Psyykkisistä syistä työkyvytön

Et ole ainut, tuntuu siltä että olipa sairaus mikä tahansa, ei eläke/kuntoutustuki irtoa kuin monen valituksen kautta. Odota päätöstä ja see mahd. seuraava valitus juristin kanssa.

Olen todella pahoillani tilanteestasi. Myös itseni puolesta. Juuri kuvailemasi kaltaiset mielivaltaiset päätökset ovat pakottaneet minut roikkumaan töissä, vaikka en täysin työkykyinen olekaan. Sairauslomia on kertynyt parisataa päivää menetelmällä: 5 kuukautta sairauslomaa, kuukausi töissä, kuukausi s-lomalla, kuukausi töissä, kuukausi s-lomalla jne.

Koen, että olisin vähintääkin kuntoutuksen tarpeessa. Mutta kun sairauslomien välillä jaksaa (karrikoidusti) juuri sen verran, että käy töissä ja nukkuu, niin millä sitä energiaa riittäisi kuntoutushakemuksen väsäämiseen. Koska olen itse saanut kerran sairauspäivärahaa koskevan hylyn, tiedän, että mahdollinen hylky heikentäisi vointiani edelleen. Ymmärrän sinua siis tältäkin osalta.

Olen myös miettinyt samanlaista ratkaisua / uhrautumista kuin sinäkin. Toistaiseksi olen vielä roikkunut joukon jatkeena muutaman läheisen vuoksi. Itselleni kuolema olisi suuri helpotus, heille ei.

Mutta mitäpä tässä tilanteessa voisi tehdä. Ei mitään! Poliitikkoja tällaiset asiat eivät näytä kiinnostavan, sillä lainsäädäntöä muuttamallahan tilanne ja toiminta saataisiin inhimilliselle tasolle. Rahaakin muutokset tietysti vaatisivat, mutta rahaahan Suomessa on. Tarvitaan vain poliittista tahtoa sen kohdentamiseen oikeaan paikkaan. Voisikohan tätä Suomen järjestelmää kutsua kiusaamiseksi tai suorastaan heitteillejätöksi. Mielestäni voisi.

En osaa kirjoittaa sinulle lohdutuksen sanoja, kun sellaisia ei oikein ole. Sen verran kuitenkin, että ajattelen lämmöllä sinua ja toivon, että niin sinä, minä kuin kaltaisemme saamme vielä nauttia ihmisarvoisesta elämästä.

Itse laitoin paperit muutoksenhakulautakuntaan. Olin saanu puoli työkyvyttömyyseläkkeen, kun olin hakenut täyttä. Terapeuttini kanssa kirjoitettiin valitus, itse en olisi jaksana. Ajattelin, ettei se päätös mihinkään muutu. Yllätys, yllätys 11kk käsittelyn jälkeen minulle myönnettiin täysi kuntoutustuki (tän vuoden loppuun). Oli vedottu psyykkiseen vointiini, kun olen vastuullisessa työssä, missä ihmishenki kyseessä. Päätöksenteossa oli varmana ollut mukana ihminen, joka ymmärsi mitä on olla masentuneena työelämässä.
Eihän masentuneena jaksa edes huolehtia "päivittäisistä askareista".
Nyt pitäis taas laittaa uutta hakemusta ens vuodelle ja uskon , että se tulee puolikkaana.
Kannattaa laittaa valitus niin rasittavia ku ne ovakki.
Voimia kaikille sairastuneille!

