Minun pakko-oireeni loppuivat lähes kokonaan ollessani psykoterapiassa, jossa terapeutin manipuloimana katkaisin yhteyden äitiini. Tilalle tuli toki runsaasti muita ongelmia. Ehkä äitisuhde on kuitenkin pakko-oireiden syynä jollakin muullakin kuin minulla.
Äitisuhde
Melkein terve
152074
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Minä en aikanaan edes tajunnut pakkomielteitäni äitiini.
Asia tuli esille vasta, kun jouduin psykologin haastatteluun yhdistysasioitten takia.
Ja pakkomielteet tulivat esille VASTA 6 VUODEN keskustelukerhon jälkeen.
En uskonut ensin arvostelujani äitiä kohtaan tosiksi.
Vasta 10 vuoden jälkeen uskalsin katkaista suhteen äitiini.
Ja vieläkin vaivaavat äitin pakkomielteet.
Mutta nyt asia on selvempi: Ne ovat ÄITINI pakkomielteitä EIVÄTKÄ OMIANI.
Tuntuu vieläkin oma ajattelu monessa asiassa
niin kuin olisi "luistimet ensi kertaa jaloissa".
Epävarmuus painaa edelleen mieltä. Kun murrosikäni on 30 vuotta myöhässä...
Mä älysin just viestiäsi lukiessani, että nuoreni psykoottinen masennus on sittenkin mun oman äidin vika. Mitäs meni kuolemaan kolme vuotta sitten. Vuoden vaihteessa tyttäreni aloittaa terapian ja voi sitten omalta osaltaan miettiä tarkasti, mitä anteeksiantamatonta minä olen hänelle tehnyt.
Oliko äitisi liian kontrolloiva ja omistushaluinen?
Oma äiti polki meidän lasten itsetunnon välillä maanrakoon ja välillä nosti jalustalle ja oli iki-ihana äiti. Näin aikuisena tunnen kamalaa syyllisyyttä jos en ole yhteydessä äitiin päivittäin ja tunnen kamalaa syyllisyyttä puhua hänestä pahaa. Hän on yksinäinen ja tunnen että minä olen vastuussa hänen hyvinvoinnistaan.
Ahdistaa ahdistaa. Pakko-oireinen häiriöni alkoi jo pienenä. Mietin vaan että se saattaa olla kytköksissä tähän äiti asiaan.
Jos lähtisin elämään täysin omaa elämää, tunnen että en pärjäisi ollenkaan ilman äitiä. Sairasta?
Juuri noin minäkin tunnen äitini suhteen ja hän oli juuri tuollainen.
Minulla pakko-oireet hyvin lievinä nykyään, mutta olenkin jo 51v ja äitini ei enää jaksa olla niin sinnikäs kuin ennen. POt alkoivat jo n kymmenvuotiaana.
Voisin laittaa yhtäläisyysmerkit tuohon Valotatko`´n jatkoksi.
Uskon,että tietämättään äitini teki tuota samaa.
Tunsin aina syyllisyyttä.En koskaan näyttänyt kiukkua tai jos niin kävi,melkein tukehduin anteeksipyytöihini.Olen itse jo menettäänyt äitini ja sairastuin n.15 vuodeksi...kamppailuun,että pääsin "eroon äidistäni" ja sain tunteen,että rakastan häntä.Vihani purkautui vihdoin ja kun sen olin käynyt,terapiassa vähitellen tajusin,että minähän voin rakastaa riippumatta.
Mutta malli?Äidin malli?olen pelännyt kovasti ja yrittänyt kaikkeni ja lapseni on pakko-oireinen,psykiatri sanoi,että SE EI OLE KENENKÄÄN VIKA,herkkyys on alttius,muut lapseni eivät koe pakko-oireisuutta.
Oppia elämään vapaana rakastettuna,ilman suorittamista,varmaan auttaisi lasta joutumasta pakon kierteeseen.Kaiken lisäksi on muut yhteiskunnan paineet.
Voi,äiti,miten ikävä minun on vieläkin Sinua.
jättämään tuollaiset terapeutit jotka karkottavat omat läheisesi. Törkeää, että joku terapeutti edes ehdottaa tuollaista!
