Niin, järkytyin tässä juuri miettiessäni asiaa. Olen seurustellut pian kolme vuotta naiseni kanssa, joka rakastaa minua hyvin paljon ja minä häntä. Vai rakastanko? Hän on ensimmäiseni ja suhde on jo vakava, ja mietin että onko tämä silti rakkautta ja päädyin että ei...Pidän hänestä todella, hän on hyvä minulle ja päinvastoin, välittää paljon. Mutta jos vastaani kävelisi samanlainen kuin hän, mutta parempi mm. suuttuisi vähemmän, huomioisi enemmän ym. ymmärrättekö? Ja vannoisi myös elävänsä kanssani onnellisesti läpi elämän, kuin tämä kenen kanssa nytkin olen. Niin mietin, että tietenkin vaihtaisin "paremman ja välittävämmän" ihmisen tähän nykyiseeni. Tuntuu aivan kamalalta. Olenko siis vain riippuvainen läheisyydestä ja välittämisestä tai jotain? Mietin muutenkin aivan liikaa tulevaa, koska tunteista ei voi olla varma, ja jos ne muuttuvatkin.
En siis kohtele häntä mitenkään epäreilusti, mutta nyt tajuten tämän asian niin jos välitän hänestä niin minunhan pitäisi jättää hänet koska ei ole reilua hänelle, että en rakasta (jos näinn nyt oletetaan.) Mutta en voi jättää häntä, koska sitten olisin aivan yksin, ilman ketään. Joten kysymys taas, että en rakasta, vai?
Miksi tunteet pitää olla aina niin vaikeita edes itse ymmärtää...
En siis kohtele häntä mitenkään epäreilusti, mutta nyt tajuten tämän asian niin jos välitän hänestä niin minunhan pitäisi jättää hänet koska ei ole reilua hänelle, että en rakasta (jos näinn nyt oletetaan.) Mutta en voi jättää häntä, koska sitten olisin aivan yksin, ilman ketään. Joten kysymys taas, että en rakasta, vai?
Miksi tunteet pitää olla aina niin vaikeita edes itse ymmärtää...
Vastaukset 5
Vanhimmat
rakkaudelta jos olet valmis vaihtamaan hänet toiseen "parempaan" tuosta vaan.
Rakkaudeksi yleensä ihmiset kutsuvat milloin mitäkin joskus ihan vain lihallista himoa tai toisaalta utopistista ihastusta.
Se mitä rakkaus on parisuhteessa on usein yhteisen olemassaolon tiedostamista ja yhdessä vietettyjen hetkien tärkeäksi kokemista.
Kun ihminen rakastaa yhtä ihmistä hän ei katsele eikä vertaile muihin koska hän ei enää arvioi kumppaniaan sellaisilla kriteereillä. Hän kokee toisen olevan niin erikoinen ihminen ja juuri hänelle sopiva että vaikka toisia voisikin olla olemassa vaihto ei tulisi kysymykseen koska se tarkoittaisi toisesta luopumista.
Kuulostaa siltä että monien muiden ihmisten tavoin pelkäät niin paljon yksin oloa että haluat jonkun lähellesi ja olet nyt tottunut nykyiseen kumppaniisi. Toisaalta rakkaus vaatii myös opettelua ja se mitä koet tällä hetkellä voi olla ohimenevää.
Ei voi koko ajan katsella aidan toisella puolella olevaa heinää joka vaikuttaa vihreämmältä samaan aikaan kun syö omalla puolella aitaa olevaa heinää. Siitä tulee vain huono olo.
Kuitenkin tunteet vaihtelevat aika ajoin ja joskus voi olla tunne ettei tunne enää niin voimakkaasti mutta mietipä sitä jos sinulla ei olisi enää häntä tai et enää koskaan näkisi häntä, miltä se sitten tuntuisi? Olisitko OK sitten? Jos vastaus on kyllä niin sitten kallistuisin sitä asiaa kohti että rakkautta et erityisemmin enää tunne ja on parempi että mietit vakavasti suhdettanne.
Koita nyt nuorimies tehdä ero rakastumisen ja rakastamisen välille.
Mikään ei ole hienompaa kuin rakastuminen, mutta paljon enemmän vaati se rakastaminen!! Siinä jaetaan ne huonotkin hetket kumppanin kanssa.
Rakastumista sen kohde ei välttämättä edes tiedä!
vanhemmatkaan miehet,mitä Rakkaus on.Sekoittavat ja sen rakasteluun. kokemuksella sen sanon..Ja Rakkaus tuntuu koko kropassa,Ja on ajatuksissa mukana kaikkialla, vaikka matka olisi pitkäkin ja ei toista näkisi..
Rakkaus täyttää todellakin koko kropan ja mielen. Tämä päteen rakastumisvaiheessa, se on mennyt (kai) jo tuossa vaiheessa ohi. Mutta mietipä halutko rakastaa kumppaniasi nyt ja tulevaisuudessa. Siis haluatko.
Mielestäni kuulut sarjaan jolla on sopiva kumppani,
mutta ei välttämättä sielunkumppani. Useimmat liitot
ovat varmaan solmittu sen sopivan kanssa, koska on
tosi harvinaista löytää sitä sielunkumppania. Mieti
sitä, oletko valmis sitoutumaan vain sopivaan kumppaniin.