Ensinnä tuohon uhrautumiseen, niin ei sitä saa vakuutusyhtiöiden lääkärit edes tietoon. Vaikka lähettäisit kirjeen, niin siellä on sihteerit, jotka pistävät roskakoriin. Paras uhrautuminen on taistelu.
Nimilläkin on ehkä merkitystä ja vielä enemmän sen psykiatrin tekstin sisällöllä sekä omalla sepustuksella. Sain hylyn kuntoustukeen, en edes hakenut eläkettä, voi olla että se puolen vuoden kuntoutustuki irtoaa helpommin kuin eläke. Olin samassa pisteessä kuin sinä, taistelut on taisteltu, jaksoin sentään työkkäriin ja siellä ohjattiin johonkin "kuntoutuspuolelle", jossa virkailija ehdotti minulle erään merenrantakunnan kivien puhdistusta (hän voisi tehdä jonkin sopimuksen), koska olin erakoitunut ja pidin luonnosta, siis minulla on kaksi korkeakoulututkintoa ja ihan oikeasti tuntui hirveältä, että 25 ehdottaa yli viisikymppiselle kivien kuuraamista jossain rannalla.
Minähän romahdin ja ystäväpiiriini kuului myös psykiatrisen sairaalan ylilääkäri, ilmeisen hyvämaineinen ja hän teki uuden hakemuksen (ei valitusta), maksoin niistä tunneista, jossa käytiin läpi tilannettani ja hän opasti myös sen oman "selviytymisen" kirjoittamisessa. Eläke myönnettiin takautuvasti ja päätös kesti vajaat kolme kuukautta.
Eli sinulla pitää olla todella rankka lääkärintodistus, ei riitä, että siellä todetaan sinun olevan TÄLLÄ hetkellä työkyvytön ja lääkitys on päällä, sinun on itse annettava psykiatrille työkalut kirjoittaa sellainen todistus, että ne vakuutusyhtiössäkin sen ymmärtävät.
Omassa selviytymisessäni kerroin, että en pysty käymään kaupassa, tyttäreni tuo pyytämäni ruokatarvikkeet oven taakse, en halua keskustella hänen kanssaan tai en jaksa, minulla on lappu ovessa, että käy lauantaina suihkussa, sekin tuottaa vaikeuksia. Tosiasioita, mutta kun niitä häpesi, ei ymmärtänyt raportoida vakuutusyhtiöön.
Eli pistäpä haku uusiksi, mieti psykiatri, kaikki pahimman kautta ja uusi eläkehakemus vireille.
Ps. seitsemän vuoden vaikean masennuksen jälkeen elämä on elämisen arvoista, aamulla herään, että mitähän kivaa/tympeää tänään tapahtuu, mutta kuitenkin intoa täynnä kohtaamaan päivän yllätyksiä.

Olen varma, että moni suomalainen on tehnyt jostakin vastaavasta syystä itsemurhan, niin ikään paljon itsemurhia tehdään vuosittain taloudellisista syistä.

Moni itsemurhan tekijä jättää jälkeen viestin jossa kertoo syistä itsemurhaansa. nämä viestit kuitenkin viranomaisten toimesta hävitetään.

Suosittelenkin, että jatkossa kun joku tekee itsemurhan niin lähettää ennen sitä asiasta tiedon medioihin (ja vaikka minulle) = itsemurhaan johtaneet syyt. Tämä yhteiskunnan harjoittama epäinhimillinen kohtelu josta moni kärsii pitää saada julki, sekä se miten apua on yritetty hakea ja saada.

Uskon jopa, että molemmat koulusurmat olisivat olleet rahalla väletettävissä. Poliitikot nyt kilvan toitottava, että jos tilannetta voitaisiin rahalla auttaa niin se raha kyllä löytyisi. Uskallan väittää, että monta kuolemaa voitaisiin välttää rahalla - mutta totuus on, että sitä rahaa ei löydy.

Itse olen vakavan masennuksen takia ollut eläkkeellä jo 20 vuotta. Jäin aika nuorena eläkkeelle, täytän tänä syksynä 57 v. Olin kuntokartoituksessa sairastuttuani ja siellä selvitettiin olenko työkykyinen vai en. Papereihini tuli merkintä psykoosista ja sain sen perusteella määräaikaisen eläkkeen ja lääkkeisiin täyden erityiskorvauksen. Aluksi lääkkeet olivat aivan ilmaisia, mutta nyt niistä maksan 3 euroa/tuote. Muutaman vuoden olin määräaikaisilla eläkkeillä, mutta sitten kun määräaikaiset eläkkeet muuttuivat kuntoutustueksi niin minä sain pysyvän eläkkeen. Kaipa katsoivat jo siinä vaiheessa ettei minusta enää työihmistä tule.

Eihän elämä masentuneena ole hääviä, ja ymmärrän täysin miten vaikeaa on ihmisen käydä työssä ellei ole työkuntoinen. Ihminen oi tehdä työtä vaikka ei olisi fyysisesti enää aivan kunnossa, se riippuu työstä. Mutta kun on psyykkisesti työkyvytön, työnteko on mahdotonta, ainakin minulle se olisi sitä. En saa edes kotitöitä tehtyä siten kuin pitäisi, joskin siihen vaikuttaa kyllä muutkin sairauteni, esim. reuma ja astma. En käy yksin itse kaupassa ja asioilla vaan kotiavustaja hoitaa sen ja auttaa kotona. Jos olen paremmassa kunnossa, lähden mukaan kauppaan, nyt en ole päässyt pitkään aikaan.

Sairauksistani huolimatta olen onnekas siinä mielessä, että minun ei tarvitse enää taistella oikeudesta saada eläkettä, joten toimeentulo on taattu vaikka se onkin niukka. Lisäksi olen saanut kaupungilta kotiavustajan niin minulla on jokin tuki ja turva elämässä.