Omaiset ovat elämäsi ainoa rikkaus ja pakko-oireesi johtuvat aivojen biologisista muutoksista joihin äidilläsi ei ole osaa eikä arpaa.
että ehdottaa irtiottoa hankalasta ihmissuhteesta. Muistaakseni tv-psykologi Ilona Rauhalakin totesi ohjelmassaan joskus, ettei sellaista suhdetta kannata ylläpitää josta ei saa mitään. Ei ketään kannata/tarvitse sietää vain sukulaisuuden takia. Omaiset eivät todellakaan aina ole mikään autuaaksi tekevä asia. Eivätkä ihmissuhteet ole ainoa merkitsevä asia elämässä.
ei lopulta johda mihinkään, ainakaan hyvään! Mitkään ongelmat eivät ole KENENKÄÄN SYY! Jokainen vanhempi (äiti ja isä) yrittää parhaansa ja joskus enemmänkin. Lasten eteen saatetaan tehdä niin paljon, että oma elämä jää tavallaan elämättä.
Silti syytöksiä sataa?
Toivon nuoria terapiassaan miettimään, miltä siitä kauheasta äidistä on tuntunut, kun se on koko yön kantanut korvatulehdus-lastaan, laulanut, heijannut ja odotellut aamua että saa antibiootit.
Se sama äiti menee töihin parin tunnin yöunilla. Jos tätä jatkuu vuosia, on selvä että äiti ei jaksa.
Mietippäs pikkupissis ensi kerralla kun syytät äitiäsi: jos olisit koko yön valvonut pikkusiskon tai veljen kanssa ja aamulla menisit kouluun.
Sitten tulisit kotiin ja alkaisit laittaa ruokaa ja siivota.
Olisit koko ajan rättiväsynyt, mutta et saisi ärähtää, kun sisko riippuu lahkeessa.
Tekstin tarkoitus EI OLE syyllistää, vaan laittaa ajattelemaan??
Äitikin on ihminen!
Muistakaa, että henkinen ja fyysinen väkivalta on rangaistava teko!
Viisikymppisten vanhemmat ovat olleet kasvatuksesta ulkona ja ainoa joka on ollut vallassa on sadismi. Silloin ei ollut sakkouhkaa eikä vankilaa sadisteille. Nykyään onneksi lainsäädännöllä voidaan puuttua kasvatukseen. Kaikki ei kuitenkaan tule esille, koska ihmiset eivät kerro. Ei lapsia ja nuoria ennen opetettu. Televisiokin tuli vasta 50 vuotta sitten. Sitä ennen saimme katsoa vanhempiemme sänkyhommia livenä. Kysynkin, miten se on teihin vaikuttanut, aiheuttaako pakko-oireita? Onko tehty tutkimusta-tohtorin väitöskirjaa?. Jos on -vihjaiskaa nimi kirjasta. Vastaus .- Miksi kirjoitat ärähtää ! Silläkö ansaitsen lapsen luottamuksen,- ja tai rakkauden ? Eikö asioista ennalta keskusteleminen ja sopiminen olisi järkevämpää. Tämä ärähtely saa sitten nuorten omanarvontunnon pohjaan ja terapeutille ja vanhempana vihan vanhempiaan kohtaan !
ja kohdistat sen kivasti vielä sukupuolen mukaan. Pojilla/miehillä sitten kai on lupa jopa kritisoida vanhempiaan, eikä vain osoittaa rajatonta ja kritiikitöntä ihailua. Tiesitkö että kaikki äidit eivät valvo korvatulehduslastensa kanssa ja lauleskele heille lempeästi?
Miksi ei saisi? Jos äiti on mielenterveysongelmainen: fyysisesti väkivaltainen, vainoharhainen, rajoittava, kahlitseva, sairaalloisen omistushaluinen, omaa elämää elämätön, mitään tekemätön - ei tee kotona mtn, ei käy töissä.. Jos äiti on ongelmainen, mutta ei hyväksy apua, vaan sulkee kaiken entistä tiukemmin onnettomien kulissien taakse, kieltää esim. lapsiaan hakemasta apua, siis lasten omiin ongelmiin. Syyllistän myös läheiset: miksi kukaan ei tehnyt yhtään mitään!
