Mulla on ongelma joka on vaivannu aika kauan enkä oikeesti tiedä mitä tekisin...eli mulle ulkönäkö on pakkomielle. En osaa nauttia yhtään elämästä mietin vain kokoajan minkä NÄKÖINEN olen! Jos aamulla en ole ehtinyt laittaa hiuksiani tms koko päivä on pilalla. En tiedä mitä tekisin! Inhoan itseäni, olen ruma ja läski ja luulen että kaikki muutkin ajattelevat niin vaikka niin se ei oikeasti ole. Pahinta on että olen alkanut kieltää itseäni syömästä, jotta laihtuisin.
Ihastukseni seurustelee kauniin ja hoikan tytön kanssa ja se tekee minut surulliseksi, ajattelen että jos laihtuisin hän voisi yhtäkkiä tykätä musta.
Mulla on paljon ystäviä, mutta pelkään etteivät he jaksa minua tälläisenä kun oon.
Tää teksti saattaa kuulostaa oudolta mut tajuun et tarviin apua ettei tää menis pahemmaks.
En vaa hyväksy itteeni.
Ihastukseni seurustelee kauniin ja hoikan tytön kanssa ja se tekee minut surulliseksi, ajattelen että jos laihtuisin hän voisi yhtäkkiä tykätä musta.
Mulla on paljon ystäviä, mutta pelkään etteivät he jaksa minua tälläisenä kun oon.
Tää teksti saattaa kuulostaa oudolta mut tajuun et tarviin apua ettei tää menis pahemmaks.
En vaa hyväksy itteeni.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos haluat, niin jatka samaan malliin. Jos et halua, niin hae apua! En tiedä onko sulla ystävää, jolle voisit uskoutua, mutta kannattaa kertoa jollekin. Olet varmaan sen ikäinen että voisit käydä koulupsykologilla (jos se ehtii). Terveyskeskuksenkin kautta voi kysellä aikaa psykologille, tai ehkä voit mennä yksityiselle vanhmepien kanssa?
Jos haluut mailailla yhen ex-anorektikon kanssa, laita mulle s-postia, ni annan sen osoitteen. Se vois ehkä antaa parempia neuvoja kuin mä.
Onk kyl hyvä että sä tunnustat tarvitsevas apua.