Olen kuunnellut U2 War-albumia ees taas, ja monta kertaa, mutta en vaan tajua mitä niin hienoa kyseisessä levyssä, että se on pitänyt nostaa yhtyeen parhaimpien levyjen joukkoon.
Levyn paljas ja rämisevä autotalli-soundi ei tuo millään tavalla esille yhtyeen parhaita puolia, ja New Years Day:tä lukuun ottamatta levy ei sisällä ainuttakaan kappaletta, joka osoittaisi Bonon ja kumppaneiden nerokkuutta biisintekijöinä. Lähinnä mieleen hiipii ajatus: "Minäkin osaisin tehdä vetävämpiä biisejä", ja se jos mikä kertoo huonosta biisimateriaalista. Mielestäni 2 Waria edeltävää albumia ovat kokonaisuudessaan huomattavasti laadukkaampaa työtä, vaikka musiikkikriitikoiden mielestä asia on juuri päin vastoin.
Kyse on tietenkin pitkälti makua asioista, mutta haluaisin kuulla kommentteja siitä miksi War vetoaa juuri sinuun!? Joku yhtyeen historiaan vihkiytynyt voisi myös valottaa, tekijöitä, jotka vaikuttivat siihen, että War oli omana aikanaan niin suuri menestys?
Levyn paljas ja rämisevä autotalli-soundi ei tuo millään tavalla esille yhtyeen parhaita puolia, ja New Years Day:tä lukuun ottamatta levy ei sisällä ainuttakaan kappaletta, joka osoittaisi Bonon ja kumppaneiden nerokkuutta biisintekijöinä. Lähinnä mieleen hiipii ajatus: "Minäkin osaisin tehdä vetävämpiä biisejä", ja se jos mikä kertoo huonosta biisimateriaalista. Mielestäni 2 Waria edeltävää albumia ovat kokonaisuudessaan huomattavasti laadukkaampaa työtä, vaikka musiikkikriitikoiden mielestä asia on juuri päin vastoin.
Kyse on tietenkin pitkälti makua asioista, mutta haluaisin kuulla kommentteja siitä miksi War vetoaa juuri sinuun!? Joku yhtyeen historiaan vihkiytynyt voisi myös valottaa, tekijöitä, jotka vaikuttivat siihen, että War oli omana aikanaan niin suuri menestys?
Vastaukset 21
Vanhimmat
No erikoinen maku sulla on sitten. U2n viiminen levy on war, sitten se bändi muuttu ihan muuksi. War kuulosta u2 lta, eikä enolta.
seconds
drowning man
surrender
kaikki parempia biisejä kuin yksikään POPilla tai zooropalla. Mutta kaikkia ei voi miellyttää, ei kannata väkisten kuunnella jos ei kiinnosta.
Oli hienoa että bändi teki edes 90-luvun vikan levynsä ilman luottoihmisiään, tosin Floodhan siellä oli mukana mutta Pop oli varmasti juuri sellainen albumi jonka Brian Eno olisi pilannut.
Ostin ton pöp levyn huuto.netistä alle 2 eurolla, mutta kukaan ei sitä osta takasin vaikka saisi sen eurolla.
Warin ole myynyt huuto.netissä monesti 4-5 eurolla, ne menee kaupaksi.
Ei pöpiä kukaan kuuntele/osta.
http://www.amazon.com/Pop-U2/dp/B000001EAQ
Bonon lyriikat parhaita mitä ennen tai jälkeen Popin, ajaton soundi kohdallaan, hienoja melodioita, utuinen tunnelma, toisaalta aggressiivinen, toisaalta todella unenomainen. Yksinkertaisesti bändin paras levy.
"With Pop, they've defied the odds and made some of the greatest music of their lives. Pretty heroic stuff, come to think of it."
- Barney Hoskyns, Rolling stone
http://www.rollingstone.com/artists/u2/albums/album/321527/review/5942462/pop
pop ei mene kaupaksi, kertoo kaiken siitä levystä.
no omistanhan sit yhden u2 cdn kun ei sitä kukaan halua edes ilmaiseksi.
automaattisesti hyvää. Musiikkihistoriassa on varmasti lukuisia muitakin levyjä jotka eivät ole olleet artistin tai bändin suurin menestys kaupallisesti vaikka ovatkin kestäneet aikaa paljon paremmin kuin ne suuremmat menestykset.
