja mee ekaks suihkuun ja kuivaharjaa itteäs ni saat veret kiertoon. Mä taas oon kiltti mut ku sekään ei oikein kannata. Kuka nyt hymyistä kostuu.

Tervetuloa vaan. Uudet tyypit tuovat juttuihin uutta näkökulmaa, varsinkin jos olet niinkin kriittinen kuin lupasit.

uusin vaattein?

...vanhalle Gubbe Nooalle. Tervetulemas palstalle pomppimaan, sikälimikäli omaat sitä paljon puhuttua sydämen sivistystä. Mitä se sitten kunkin mielestä pitää sisällään.

Aijotko vanhana gubbena täällä norkoilla, vai vaihteletko tamineita päälles jokaisen vastauksesi välissä? Annatko muiden mietiskellä, että onks toi ny sit se uus gubbe-tulokas vai joku muu?

Mukavaa, jos kärvisteltyäsi pari vuotta yksin, sanot olevasi kerrankin elämässäsi tyytyväinen.
Minä en kuitenkaan siihen usko, usko tai älä.

Hyvää lauantaita sinulle ja samalla tervehdykset muillekin palstalaisille :)
Mukavaa, kun on viikonloppu.
Aikomus oli lähteä tänään puolukkaan, mutta en nyt tiedä sitten, kun alkoi tuo hirvenmetsästys ja mun puolukkapaikat ovat juuri siellä, missä hirvimiehet tallustelevat. En taida uskaltaa :(

jos et kerran punnerrakaan? Jutteletko taas peilin kanssa ja onko kuontalo jo pesty? Meetkö välillä oikeesti uloskin, peili povitaskussa varmaan? Mäkään en ymmärrä että kukaan vois elää ilman alakuloa. Tää elämähän ihan vaatii sitä.
Siitä voi tulla ihan bestis. Se on uskollista sorttia, seuraa joka paikkaan mukana. Mutta masennukseksi sitä ei päästetä, eihän? Pidetään se vaan omana pikku ystävänä, joka on lopultakin ihan harmiton.
Joskus tuntuu ja niinhän se onkin että meissä ihmisissä on paljon "lämpimiä helmiä" mut me vaan kuljetaan "kovina kivinä". Tarkoitan nyt vaikka tällästen palstojen kasvottomia helmiä, joita välillä tapaa.
Pelätäänkö me oikeesti sitä et toinen ei tykkää ,
jos oon vähänkin vaisu nenätysten? Pitääkö aina aktiivisesti pärpättää vieno hymy huulilla ja tapittaa juttuseuralaista silmiin?
Mitäs jos ei jaksa? No jäähän aina se peili...