Hei!
Lopetin juuri puolen vuoden kuurin Seroniliä, jota söin masennukseen ja paniikkihäiriöön. Kuurin aikana oireeni paranivat täysin, ja pystyin vihdoinkin elämään täysillä. Nyt kuuri on sitten loppu, ja masennus alkaa palaamaan, ei tosin vielä lähellekään niin pahana kuin ennen kuuria. Kaikki alkaa taas vähitellen masentamaan, ja tämä minua pelottaa... en halua takaisin siihen masennukseen/paniikkihäiriöön mikä minulla aikaisemmin oli. Ja pientä paniikinpoikastakin on ollut ilmassa. Haluaisin kuitenkin selvitä ilman lääkitystä, pelkään että jos jatkan lääkkeiden syöntiä joudun syömään niitä loppuelämäni...
Kokemuksia lääkkeiden lopettamisesta?
Lopetin juuri puolen vuoden kuurin Seroniliä, jota söin masennukseen ja paniikkihäiriöön. Kuurin aikana oireeni paranivat täysin, ja pystyin vihdoinkin elämään täysillä. Nyt kuuri on sitten loppu, ja masennus alkaa palaamaan, ei tosin vielä lähellekään niin pahana kuin ennen kuuria. Kaikki alkaa taas vähitellen masentamaan, ja tämä minua pelottaa... en halua takaisin siihen masennukseen/paniikkihäiriöön mikä minulla aikaisemmin oli. Ja pientä paniikinpoikastakin on ollut ilmassa. Haluaisin kuitenkin selvitä ilman lääkitystä, pelkään että jos jatkan lääkkeiden syöntiä joudun syömään niitä loppuelämäni...
Kokemuksia lääkkeiden lopettamisesta?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jaahas, meni kiireessä vielä nimimerkki ja otsikko toisin päin... :)
Jos tuo lääke auttoi ja nyt lopetettuasi sen käytön oireet palaavat, sanoisin, että ala ihmeessä syömään lääkettä uudestaan.
Sokeritautinen kuolee jos hän lopettaa lääkkeen oton.
Masentunut ihminen masentuu jos hän lopettaa lääkkeen oton.
Mikä siinä lääkkeessä on niin paha juttu, ettäjos sillä pysyy oireet kurissa , miksi sitä ei voisi syödä.
Aikoinani kamppailin itse tuon asian kanssa , koska halusin parantua.
Kunnes tajusin, että miksi pitää parantua, jos saan lääkkeillä olotilan jossa on ihan hyvä olla.
Olen käyttänyt masennuslääkkeitä 20 vuotta. Lääkärini on sitä mieltä, että lääkitystä on jatkettava, sillä jos lopetan lääkityksen masennus palaa.
En tiedä sinun diagnoosiasi, mutta minulla on serotoniini aineenvaihdunnan häiriö ja joudun "keinotekoisesti" lisäämään sen tuottamista aivoissa lääkkeiden avulla.
Sitä pitää oppia suhtautumaan oikein sairauteensa.
Ei masennus ja panikointi ole vielä vakava sairaus, sen kanssa pärjää jos muistaa ja haluaa lääkitä itseään.
Entä sitten jos joudut syömään lääkkeitä loppuelämän onko se niin kauhea asia, itsekin syön ja syön varmasti loppuelämäni.
Sinä tarvitset seroniliä, kuten tarvitsee sokeritautinen päivittäisen insuliiniannoksensa.
Hyväksy se ja aloita ajoissa lääkkeen syönti.
Se, että lopettaa lääkityksen ja puree hammasta ja yrittää näytellä normaalia on heikkoutta.
Vahvuutta on se, kun uskaltaa myöntää tarvitsevansa lääkitystä.