Se mitä vielä kaipaan, olisi joku ystävä/tukihenkilö jonka kanssa voisin mennä vaikka ulos kävelylle, yksin en oikein tohdi mennä. Pärjäsin vuosien ajan vallan mainiosti, mutta vähän yli vuosi sitten sairastuin reumaan ja fyysinen kuntoni romahti alta aikayksikön, koska jouduin olemaan kuukausikaupalla pahan niveltulehduksen kourissa. Pakostakin sitä sitten jollain lailla putosin kelkasta enkä oikein pääse ylös tästä suosta, mutta uskon että vielä olen onnekas siinäkin asiassa...

Sinulle ja muille samassa tilanteessa oleville toivon sitä, että saatte eläkkeen tms. mitä nyt haettekin, jotta elämänne helpottuisi. Pitäkää huoli itsestänne!

Tsempiä kaikille. Nykään ensimmäinen ja virallinen keino masennukseen on liikunta. Eikä mikään ihan kevyt liikunta, myös lyhyt aikainen tosikova "stressi" hikoilu. Alkaa puhdistamaan mieltä ja mieli suuntautuu ulospäin.

Lääkkeiden sivuvaitukset ovat kauheita.

Yhteiskunta ei ole kenelläkään mitään velkaa, vaan me olemme velkaa yhteiskunnalle ja muille. Siksi meidän kaikkien pitäisi työ työ ja auttamispanoksemme.

Nyt syrjäydytään liian helpolla. Fyysinen ja henkinen on yhtä. Lisäksi ihan rehellinen rukous, puhuminen Taivaalliselle Isälle eli Jumalalle omat asiat ja tunteet ja pojan nimessä niin johdatusta ja apua ja voimaakin tulee. Yksi masennusten ja "äänten" kuulemisten tarkoitus on hakeutua Herran eteen. (varokaa kuitenkin herätysliikkeitä ja karismaattisia systeemejä ja muita hengenkepposia. Jos etsitte ja pyritte kirkkoon, valitkaa huolella).
Vahvistusta ja tsempiä. Elämä ei lopu tähän:-) vaan jatkuu sellaisella luonteella ja mielellä kun meillä täällä on toisella puolella kunnes otamme opiksi. Halaus

Etai facebookisfacebookista jompikumpi näistä ryhmistä niin siellä on mitä uskomattomalla sairaskertomuksia joissa yhteiskunta hylkää, ihmiset menettävätvarans ja jopa asuntonsa-kyllähän sitä halvaantunut pyörätuolipotilas kykenee töihin puolisokeana, meinaa kela!😠 toisessa ryhmiryhmistä oli näitä tarinoitajtarinoita joihin jäi kiukusta lähes koukkuun kun itse kuin niitä useita tunteja kun oma ja miehen terveys oli &-30vuotiaina eläkeläinen...ja kyllä mielenterveysongelmat oma syy...hankalaa oli kunnes psykiatrian polulta löytyi pätevä lääkäri-harmi vain että yleensä pätevyys maksaa ja hän lopetti,joten kuluneena vuotena olen ollut 6kk ilman rahaa ja nyt koditon (onneksi Suomessa on paljon laatuja sekä kotia)

Vai että liikkuminen. Voi hyvää päivää. Vaikeasti masentuneet ei juurikaan pääse minnekään kun ei jaksa ja pysty, ei oo voimia. Niin vielä pitäisi liikkua raskaasti. selvästikin et tiedä asiasta mitään. Ei taida olla omakohtaista kokemusta. Tuollaiset neuvot ei auta. Vaikeuttaa vaan oloa....

Oon ollut nyt väliaikaisella eläkkeellä 3 vuotta. Eläke myönnetty aina vuodeksi eteenpäin. Oon sairastanut yli 10 vuotta(oon 30 v)ja lääkkeet sekä psykoterapia eivät ole tuoneet suurempaa tulosta vaikka kuinka kaikkeni oon tehnyt. Psykiatritkin todenneet että jostain kumman syystä lääkkeet ei esim.toimi mulla samalla tavalla kun monilla muilla. Mun ei uskota enää paranevan. Mutta eläke myönnetään aina kuitenkin vain vuodeksi kerrallaan. Mikä on ihan ok. Mä oon ainakin toistaiseksi saanut ne läpi, monilla ei oo ollut niin hyvinkään:(.

Vtun mielisairas stna.

Mikäs sinulle tuli, kun pitää noin kiroilla??????