Hei! Olen eronnut jo "aikoja sitten". Viisivuotias lapsi, ja huoltajuus on käytännön syistä minulla. Isä muutti kauemmaksi ja lupasi suullisesti kuitenkin tulla usein katsomaan/hoitamaan lastaan usein ja säännöllisesti. Ja ennen piti muutenkin yhteyttä, mutta ei enää. Yhteydenpito on minun "vastuulla". Isä ei pidä yhteyttä ja sitten yhtäkkiä monen kuukauden jälkeen on ottamassa lasta viikoksi. Minusta sen ei pitäisi mennä näin. Yritin jo puoli vuotta sitten, että tehdään kunnon sopimus, nyt ei ole kuin elatussopimus. Voin olla lapsen kanssa esim puoli vuotta kahdestaan ja isästä ei kuulu mitään, vaikka suullisesti olisi edellisen kerran luvannut tulla jo parin kuukauden päästä uudelleen. Nyt vain "odottelen" että isä taas jaksaa tulla ja tuntuu, että kun hän tulee, on se päivämäärä vain minulle käytävä.
Olen onnellinen, että lapsi on minulla, olen onnellinen, että saan jakaa arjen lapseni kanssa. Harmittaa vaan, että lapsi kyselee isistä, ja minustakin olisi varsinkin lapsen edun mukaista, ja myös minun, että isällä olisi säännöllinen velvollisuus tulla katsomaan lasta (tai ottaa hänet esim viikonlopuksi/viikoksi), vaikka joka toinen kuukausi tms.
Mitä oikeuksia minulla on? Kysyin jo aiemmin lastenvalvojalta, mutta isää ei voi pakottaa, se ei ole lapsen edun mukaista. Voiko minut pakottaa antaa lapsi isälleen, silloin kun isälle käy vai voinko kieltäytä? En varmaan, eihän se olisi lapsen edun mukaista.
Olen onnellinen, että lapsi on minulla, olen onnellinen, että saan jakaa arjen lapseni kanssa. Harmittaa vaan, että lapsi kyselee isistä, ja minustakin olisi varsinkin lapsen edun mukaista, ja myös minun, että isällä olisi säännöllinen velvollisuus tulla katsomaan lasta (tai ottaa hänet esim viikonlopuksi/viikoksi), vaikka joka toinen kuukausi tms.
Mitä oikeuksia minulla on? Kysyin jo aiemmin lastenvalvojalta, mutta isää ei voi pakottaa, se ei ole lapsen edun mukaista. Voiko minut pakottaa antaa lapsi isälleen, silloin kun isälle käy vai voinko kieltäytä? En varmaan, eihän se olisi lapsen edun mukaista.
Vastaukset 11
Vanhimmat
tapaamissopimusta, niin sinun ei ole pakko antaa lasta isän mukaan. Toki jos isää kiinnostaa tapaaminen ja lapsi haluaa tavata isäänsä, niin silloinhan se on ok. Mutta jos lapsi kokee jo vieraantuneensa isästä ja mahdollinen tapaaminen alkaa ahdistaa lasta, niin mikään velvollisuus sinun ei ole antaa lasta isälle. Kukaan ei voi pakottaa sinua antamaan lasta isälle, kun ei ole voimassa olevaa tapaamissopimusta.
Eli jos teillä on jotain omia menoja lapsen kanssa ja isä yllättäen haluaisi tavata lasta, niin voit huoletta todeta, että nyt ei käy ja toteuttaa ne aikaisemmin suunnitelmissa olleet menonne lapsen kanssa. Ei isä voi myöskään pompottaa teitä.
Minä itsekkin olen joutunut soitteleemaan lastenvalvojia ja asianajajia myöten, että mitä tehdä. Kaikki sanovat, ettei minun ole mikään pakko antaa lastani isälleen, kuin ei ole muutenkaan pahemmin yhteydessä saati tunne lastaan. Ei minun ole pakko antaa isän sekoittaa lapsen elämään. Sillä lapsen elämän heittäisi taas vain härän pyllyä, kun tapaamisen jälkeen ei isää näy eikä kuulu, saattaa mennä vuosikin.
