Siksi että alempana väitettiin, olevan hierarkian jotenkin jumissa, minusta eniro on jumissa, olisipa vielä herran nuhteessa .
Jatkoa Sofia Nivan kirjeestä, Lotalle :
Iäisyysasioissa hänen ajatuksensa ja puheensa näinä aikoina vain askartelivat. En minä kuullut hänen suustansa kolmikuukautisen sairastamisensa ajalla maallista puhetta. Kaikki hänen sanankuulijansa hän jätti Jumalan haltuun .
Ei tule tunnolleni syytöstä siitä, etten ole heille ahkeroinut ilmoittaa kaikkea Jumalan neuvoa heille autuaaksi tulemiseksi, enkä säästänyt ruumiini ja sieluni voimia, sanoi hän vaikuttakoon itse Jumala heissä, että he minun kultuani ottaisivat paremmin vaarin puheistani ja ymmärtäisivät kätkeä sydämiinsä .
Iloisena ja tyytyväisenä makasi hän tautivuoteellaan. lujasti ja ahkerasti sanoi hän totuuden kaikille suruttomille, mutta heränneitä ja uskovia hän puhutteli rakkaudella. Vaikka tautinsa oli raskas ja tuskallinen, niin ei hän koskaan ollut kärsimätön.
Yhtäkaikki anoi hän muutamia päiviä ennen kuolemaansa mammalta anteeksi tunnustaen silloin, että hän oli jonkun kerran tuntenut häntä kohtaan kärsimättömyyttä. Joku päivä ennen kuolemaansa, kun hänellä vielä oli puhetaito, sanoi hän ensin mammalle hyvstit ja kiitti Jumalaa, joka oli hänelle antanut onnea maailmassa ja siunannut heidän avioliittonsa rakkaudella ja ilolla .
Minä sanoin myös hänelle viimeiset hyvästit, minulle ei hän saattanut sanoa mitaan sillä tuli liikutetuksi hyvästelymme aikana . Muuten hän oli sairautensa aikana usein liikutuksissa ja halusi, että hänelle luettaisiin saarnojansa joita oli pitänut kristityille sairaille .
Raamattua luki hän usein ja veisaili Siionin virsiä, varsinkin sellaisia joissa puhuttiin voittajain ja kilvoittelijain palkasta. Hän oli niinkuin se joka on voittanut. Hänen silmistään kuvastui ikäänkuin hän katselisi ja nauttisi tulevaisen elämän suloisuutta.
jatkuu
Jatkoa Sofia Nivan kirjeestä, Lotalle :
Iäisyysasioissa hänen ajatuksensa ja puheensa näinä aikoina vain askartelivat. En minä kuullut hänen suustansa kolmikuukautisen sairastamisensa ajalla maallista puhetta. Kaikki hänen sanankuulijansa hän jätti Jumalan haltuun .
Ei tule tunnolleni syytöstä siitä, etten ole heille ahkeroinut ilmoittaa kaikkea Jumalan neuvoa heille autuaaksi tulemiseksi, enkä säästänyt ruumiini ja sieluni voimia, sanoi hän vaikuttakoon itse Jumala heissä, että he minun kultuani ottaisivat paremmin vaarin puheistani ja ymmärtäisivät kätkeä sydämiinsä .
Iloisena ja tyytyväisenä makasi hän tautivuoteellaan. lujasti ja ahkerasti sanoi hän totuuden kaikille suruttomille, mutta heränneitä ja uskovia hän puhutteli rakkaudella. Vaikka tautinsa oli raskas ja tuskallinen, niin ei hän koskaan ollut kärsimätön.
Yhtäkaikki anoi hän muutamia päiviä ennen kuolemaansa mammalta anteeksi tunnustaen silloin, että hän oli jonkun kerran tuntenut häntä kohtaan kärsimättömyyttä. Joku päivä ennen kuolemaansa, kun hänellä vielä oli puhetaito, sanoi hän ensin mammalle hyvstit ja kiitti Jumalaa, joka oli hänelle antanut onnea maailmassa ja siunannut heidän avioliittonsa rakkaudella ja ilolla .
Minä sanoin myös hänelle viimeiset hyvästit, minulle ei hän saattanut sanoa mitaan sillä tuli liikutetuksi hyvästelymme aikana . Muuten hän oli sairautensa aikana usein liikutuksissa ja halusi, että hänelle luettaisiin saarnojansa joita oli pitänut kristityille sairaille .
Raamattua luki hän usein ja veisaili Siionin virsiä, varsinkin sellaisia joissa puhuttiin voittajain ja kilvoittelijain palkasta. Hän oli niinkuin se joka on voittanut. Hänen silmistään kuvastui ikäänkuin hän katselisi ja nauttisi tulevaisen elämän suloisuutta.
jatkuu
Vastaukset 25
Vanhimmat
Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle, la kuinka hartaasti soisinkaan, että se jo olisi syttynyt! Luuk. 12:29.
Mutta Kristuksen rakkauden vetämisen tekee keveäksi senkin, mikä muuten on meille mahdatonta.
