Mitä me isovanhemmat voimme tehdä, jotta sukumme voi harmonisesti ja hyvin? Jotta meidän lapsenlapsistamme kasvaisi tasapainoisia yhteiskunnan jäseniä ja kaikki voisimme elää tasapainoista ja onnellista elämää?
Mitä me isovanhemmat voimme tehdä?
Suku ei ole pahin
141349
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Me isovanhemmat voimme osallistua lapsiemme elämään auttamalla heitä taustalla tukien ja joskus osallistumalla perheiden arkeen toivotulla tavalla. Lapsenlapset ja nuoret kaipaavat myös isovanhempien tukea ja turvaa vanhempiensa ohella ja me voimme jatkaa tätä sukupolvien välistä ketjua positiivisella tavalla olemalla läsnä tarvittaessa ja huolehtimalla ja myös joskus hemmottelemalla lapsenlapsiamme.
miniöille! Minäkin haluaisin että muksut sais olla ja nauttia isovanhempiensa seurasta.Äitini sairas eikä niin jaksa, isälläni aina muita kiireitä, appivanhemmat jaksais ja haluais mutta varsinkin anoppi mulle aina niiiiin "piilo v-mäinen" että ei paljo huvita olla tekemisis. Joo,ukko vois muksujen kans mennä niille mut ei se oikeen ehdi ja jaksa kun aina töis..ja mä en kertakaikkiaan jaksa appivanhempia kattella ku ne aina saa mut huonolle päälle,omivat muksut ja luulevat muutenkin tietävänsä kaiken :(
jos kaksi ihmistä ei tule keskenään toimeen.
Mietipä, mitä vikaa sinussa itsessäi on, ja poista ne parhaan kykysi mukaan. Se parantaa jo tilannetta jonkin verran. Anoppiasi et kuitenkaan pysty muuttamaan etkä ketään muutakaan ihmistä itsesi lisäksi.
tai tehnyt mitään väärää. Mutta appivanhemmat,varsinkin anoppi on päättänyt että hän ei minusta pidä. Tässä muutama syy: jos joku asia mättää, sanon sen ja haluan selvittää asian (anoppilassa totuttu että huonoista asioista ei puhuta, ne häviää ittestään), en anna kenenkään "hyppiä nenäille tai asua varpailleni" (anoppia harmittaa kun ei voi "määrätä" meidän perhettä vaan sen asian hoitaa mieheni ja minä), kun kun he tulevat meille he tulevat kylään (sekä anoppi että appi luulee et ne tulee omalle reviirille,kaivella hyllyjä ja kaappeja ja et tänne meille voivat ilmoittamatta tulla ja tehdä pihatöitä ym) pyydän apua ja neuvoja jos niitä haluan ja tarvitsen (niitä satelee mennen tullen ja vielä palates)..nämä asiat tekevät sen että ei tulla toimeen.Valitettavasti!
on jos anoppi tekee piha töitä?
itselleni ei liioin anopilta herunut apua,joten pyrin auttamaan aina kun voin miniääni.toivottavasti apuni ei mene turhaan.
Eihän siinä sinänsä ole mitään väärää. Siis jos on tarjouduttu tekemään ja toinen ottaa tarjouksen vastaan. Tai jos on pyydetty auttamaan ja toinen lupaa auttaa. Silloin pitäisi kaiken olla OK.
Mutta jos isovanhemmat (tai kuka vaan) lompsii toisen pihaan ja alkaa siellä häärätä kuin omassaan, niin sellainen peli ei vetele. Se on ylikävelemistä. Se loukkaa. Vaikka tekijällä olisi kuinka hyvä tahto "että minäpä hiukan auttelen".
et ei sitä toisten pihoihin mennä luvatta tonkimaan?! ihan eri jos sopii etukäteen...mut siitä ei siis nyt kyse! etkai sinäkään naapurin pihaan ja kukkapenkkeihin mee sörkkimään ilman että olisitte naapuris kans sopineet?!?
omasta lapsuudestani.
vaatteita sain aina isoilta pieneksi jääneet.voin ostaa jotai vasta kun olin säästänyt rahat itse.(marjastaa,perunan poimimiset,käpyjen keruuym..)