Onhan kaikenlaisia retkuja, joilla on elämän hallinta hukassa ja eivät kykene säännölliseen isä suhteeseen. Jos kuitenkin pitää tärkeänä, että lapsi tietää kuka on hänen isänsa, voisi antaa isälle mahdollisuulksia. Pari kertaa kun heikkoitsetuntoinen mies saa pakit lapsen tapaamisesta, hän tuskin kolmatta kertaa yrittää. Lapselle voi tulla käsitys, että isä haluaisi tavata, mutta äiti estää. Pompotteluun ei tarvitse suostua. Jos tapaamista ehdotetaan lyhyellä varoitusajalla ja on oikeasti sovittua menoa, voi isälle sanoa kiva kun yrität, mutta sovitaan jokin muu aika.
..kun ei mene tasan onnenlahjat!! Mä taas haluaisin tavata tytärtä niin usein kuin mahdollista, niin lähiäidin ja hänen kihlattunsa normaali perhe-elämä ei saa tietenkään kärsiä siitä.Etäisän ei ole pakko tavata lastaan,jos ei tahdo,mutta jos etäisä nimenomaan haluaa tavata lasta niin lähiäidin suunnitelmat ym. sanelee tietenkin sen miten usein/paljon lasta pystyy tapaamaan.Ja lapsen oikeushan kulkee käsi kädessä äidin oikeuden kanssa.Jos äiti sanoo,että nyt on jotain muuta suunnitelmaa siihen ja siihen aikaan,niin minkäs siinä etäisä ja lapsi oikeuksineen tekee?Äiti on puoli jumala näissä asioissa ja varmaan isäkin,jos sattuu olemaan lähi-isä.
Näissä tapaamiskiistoissa murennetaan varmuudella lapsen itsetunnon kehittymistä. Vaikuttaa siltä, että estävä tai tapaamisille välinpitämätön vanhempi haluaakin siirtää vastuun lapsensa kehityksestä muille,, kuten päiväkodeille, kouluille, psykologeille, terapeuteille, ym.
Pitkittyneistä tapaamisriidoista on seurauksena mm. käyttäytymishäiriöitä, oppimisvaikeuksia ym. ja varmasti ylimääräsitä surua lapselle.
Hyvä suhde molempiin vanhempiin on paras pohja hyvään itsetuntoon. Jos molemmat vanhemmat lapsella on niin on oikeastaan rikos lasta kohtaan kieltää heistä toinen.
joka toinen viikonloppu ja puolet lapsen lomista (jos siis jo koululainen) sinulle.
Miehelläni on melkeistä identtinen juttu. Jos lapsen äidille tulee akuutti meno, pitää poika pystyä ottamaan meille vaikka kahden tunnin varoitusajalla. Jos sattuukin olemaan muuta menoa, vastaus kuuluu: "eikös pojan pitänyt mennä kaiken edelle?"
Jos taas sattuu "äiti-viikonloppu", jolloin sattuu jotain kivaa menoa johon haluttaisiin ottaa poika mukaan, vastaus kuuluu: "mitään ylimääräisiä et saa, sopimuksessa ei niin lue".
Eli tuttua tarinaa on, sopimukset pitää vaan sieltä toiselta puolen.
Miksei molemmille vanhemmille kuukautta,,vaikka sit pätkissä?..
syysloma, joululoma, hiihtoloma ja pääsiäisloma. Jos ne puolitetaan tulee kummallekin vanhemmalle enemmän kuin tuo 1 kuukausi.
Nähdään kuinka lähit (yleensä äiti) yrittää vedättää tehtäessä sopimuksia: "saat kaksi viikkoa lomaa lapsen kanssa..jos menee meillä vanhemmilla lomat "päällekkäin" jaetaan se aika puoliksi!- Ja hups! isällä onkin vain viikko rakkaan lapsensa kanssa..tai lapsella isänsä kanssa!
No tyhmyyttähän tuo on jos siihen menee, mutta kyllä itselläkin on kokemusta äidistä joka tuollaista yrittänyt!
Jos lapsi on jo isästään vieraantunut, ei nyt ainakaan heti kannata yhtäkkiä lasta hänelle viikoksi antaa. Jos hän suostuu lyhyempiin tapaamisiin useammin, voi aikaa tietysti ruveta pitkittämään.
Pyydän: Älä tyrmää ex-miestäsi suoralta kädeltä! Ole pikemminkin iloinen siitä, että hän haluaa, edes joskus, lastaan tavata. Jos itselläsi ei ole todella painavaa syytä olla antamatta lasta tavata isäänsä silloin kuin isälle itselleen sopii, niin mikset antaisi tätä mahdollisuutta?