Onnea elämääsi tuhkimo
Kiitos rohkaisusta, tämän minä halusinkin kuulla, oireet ovat palanneet taas niin inhottavina. Itselläni on aivan sama juttu, serotoniinihäiriö. Jotenkin sitä vaan ajattelee, että pitäisi pystyä pärjäämään ilman lääkitystä, mutta niinhän lääkärikin taisi sanoa että jos oireet palaavat, ota ihmeessä yhteyttä äläkä jää kärsimään.
>> Se, että lopettaa lääkityksen ja puree hammasta ja yrittää näytellä normaalia on heikkoutta.
Vahvuutta on se, kun uskaltaa myöntää tarvitsevansa lääkitystä.
Ei tuota tarvitse noin ehdottomana totuutena julistaa. Sellaisiakin ihmisiä on, jotka ovat lopettaneet lääkkeiden käytön ja elävät ilman niitä. Onhan se valtavan hyvä asia, kun voi luottaa omaan itseensä, eikä lääkkeisiin.
Kukaan ei varmaan tiedä, miten ihmisen ruumiin kemia todellisuudessa toimii. Ei potilasta ainakaan siinä mielessä tutkita. Siksi lääkkeiden antaminen on arvailua ja kokeilua.
Ei lääkkeitäkään tietysti pidä pelätä. Napsii sitten vaan reippaasti niitä ja on iloinen, jos niin päättää.
Kehotan vaan kokeilemaan rohkeasti elämää ilman lääkkeitä, tai sitten lääkkeiden kanssa.
Hei masentunut,
voisitkohan kokemuksiesi perusteella kertoa minulle serotoniiniaineevaihdunnan häiriöstä?
miten sellainen todetaan? Mistä se sitten muka tiedetään, että mikä on normaalitaso... Mä olen vähän vihreä näissä asioissa, kun ei mulla ole masennusta diagnosoitu.
Syksyllä psykologi opiskelijaterveydenhuollossa ei ottanut mua tosissaan, vaikka keväällä sen sijainen jolla olin käynyt aiemmin, ehdotti jopa terapiaa. Mutta nämä uusi melkein nauroi päin naamaa. Vihaan sitä ihmistä, enkä halua mennä uudelleen sinne.
Niin nyt olen sitten miettinyt itsekseni, että onkohan mulla aivoissa jokin kemiallisesti pielessä. Kaikki on päällisin puolin hyvin, mutta elämäni on mielestäni kurjaa ja itken melkein joka päivä. Järkeni yrittää sanoa vastaan, että eihän sulla ole mitään syytä olla masentunut! Seurustelenkin ja rakastan tätä miestä. Yritän muuttaa asioita jotka mielestäni ovat huonosti, olla iloinen ja tyytyväinen. Saatan olla hyvällä tuulella pienen hetken, kunnes taas ilman mitään näkyvää syytä alkaa masentaa ja elämä tuntua toivottomalta. Itseluottamus on nollassa.
Mutta pelottaa sellainen ajatus, että pitäisi lääkkeillä parantaa mielialaansa jatkuvasti. No, eihän niistä lääkkeistä ole pelkoa ilman diagnoosia...
Luin viestisi tuosta serotoniinista; sinun täytyisi käydä lääkärillä, jossa ainakin minun serotoniinipitoisuus aivoissa katsottiin olevan liian vähäinen, ei psykologi tiedä siitä yht. mitään. Siihen on lääke olemassa, joten tilaa aika psykiatrille tms.ja saat oikean diagnoosin ja lääkkeet.Aivoissasi ei sinällään ole vikaa, eikä "korvien välissä".Siispä käy lääkärillä, ilmoittele sitten, mitä hän sanoi sinulle. Jaksamisia sinulle!!!
Minulla ssri-lääkityksen aikana oli sellainen melko tasapaksu ja harmaa olo kaiken aikaa. Lääkityksen lopettamisen jälkeen mieliala alkoi heitellä enemmän, välillä on masentunut ja ahdistunut, välillä iloinen ja innostunut milloin mistäkin asiasta. Kaipa jokaisella on toisinaan huonompia päiviä, ei sen takia kannata lääkitystä aloittaa uudelleen.