Sillä Jeesuskren seuraaminen pyhityksen ja ristin tiellä, mikä lihalle ja verelle on aivan mahdatonta, käy Jeesuksen rtakkauden vaatimisen kautta keveäksi.
Sentähden Apostoli lisääkin tämän: Me pidämme hänen käskynsä, ja Hänen käskynsä eivät ole raskaat. 1 Joh. 5: 3.
Suuren maailmanjoukon rinnalla on Jeesuksen lauma täällä aina piiskuinen; katsoen suureen ja ylpeään maailman ruhtinaaseen näyttää tämä pikkuinen lauma olevan aivan turvaton.
Jokainen uskovainen tuntee itsenssään perin suurta heikkoutta, syntiä ja kelvottomuutta, josta saatana syyttää meitä ja jolla hän myrkyllisen käärmeen tavoin pistää sydämiimme, saattaakseen meidät heittämään pois uskalluksemme sekä alkamaan hänen neuvonsa mukaan etsiä vanhurskautta ulkona Jeesuksesta.
Hyvä Paimen turvanamme kaikkia lain ja saatanan syytteitä, kaikista synnin ja helvetin valtoja vastaan. Ja Hänen, voitonruhtinaamme, huutaa korkeudesta meille: "Älä pelkää, sinä piiskuinen lauma ", miten kovin ahdistettu maailmassa oletkin, - "sillä Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan ".
Täällä miten miten "piiskuinen "tahansa, älkäämme kuitenkaan siitä loukkaantuko, älkäämme myöskään ruvetko juoksemaan kenenkään muun perässä, vaan pysykäämme Jeesuksessa ja Hänen sanassaan. Olivatpa viholliset miten kiukkuiset tahansa,- mitävoivat he kuitenkaan tehdä meille? Isämme hyvä tahto ja mielisuosio on kuitenkin aina antava meille oman valtakuntansa.
Tarvitseekaan peljätä ? Kun Jumala itse on puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Vanhalla kyykäärmeellä on tosin hyvin myrkyllinen kieli, ja hän syyttää meitä sydämessämme lakkaamatta siitä, että olemme niin kelvottomia ja viheliäisiä syntisiä.
Millainen ilo ja rauhan ilme kuvastui hänen kasvoistaan. Milloin tilan sain, oli mieluimmin tehtävä istua hänen vuoteensa syrjällä ja katsella kuinka uskovainen jättää tämän maailman. Kuolema ei ollut hänelle kauhea odotettava, eikä ollut hänestä ikävä jättää tätä maailmaa. Sillä hän vaelsi jo eläessäänsä vieraana tälle maailmalle.
Kolme päivää ennen kuolemaansa menetti hän puhekyvyn. Tyytyväisenä hän siinä makasi kaiken sen ajankatsellen ympärillä seisovia hymyhuulin, iloisena ja onnellisena. Hän olisi halunut ääneen puhua läsnäoleville, mutta ei ollut siihen voimaa. loppuhetkensä oli keveä, ainoastaan muutamia kertoja puhalsi hän syvenpään henkensä ja niin siirtyi kuolematon osa tästä kuolevaisuudesta kuoleman portin sisäpuolelle, 21.2.1861.
Uskollisen sielunpaimenen pois siirtyminen jätti vilpittömän eroikavan ja murheen, ei ainoastaan krietittyihin ja heränneisiin , vaan myös suruttomiin, silloin vasta tunto soimasi heitä, että olivat sulkeneet korvansa hänen rakkaalle varoituksilleen, nyt he ymmärsivät, että palava kynttilä oli sammunut heidän keskeltään.
Eikä ollut enää sitä joka olisi iltaisin käynyt heidän pirtissään rukousten pidossa ja ja etsimässä suruttomia rakkauden hellillä manauksilla heidän pimeässä loukossansa. Monta ihmistä on tämän tapauksen johdosta herännyt ajattelemaan vakavasti heidän sielunsa pelastusta tässä Pajalan kylässä.
Veljellinen rakkaus, hartaus ja yksimielisyys on tullut kristittyjen kesken suuremmaksi, kun ei ole enää kuka heitä opettaisi ja ruokkisi rieskalla kuten äiti lapsiaan. Suurella sydämen murheella myös me, hänen lapsensa kaipaamme häntä. Hänen kuolemansa on suuresti kehoittanut meitä uuteen hartauteen, erinomattain tunnen minä olevani suuresti ke kehoitettuna .
Uskomisessani minä, joka sain koko hänen sairastusaikansa vuoteensa syrjällä ja kuulla hänen, poislähtevän puheita ja nähdä sen ilon ja rauhan, joka hänellä oli.
Ei nyt muuta rakas sisar, mutta kilvoitelkaamme hyvän uskon kilvoitus, Että saisimme samankaltaisella uskon varmuudella, ilolla ja rauhalla muuttaa maisen majamme, Soassa syntiä ja pahuutta vastaan täytyy meidän olla niin kauan kuin olemme täällä. Mutta suuri on se palkan maksu, joka meitä ja kaikkia uskovaisia odottaa toisella puolella hautaa .