äiti päätti mitä meillä syödään.
meillä asui myös isoäiti samassa taloudessa ja vanhempien esim.jäi mieleeni miten he suhtautuivat häneen.
meillä kävi naapurit kylässä, enkä koskaan muista että heitä olisi mitenkään "Mollattu"vaikkakin eivät aina niin täydellisiä olleetkaan.Naapuria jeesattiin ja muutenkin seurattiin heidän elämää.
lapset kasvatettiin kunnioittamaan vanhempien elämän kokemusta.heiltä kyseltiin neuvoja.
nuorilla ei siihen aikaa.meidän pitäisi muuttua lasten elämään.kannustaa ja antaa neuvoja,vaikkeivat he niitä noudata.voitas sähköposti osoiteet hankkia ja kirjoitella.kysellä kuulumiset.
Muistan meilläkin, miten kaikki vaatteet kierrätettiin. Ei tarvinnut kirppareita, kun pikkusisarukset, serkut tai naapurinlapset saivat pieneksi menneet vaatteet. Se oli ihan normaalia. - Olinkin hämmästynyt, kun sitten minun lapsiani paljon myöhemmin mm kiusattiin 'perityistä' vaatteista. Oli tullut kuvaan merkkivaatteet ja jos jollain ei ollut varaa niihin, niinpä minäkin ompelin 'merkkilogoja' vanhoihin farkkuihin, jotta lapseni säästyivät koulukiusaamiselta. - Ja koulumaailma on mennyt aina vaan julmemmaksi nykyään.
ei paljoa enää voi tehdä,
jos olet omien lapsiesi hoidossa epäonnistunut ja
omassa rakkaustarinassasi epäonnistunut,
ehdotan
mitäs jos jättäisit heille, jos vaikka onnistuvat paremmin.
kuuntelet vain kauniisti mitä kysyvät, tai pyytävät,
siten vastaat, tai annat sen mitä pyytävät.
Haluaisitko sinä että jotkut neuvoisivat sinua ?
Mekin voisimme neuvoa hyvin monia, ylipainoisia,
parikymmentä vuotta olimme 10 kiloa ylipainoisia,
lasten hoito oli niin kiireistä ja tressaavaa.
Kun lapset lähtivät, laihdutimme ja se olikin hyvin helppoa,
jo 7v on ollut se paino kun oli jotain 16v iässä.
Nyt voi vain mielestäni antaa taloudellisen turvallisuuden ja raha-asioissa neuvoa,
tulee -90 luku, jota lapset eivät ole kokeneet,
ettei "siperia " opeta meidän lapsia.
pelkästään neuvoa.Haluan kuulua aikuisten lapsieni elämään omalla mummo-tavallani.En jakele neuvoja,mutta olen kiinnostunut heidän kuulumisistaan ja pidän yhteyttä lapsenlapsiin.Juuri yksi heistä soitti sairaalasta,on siellä nyt muutaman päivän.Oli vaan iloinen ,kun sai jutella mummonkin kanssa.Haluan seurailla kaiken ikäisten lapsieni elämää takavasemmalta ja olla tukena,jos sellaista tarvitaan.
Ensin pitää katsoa peiliin ja oman historiaan.
onko saanut omista lapsistaan "parempia" kuin itse on, sosiaalisesti, taloudellisesti,
heille kevyen ja tuvallisen työpaikan, joka ”ei miestä syö”, yms.
onko omalla esimerkillä näyttänyt oikeaa elämisenmallia, ei esim. ole eronnut.
Jos omat lapset ovat juuri ja juuri elämässään pärjäileviä
ja itse eronnut ja puolison syyksi laittaa,
silloin ei kannata enää uutta sukupolvea pilata.
esimerkillä, elämme fiksusti itse tasapainoista ja sellaista elämää kun nuorena haaveilimme,
jos oma elämänne ei ole ihannetta,
emme yritä lapsiakaan säädellä ja kasvattaa, kun itsekään emme ole onnistuneet.