Kaksi vikaa U2n levyä on niin häpeällisen ylimakeaa ja ylituotettua radiopoppia että 20 vuoden päästä Pop tullaan varmasti muistamaan paremmin kuin nää kaks vikaa. "Beautiful day" ja "Walk on" varmasti muistetaan 2000-luvun biiseistä, muttei niitä levyjä. Atomic bommikin tosiaan myi Vertigon ansiosta kauheet määrät ja ku sitä mainostettiin enemmän ku mitään ceedeetä historiassa.
mulla on ollut pop huuto.netissä jo yli vuden myynnissä alle 1,5 euroa ei mene kaupaksi, monta waria oon sinä aika kyllä jo myynyt 4-5 eurolla.
että sulla on oikein 10 Waria hyllyssä? :) Mulla on U2:n levyjä vaan yks kappale jokasta, riittäny hyvin. :D
Joku yhtyeen historiaan vihkiytynyt voisi myös valottaa, tekijöitä, jotka vaikuttivat siihen, että War oli omana aikanaan niin suuri menestys?
tekijät: hyvät biisit ei mitkään muut, jos ei sua sytytyä niin kuuntele sitten vaikka ac/dc tä.
http://www.youtube.com/watch?v=aHjAeqNTm3M
1:32 - One of the most haunting guitar rifts in the history of rock, IMO. So simple, yet played so brilliantly.
http://www.rollingstone.com/reviews/album/21858786/review/21884627/war
http://www.amazon.com/War-U2/dp/B000001F3C
http://www.amazon.com/review/product/B000001F3C/ref=cm_cr_dp_synop?_encoding=UTF8&sortBy=bySubmissionDateDescending#R3082B75M3TGIC
http://en.wikipedia.org/wiki/War_(album)
http://www.npr.org/templates/story/story.php?storyId=91380167
http://www.soundi.fi/arvostelut?addvote=5&nid=8046
http://www.amazon.com/War-U2/dp/B0013LPS8Y
http://www.guitarzone.com/w/AlbumReview:_War
U2 - Drowning Man
http://www.youtube.com/watch?v=QsItKZCuEDI
Omistan kyllä Warin, mutta oikeastaan "periaatteesta", kun fani olen. Levyn kuuluisimmat biisithän kuulostaa tuhat kertaa paremmalta livenä ja sama juttu oli myös silloin 80-luvulla kun bändi kiersi keikalta toiselle. Esim. Achtung babyn tapauksessa asia hieman toisinpäin:
Mullenin rummut kuulosti ZOO TV-kiertueella todella kamalalta, siis heikolta. Aivan kuin Mullen olisi hakannut jotain peltipurkkeja! Kaikki voiman tuntu oli rumpujen äänistä poissa.
Mielestäni bändi menikin tuolla kiertueella liian pitkälle futuristista soundia etsiessään ja yrittäessään kuulostaa joltain aivan muulta kuin 80-luvun U2:selta. Oliko rumpujen ääni tekotaiteellista? Todellakin.
Sama tauti vaivaa myös levyä; siinä tosin rummut kuulostaa jonkin verran paremmilta mutta niistäkin puuttuu kokonaan se hakkaava, aggressiivinen voima ja rummut on raivostuttavasti (jälkikäteen muokattu?) siten, ettei rumpujen iskuja välillä edes kuule. Tekotaiteellista? Todellakin.
Pop ja Popmart olikin sitten sellainen pari, jossa kummankin soundit oli kohdallaan, muhkea ja täyteläinen basso ja rummut, muttei kuitenkaan siloteltu tai pliisu lopputulos.
ATYCLB ja HTDAAB taas kuulostaa niin imeliltä että ällöttää.
war oli aikoinaan todella hieno levy ja sähkö viulu sunday bloody sundayssa ja drowning manissa aivan mahtava, kylmät väreeet meni selkärankaa pitkin.
New years day levyn ehdoton helmi.
surrender ja like a song rokkaa.
Todellinen u2 mestari teos, jonka on bändi itse tehnyt eikä mikä daniel lanuaaaaaaaaa...kohta lemuaaaaaa.