Älä sinäkään väsy vaan ole ahkera rukoilemaan Jumalaamme ja ole varma siitä, että me saamme elämän kruunun Hänen oman lupauksensa ja Poikansa Jeesuksen Kristuksen ansion kautta. Hän on tämän luvannut niille, jotka loppuun asti vahvana pysyvät. Sydämellisiä rakkudenterveisiä läettävät mamma ja muut Pajalan kristityt, mutta ole ensin ja viimeksi tervehditty minulta mieheni kanssa .
Sisaresi Sofia Niva.
Kuten sanottu on, Sofia Niva ei ole tuollaista kirjettä lähettänyt sisarelleen Lotta Jokelalle.
Kannattaisi tutustua paremmin Laestadiuksen elämänhistoriaan.
Ei kannata uskoa kaikkea, mitä sattuu lukemaan.
Kun hieroja olet !
Rauhoitu, kyseessä on Lestadius- tutkija.
Pitää se kutinsa. Luvin sen turkulaasen miehen uudesta Lestadius-elämäkerrasta, (Lars Leevi Laestadius, tiedemies ja pappi) että Lotta Laestadius meni naimisiin 1872.
Onko teutatess sitä mieltä, että Laestadiuksen tytär meni jo eeskäsin Amerikkahan ja tuli sieltä sitten uudestansa Pajalaan vihittäväksi?
Ku teitillä on näitä lestadiustutkijoita, niin kertokaa meikäläiselleki, minkä tähden se seurakuntaoppi nykysin näkyy olevan tiukempi kun ittellänsä Lestaadiuksella.
eiks Laestadiuksen opetus pitäs olla selvillä, jos postillat ym. ovatten käytös?
Minulle tuo ilmoittamasi on uusi tieto, en ole kuullut että silloin vasta, ellei ole toinen avioliitto hän oli jo pitkälti yli 40 .
Että, LLL:ä ei ollut karvanvertaa omaavanhurskautta, mutta nykyisin on . Ja seurakuntaoppi on muissa käsissä kuin seurakunnan . Valtaosa on saarnaajia , eli he tekevät kuin eduskunta, kun he haluavat, että heidän palkkaa koroitetaan he koroittavat , vaikka pitäisi kysyä kansan mielipidettä , he ovat heidät äänestäneet .
Lotta L. meni Ameriikkaan v. 1881.
On se hienoa, että sisar kirjoitti sinne kirjeen jo 20 vuotta aikaisemmin. Mistä mahto saara osoitteen?
Lestadiuksen elämäkerrassa on mukana vaikka minkälaista mystiikkaa.
On hyvä että Lestadiuksen elämää altetaan tutkimaan Lars Lestadius nimisen ihmisen löytämiseksi näiden pyhimystarujen joukosta.
Omalla voimalla emme pääse mihinkään, sillä kaikki mitä ihminen tekee ilman Pyhää Hengen vaikutusta on turhaa. Mutta ensiksi kaikkien meidän tulee muistaa, että kristillisyys ei seiso muussa, kuin puhtaassa alennuksessa, kuten Laetaadius sanoo. Syytä on meillä katsoa perään ja koetella kukin itseämme, että olemmeko oikeassa alennuksessa, kuten Jumalan sana ja hyvä omatunto vaatii .
William Eriksson .
aikamoisessa alennuksessa ollaan, jos ei kirjoiteta asioita oikein.
ylensäkin kaupassa ollaan alennuksessa (50-70%)noin joulun ja juhannuksen jälkeen. Jumalan edessä ollaan nöyriä.
Vain me oppi on puhtaaksi viljeltyä hengellistä ylpeyttä. Se on vain naamioitunut nöyryydeksi.
Että olet oikeassa, niin pilkulleen oikeassa !
Kenenkään ei tarvitse jäädä ilman Jumalan täydellistä vanhurskautta. Se pitää vain nöyrtyä ottamaan lahjana vastaan.
Mitkä hyvänsä verukkeet ja kaikki muu kursailu armon vastaaottamisessa, on nöyryydeksi tekeytynyttä ylpeyttä.
Aivan Niin se on , jokaisella on lupaus, saada lahja vanhurskaus, Jos sen ottaa nöyrästi vastaan. Jeesukselta Kristukselta.
Lopusta 100 lasissa , samaa mieltä.
Soikoon kiitos Jumalalle ,
Herrallemme kunniaa!
Hän on meihin katseen luonut,
lunastanut kansansa.
Pelastajan väkevän nostanut on meille Hän, Täyttänyt on lupauksen,
Profeettojen julistuksen.
Mikon mokouksia Joensuusta, myöhästyin päiväkuuntelusta, mutta Huutavanääni netissä saan uudelleen ja uudelleen puhuja oli sk.
Tuli nyt, Huutavan ääni verkossa, PL. saarnasi päiväsaarnan, hyvän sellaisen Teksti oli Matt.5luku autuuden tuntomerkit .