Lopputulos: 2 näkyvästi ja pahasti mieleltään järkkynyttä lasta (ainakin toisella erittäin näkyvät ja pahat pakko-oireet), 2 väsynyttä ja varmasti jotenkin vaurioitunutta taakan kantajaa. Ne hetket, kun en ajattele lapsuuden perhettäni, ovat jotenkuten onnellisia. Ne hetket kun ajattelen, olen ahdistunut ja pelkään itsekin sairastuvani. Oloni helpottui suuresti, kun en ole ollut yli puoleen vuoteen yhteydessä äitiini eikä hän minuun.
Ja sitten kipeä asia: jos sinulla on pahoja mielenterveysongelmia, hoida ne kuntoon, ennen kuin hommaat lapsia. Jos et parane, älä hommaa. Ole inhimillinen ja epäitsekäs!
Ja varmaan se miettii, itsaria pahimmassa tapauksessa. Juuri tuo puhetapa särähtää korvaan, kuin suoraan oman äitini suusta. (Katso kuvaus kohdasta "Äitisuhde") No, minulle pikkuhuoraksi (olin neitsyt) ja läskiperseeksi (45 kg/ 168 cm) nimittely ei paljoa muuta aiheuttanut kuin suunnatonta halveksuntaa äitiäni kohtaan, mutta muita sisaruksia vastaava puhetapa vaurioitti. Mukavaa vanhuutta sinulle lastesi ongelmia kestäessäsi. Tai ehkä se on tavoite.
pinnan alla, joita ei vielä tänään nuoret tiedä. Varsinkaan jos eivät huomaa asioiden todellista tilaa.Itse olen kysynyt poliisilta, että voiko tehdä rikosilmoituksen,- nuoruuden henkisestä ja fyysisestä väkivallasta. Poliisi sanoi, että 10-vuotta ja rikokset ovat vanhentuneet.Ei voi! Olin myöskin neitsyt ja isäni sanoi lutkaksi!!!!!!!!. Heitti ulos kadulle yöllä ja jouduin raiskatuksi!!!!!!!!Kun nyt aikuisena kysyin, että voinko tästä tehdä sen rikosilmoituksen. Vanhentunut. Kun kerroin sille sadistille, mitä olin joutunut kokemaan, hän sanoi että, se on hyvä se. Että silleen nämä sadistit. Elossa olevat, välinpitämättömät, kotona nuokkujat. Muistakaa, että lapsi ja nuori syyllistää aina itsensä.Ei ennen ollut varaa syyllistää vanhempiaan, koska ei ollut paikka minne mennä.Turvakoteja. Tai,- nykyajan nuori on paremmin koulutettu tällaisen varalta ja 20-vuotta on ollut rikos henkinen ja fyysinen väkivalta. Kodeissa on paljon henkistä väkivaltaa, josta ei puhuta.Pakko-oire,- käsien pesu. Ongelmana myöskin se,että, tänäpäivänä suusanallisesti saa sanoa mitä vaan melkein. Väkivalta ja heittellejättö on rikollista, onneksi! Rangaistukset ovat kuitenkin liian pieniä.
Olen itsekin alkanut miettiä mistä oma käytökseni ja oudot tapani juontavat, ja kyllä se kai vanhempiin johtaa. Lapsuuteni oli tosin kyllä turvallinen, mutta hellyyden osoituksia sai vain isältä joka oli ylikiltti ja teki kaiken lastensa puolesta. Toisaalta isä myös oli ylihuolehtiva (ettei vain maito kaadu tms) Äiti taas ei halannut juuri koskaan, vain riitojen jälkeen joita minä ja äitini usein kävimme. Minua raivostutti se äidin epäjohdonmukainen tapa suuttua isälle joka asiasta ja puutuin usein sellaisiin isänhaukkumistapahtumiin ja sain sitten osani siitä. Äiti oli ylisiisti ja stressasi siitä miltä kaikki näyttää ulospäin. Tuntuu että äiti kokee oikeutuksen itselleen vain sellaisissa tilanteissa kun hän kokee olevansa jotenkin loukattu, isä taas tunsi itsensä hyväksytyksi vain tekemällä kaikille mieliksi. Mutta vaikka tiedostan nämä asiat, en halua katkoa välejä äitiini, enkä kaataa näitä ajatuksia äidin niskaan. Koen, että hän on yhtälailla kokenut kaikenlaista lapsena, mikä on häneen vaikuttanut, enkä halua syytellä ketään. Toivon vain, että siirtäisin mahdollisimman vähän omista traumoistani taas eteenpäin lapsilleni, mutta kai sitä pakosti aina jotain siirtyy.