Mulla on sellainen pieni euron askartelusaha, minkä mukana tuli about 10 varaterää. Ongelma on siinä, että joka sahaukseen pitää vaihtaa uusi terä, koska ne kuluvat ihan silmissä.
Mikä olisi kestävä saha piirilevyjen sahaamiseen? Joku kaarisahatyyppinen siis ja terävä...
Mikä olisi kestävä saha piirilevyjen sahaamiseen? Joku kaarisahatyyppinen siis ja terävä...
Vastaukset 9
Vanhimmat
on sellainen tavallinen kymmenen euron rautasaha, johon saa pikaterästeriä. Yhdellä terällä voi sahata ja sahata...
Useimmiten leikkaan levyt ns. karhusaksilla, eli semmoisilla pöydänreunaan ruuvatuilla saksilla, joissa on 1,5 m pitkä nivelellä kytketty varsi. Tulee siistiä jälkeä kerralla.
Tämäntyylinen paperi- tai peltileikkuri:
http://static.manutangroup.com/WFI/picts/ZO/20973-01.jpg
Tai sellaiset "pelikaani"-peltisakset, jolla voi leikata suoraan.
Myös hyväteräinen normaali rautasaha käy...
Rälläkällä millin laikalla, kyllä lähtee. Tai sitte vaan rautasaha, sähyri tai sirkkeli kovametalli paloin. Mutta varaudu hengitys- suojaimin. Peltileikkuri on hyvä niin ei pölise.
En valtavasti ole tehnyt piirilevyjä. Joskus kuitenkin, seripainamalla pienehköjä sarjoja.
Riippuu materiaalista miten leikkaa. Tehtiin joskus jotain hommia, ihan polykarbonaatille. Leikkaus nyt menee millä vaan. Reikien teko vaatii pieniä kierroksia ja varovaiista otetta.
En tiedä miten teettä levyjänne, itse painoin hopealla pieniä sarjoja. No, omanlaistaan hommaa, tärkeintä oli, että mittarilla saatiin mitattua tarpeellinen sähkönjohtavuus...
jos teet uniikkia, tai pientä sarjaa, mene valokuvausliikkeeseen.
Pieni giljotiini ei hirveästi maksa, kunnollinen rissaleikkuri enemmän. Joku näkyikin maininneen rautasahan. Hyvä sellainen on ihan halpa.
Leikkaamisessa ja sahauksessa sellanen ero. Viiltämällä leikattu on siisti, sahattu pitää käytännössä aina hioa.... paljon luuttuamista pölyn ostamiseksi.
En oikein viitsi nykyään netissä selittää duunien tekemisestä, aina joku hyppii silmille. Kerroin nyt jotain mitä satuin tietämään. Lähettäkää päänaukomiset Saturnukseen.
Mattoveitsellä/puukolla teen levyyn viillon, niin että se ylettää puoliväliin ja sitten vain jotain reunaa vasten taivutan poikki sen.
... minullekin. Käytän vielä sellaista itse tehtyä erikoistyökalua. Kovametallinen kaiverrusterä (pyöreä halk. 4 mm) on teroitettu v-muotoon. Kärki ei kovametallilla saa olla neulanterävä, vaan kärki hiotaan snadisti pois.
Sitten se terä asennetaan vetovarteen sopivaan kulmaan. Vetämällä muutamalla vedolla ohjaimen reunaa vasten levyyn n. levyn paksuuden kolmanneksen syvyinen ura. saan sen helposti taitettua työpöydän reunalla. taittojälki on siistimpi, jos viitsii tehdä sitä uraa myös levyn toiselle puolelle.
Viimeistelyn voi tehdä pyyhkäisemällä tasaisella alustalla taitettua reunaa sopivaan santapaperiarkkiin.
Nuo oikeat leikkurit olis kyllä kätevämpiä.
Onko kukaan kokeillut? Ensin viilto ja sitten taitos... :D
Miksi ihmeessä käytätte paksua lasikuitulevyä ? Teen protokytkennät 0,7 ja 0,5 mm levyille ja ne leikkautuvat mukavasti saksilla ja jälki on siisti.
Et siten ole syypää huonoihin teriin, kun et niitä erikseen ostanut.
Mutta kun siihen teriä haet itse, niin kaikken kalliimmat vaan huolit!!
Ihan sama tilanne on itsellä ollut aikanaan rautasahan kanssa. Mukana tuli 5 terää ja ei edes kovaa metallia tarvinnut sahata, niin hampaat lähti oikein sarjoina pois.
Sahan kaari oli ja on edelleen hyvä, mutta enää kelpuutan kaikken kalleimmat terät, jotka on olleet sahassa pari-kolmekin vuotta.