Tyttöystäväni ei saanut pullon korkkia auki (lasista tehty pullo, metallinen korkki, sisälsi kotitekoista mehua) ja pyysi minua avaamaan sen.
Huomasin, etten saa sitä auki ollenkaan. En halunnut näyttää sitä tytölle. Avasin sen väkisin. Pidin kasvoni normaalin näköisinä ja käyttäydyin, kuin se olisi avautunut helposti. Käteni kuitenkin meni muussiksi ja turposi ja kipeytyi. Hän ei saanut asiasta tietää.
Ongelmani on siis se, että jos on kyse hänestä, niin en ikinä luovuta, jos pääsen jotenkin näyttämään hänelle, että olen voimakas tai taitava tai viisas tai jotain. En siis kuitenkaan kehuskele tai mitään silleen, mutta.... hankala selittää, toivottavasti tajuatte tusta yllä olevasta esimerkista.
Huomasin, etten saa sitä auki ollenkaan. En halunnut näyttää sitä tytölle. Avasin sen väkisin. Pidin kasvoni normaalin näköisinä ja käyttäydyin, kuin se olisi avautunut helposti. Käteni kuitenkin meni muussiksi ja turposi ja kipeytyi. Hän ei saanut asiasta tietää.
Ongelmani on siis se, että jos on kyse hänestä, niin en ikinä luovuta, jos pääsen jotenkin näyttämään hänelle, että olen voimakas tai taitava tai viisas tai jotain. En siis kuitenkaan kehuskele tai mitään silleen, mutta.... hankala selittää, toivottavasti tajuatte tusta yllä olevasta esimerkista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Musta tuntuu että se tykkää susta sellaisena kuin sä olet. Ei sun tarvi esittää sille mitään voimakasta tai viisasta. Ja niinhän se pitäisi ollakin, eikö vain? ;)
tyttöystäväsi alkaa jossain vaiheessa ihmetellä käytöstäsi ja tajuaa tilanteen. Itselläni ja poikaystävälläni kävi alkuvaiheessa myös niin, että tajusin hänen yrittävän tehdä vaikutusta minuun aivan liikaa, enkä missään vaiheessa odottanut, että hänen pitäisi aina olla voimakas, taitava tai viisas kun itse en ole ollut tai vaikka olisinkin.
Tottakai tyttöystäväsi tietää, että sinäkin olet aivan normaali ihminen, oli kyse sitten pullon avaamisesta tai jostain ihan muusta. Eikä mitään tarvitse ruveta tekemään väkisin, veren maku suussa jotta kokisi miellyttävänsä ja olevansa hyvä jossain. Itse ainakin arvostan poikaystävääni paljon enemmän sellaisena, että hän uskaltaa olla seurassani juuri sellainen kuin on, eikä tarvitse ruveta mitään esittämään. Uskon, että sinäkin vielä jossain vaiheessa pääset tuosta toiminnasta eroon ja ymmärrät että seurustelukumppanin kuuluu pitää sinusta juuri sellaisena kuin olet, jolloin ei tarvitse esittää, eikä tarvitse edes tuntua siltä että pitäisi vetää jotain roolia tai olla voittamaton.
Mun mielestä ainakin sellanen poikaystävä ois kiva joka yrittäis olla mahollisimman viisas tai voimakas ym.
Liekö tämäkin "tyttönen^^" jotain 11-13v. pikkuliisoja..