Löysin hyvän palstan ongelmille ja huolille tai jos haluaa jakaa omaa elämänkokemustaan. Siellä voi keskustella anonyymisti. Osoite on tukinet.net
Tule sinäkin sinne. Tuntuu olevan hyvä, mutta vähän hiljanen palsta eli sinne tarvittaisiin lisää porukkaa. Itse kirjoitan sellaisessa ryhmässä kuin aikuisen elämää ja sinnehän mahtuu vaikka mitä.
Tule sinäkin sinne. Tuntuu olevan hyvä, mutta vähän hiljanen palsta eli sinne tarvittaisiin lisää porukkaa. Itse kirjoitan sellaisessa ryhmässä kuin aikuisen elämää ja sinnehän mahtuu vaikka mitä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minä olen tykästynyt tähän palstaan ja mielelläni pysyn hyväksi toteamassani keskusteluryhmässä.
Täällä Pentti !
Olis kiva saada Suomesta kavereita kirjoittamaan tänne Kanadaan asti.
Täällä alkaa syksy tulemaan, mutta puitten lehdet on vielä vihreät, paitsi vaahteran lehdet on jo punaiset. Kun meillä kävi kerran vieraita Israelista, niin kyllä ne ihmettelivät kun puiden lehdet olivat täällä silloin ihan punaiset.
Ja kyllä kun menee tuonne luontoon, niin kyllä se on värikästä, kun joissakin puissa tai pensaissa
on keltaiset lehdet ja toisissa punaiset, ja joissakin on vielä ihan vihreät lehdet.
Syksy on värikästä aikaa. Hanhet lähti jo etelämaihin, mutta sorsat ja kalalokit on vielä täällä, käyn niitä syöttelemässä. ostan kaupasta
valkoista leipää, ja syötän niitä sorsille ja hanhille, mutta kun heittää niille leipää, niin tulee rosvo ja nappaa sen leivän ilmasta, ja sorsa
jää hölmönä katsomaan että mihin se leipä hävisi.
Kalalokki on nopea lintu, ja nappaa sen leipäpalasen ilmasta, ennenkuin se ehtii pudota maahan. Niin että sellaista kuuluu tänne Kanadaan.
Pentti
juttuseuraksesi? Vai onko iällä väliä? Oletko perheellinen ja puuhakas vai vain puuhakas?
Kun olin nuori poika, niin me aina veljeni kanssa mentiin,-- mentiin kalalle, ja mentiin saareen keittämään kahvia, ja aina vaan mentiin, niin siellä Harakan sahalla oli lautatarha, niin ne miehet kun taaplasivat niitä lautoja tai lankkuja
niin ne katsoivat kun me taas mentiin, niin ne miehet olivat sanoneet toisilleen, että tuolla ne "ikiliikkujat" taas menee.
Ja me menimme saimaan saareen, ja siellä meillä oli hauskaa kun meillä oli tulitikkuja, ja tehtiin nuotio ja paistettiin siinä makkaraa ja keitettiin kahvia. Se oli elämää, ja nytkin vielä minä menen melkein aina, nyt täällä sataa vettä,
niin että ei tee mieli mihinkään lähteä. Mutta tuossa rajalla ne jo tuntee minut, ja yksi niitä tullivirkailijoita osaa vähän Suomea ja yrittää sitä puhua. Kun minä näin siellä katolla oikein korkeat kirjaimet ehkä noin 1½ metriä korkeat, jossa luki että "Wellcome to United States, niin minä sanoin sille tullimiehelle, että nuo kirjaimet ei saa olla harmaat, ne pitää olla siniset, niin hän sanoi että se on ihan totta, kyllä ne pitää maalata siniseksi, ja hymyili.
Ne tuntee minut siellä rajalla niin hyvin kun käyn
ameriikassa noin 2 kertaa viikossa.
Terveisin: Pentti Olavi
Kirjoita minulle niin minä vastaan, kun laitat
E-mail osoitteesi.
Pentti Olavi
Täällä Kanadassa mieshenkilö odottaa kirjeitä.