... ja tämänhän bändi itsekin jaksaa mainita joka paikassa. War on vain yksi monista U2:n albumeista joiden biisit näytti todellisen laatunsa vasta livenä.
Tässä esimerkki Sunday bloody Sundaysta kuinka hyvältä se parhaimmillaan kuulostaa:
Albumiversio tässä:
http://www.youtube.com/watch?v=Fd1mKaxN6EY
Live-versio vuodelta 2001 Bostonista:
http://www.youtube.com/watch?v=vm2fCn6g1wU
pop on vaan joku pöp mikä oli joskus 97 jolloin radioheadilla oli ok computer ja u2 lla vaan show.
War on u2 klassikko kaikista suurin niistä, varsinkin jos on kuunnellut bändiä vuodesta 81 lähtien niin ei nää joshua tree-achtung baby-pop jaksa rulettaa 2000-luvulla.
"pop on vaan joku pöp mikä oli joskus 97 jolloin radioheadilla oli ok computer ja u2 lla vaan show."
Pop on bändin paras levy. Radiohead ihme tekotaiteellista ininää. Popmart on myös toistaiseksi komein lavashow mitä maailmassa on koskaan nähty. Ja kyllähän Pop myi miljoonia, vaikkei jenkeissä niin suosittu ollutkaan. Jenkit tunnetusti ei ymmärrä moniulotteisen musiikin päälle yhtä hyvin kuin muut. :)
pop on jo yli 10v vanha juttu ja historiaa, jenkit ei ole sen tyhmempiä kuin eurooppalaisetkaan, täällä vaan luullaan niin.
POP ei mene euroopassakaan kaupaksi.
hienoimmista levyistä, jolloin bändi teki musiikkia jota se halusi tehdä, eikä sitä radiopoppimoskaa joka nyt 2000-luvulla myy miljoonia.
"Syökää paskaa, pojat. Miljoona kärpästä ei voi olla väärässä."
Vai voiko?
poppoia ei kukaan muista, sillä ei ole yhtään kunnon biisiä.
u218, monta biisiä sillä kokoelmalla on popilta?
http://en.wikipedia.org/wiki/U218_Singles
perinteitä eli radiopoppiyleisön ja varsinkin jenkkien musamarkkinoiden nuoleskelua.
POp illa nyt ei vaan ole mitään biisejä joita u2 viittisi soittaa keikoillaan, enään. tai hiittejä jotka mahtuu u2n 18 parhaan joukkoon.
Tuossa toinen kirjoittaja kehui Popia. En Popia bändin PARHAANA pidä mut kyl se kolmen-neljän parhaan joukkoon menee.
"POp illa nyt ei vaan ole mitään biisejä joita u2 viittisi soittaa keikoillaan, enään. tai hiittejä jotka mahtuu u2n 18 parhaan joukkoon."
Eiköhä toi oo kaikille selvää et U218 oli suunnattu vanhemman koulukunnan faneille jotka ei Popista tai Zooropasta välitä. Ei vielä tarkota että Poppi olis huono ollu.
Ja näillä kahdella kiertueella jättäneet Popin biisit suurimmalti rauhaan ku bändi haluaa hyvitellä vanhempi fanejaan. Mutta oottakaapas ensi kiertuetta, mulla on aavistus että Popin biisejä kuullaan useammin!
No joo Pop ei ollu näitten miesten uus Achtung baby mut tarviiko ollakaan. Ei tarvi. Popilla on vahva biisimateriaali ja Bonon sanoituskynä toimi tosi nokkelasti ja levyn tyylikin osui nappiin, harva artisti pystyy tekeen noin onnistuneesti vakavasti otettavan rokkilevyn itseironialla lisättynä.
Pitkän linjan U2-fanina täytyy myöntää että on bändi kesyyntyny aikalailla 90-luvun ajoista. Bono keskittyy nykyään enemmä hyväntekeväisyyteen ja politiikkaan kuin musan tekoon. Humanitaarinen toiminta on tärkeää ja hienoa että edes joku uhraa oman PR-arvonsa näille asioille. Mut niin kauan kun Bonoa kiinnostaa enemmän humanitaarinen työ ku musanteko, ei uukkareilta oo luvassa hyvää levyä. Pop oli viiminen hyvä levy.