Olen ollut aika ailahtelevassa suhteessa monta vuotta. Tai sanotaan että omat tunteeni heilahtelee ainakin nykyään laidasta laitaan.. Pettymystä myös mieheni aiheuttanut menneisyydessä mutta alan olla sinut sen kanssa onneksi..
Olen alkanut miettiä tässä ikääntymiseni myötä, että onko tämä avoliitto minulle kuitenkaan se "oikea ja ainut" vaihtoehto. Lapset pitävät tiiviisti vielä yhdessä.. Mutta miten tulevan laita? Tuleeko mitta täyteen?
Olen alkanut miettiä tässä ikääntymiseni myötä, että onko tämä avoliitto minulle kuitenkaan se "oikea ja ainut" vaihtoehto. Lapset pitävät tiiviisti vielä yhdessä.. Mutta miten tulevan laita? Tuleeko mitta täyteen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mietit kovin sitä vaihtoehtoa, että ottaisit ja lähtisit. Mutta, kuten itsekin sanot, et tee niin vielä. Odotat, että lapset vähän kasvavat ja teet rauhassa siirrot. Tulet kyllä sitten sen siirron tekemään. Pelkäät nyt, että tulet sitä katumaan, muutto pois olisi raskasta. Haasteesi on kyllä muutos, mutta missä suhteessa muuttua pitää? Iso muutos. Osaat katsoa elämää myös sen varjopuolista katsottuna, tiedät, että aina ei voi olla pelkkää onnea ja iloa ja osaat nauraa itsellesi. Tulevassa tuota huumorinkukkaa tulee viljellä kaksinkerroin.
Toisaalta juuri nyt olet ihan onnellinenkin ja tyytyväinen, mutta silti mietit sitä tulevaa muutosta, jonka aavistat saapuvan.
Olet varma, että osaat kyllä kaikesta huolimatta tehdä ratkaisun kaikkien parasta ajatellen. Tulisiko lasten takia kiistaa? Onko sinulla kolme lasta?
Entä onko miehesi joskus tehnyt reissutyötä ja niillä keikoillaan hairahtanut vieraisiin? Sinun pyynnöstä, tai painostuksesta, sitten vaihtanut työn päivätyöksi. Itse teet päivätyötä myös, siis arkisin työssä.Oletko työssä kukkakaupassa?
Ovatko lapsesi poikia ja iältään 8, 14 ja 16 vuotta? Kiitos tiedosta. Arvaa, jos edes puoletkaan on totta, niin olen ihan äimänä täällä päässä! Syksyä sinulle.
Tuo alku piää täysin paikkansa, näin ajattelen tällä hetkellä.. Ja jotenkin tiedän sen sisimmässäni että ero tulee.. Joskus.. Vielä en siihen kykenevä ole vaikka välillä se tuntuu parhaalta vaihtoehdolta. Tiedostan kyllä sen, että elämään kuuluu myös nämä varjopuolet. Uskon kohtaloon ja tarkoitukseen!
Muutos tähän täytyy tulla, ei tätä elämää jaksa näin aina murehtia. Ja kun en täysin tyytyväinen ja onnellinen ole tässä.. Pelkään aiheuttavani sillä sairauksia itselleni. :( Välillä on asiat ihan ok, mutta välilä taas ei.. Todella ailahtelevat tuntemukset tässä.
Lasten kanssa tulisi se suurin kiista! Sitä ehkä pelkäisin eniten. Mieheni on josksu varoittanut minua llähtemisestä ottamalla lapset itselleen siinä tapauksessa.. Minulla on kaksi tytärtä, alle neljän vuoden molemmat.
Mies ei ole koskaan tehnyt reissutyötä, kuitenkin harratsukset vievät häntä yöreissuille, tai ainakin veivät joskus.. Eikä aina saapunut kotiin saunailtojen päätteeksi... Ja myös jätti minut kerran toisen naisen takia, että onhan hän satuttanut minua paljon! Nyt on ollut rauhallisempi jakso lasten syntymän myötä..
Minä olen ihan toisenlaisella alalla, ihmisten parissa työssä. :)Kukat ei kiinnosta ollenkaan. ;)
Kaunista syksyä elämääsi toivotan ja kiitos harjoittelusta vielä! :)