Ihanaa huomata, etten paini yksin ongelmieni kanssa. Itselläni alkoi ahdistuneisuushäiriö lähes vuosi sitten. Luulen, että kahvin juonti laukaisi sen, mutta sitä en kuitenkaan syypäänä pidä tälle kirotulle sairaudelle. Lääkärit eivät tunnu tästä mitään tietävän ja määräsivätkin minulle alkuun vain 1,5kk kuurin lääkkeitä. Oireet menivät, mutta uusiutuivat kesällä räjähdysmäisesti. Nyt sitten vahvempi cipralex lääkitys, sekä psykiatrin luona alan käymään juttusilla. Ärsyttää kun ei voi olla rennosti melkein missään. Tilasin juuri rentoutus cd:n, sillä olen kuullut niiden auttavan joitain. Haluaisin elää normaalia elämää, niin kuin vuosi sitten ja olla ystävieni kanssa, käydä kyläilemässä ja liikkua julkisilla paikoilla ihmisvilinän keskellä ilman jatkuvaa pelkoa siitä, milloin se taas iskee. Eniten minua häiritsee punastuminen. Saatan lehastaa tulipunaiseksi ihan normaaleissa tilanteissa, kun vaan joku puhuu minulle. Hikoilen, tärisen ja välillä myös tulee vähän epätodellinen tunne. Kunpa tämä lähtisi nyt vahvemman lääkityksen ja psykiatrin avulla. Ei jaksaisi koko elämää tämän takia taistella! Onneksi saan tukea perheeltä ja poikaystävältä, tosin eivät hekään täysin voi auttaa, sillä eivät ymmärrä tunteitani. Kukaan ystävistäni ei ole kuullutkaan vastaavasta sairaudesta. Toisinaan on niin orpo olo tämän vuoksi, mutta onneksi teitä on muitakin, jotka painitte saman asian kanssa. Kukaan meistä ei ole yksin.
Mistä teidän sairautenne sai alkunsa??
Mistä teidän sairautenne sai alkunsa??
Vastaukset 8
Vanhimmat
teestä ensimmäisellä kerralla ja toisella kerralla kahvista, oireet ovat lieventyneet dramaattisesti kofeiinista pidättäytymisen jälkeen. Paniikki katosi jo noin kuukauden, parin sisään, nyt tulee ajoittain enää fyysisiä oireita ja psyykkistä epämukavuudentunnetta, joka ei mene enää edes ahdistuksen puolelle. Masennus katosi noin neljännen puhtaan kuukauden tienoilla.
Kofeiini on nimenomaan masennusta, ahdistuneisuutta ja paniikkihäiriötä aiheuttava tekijä, ainakin jos lääketieteeseen on uskominen.
punasteluun ja tärinään ja hikoiluun
propralia silloin tällöin mutta se ei auta oikeastaan yhtään.. ehkä tärinään. Punastelu eikä hikoilu lähde mihinkään :(
Kun jäin kotiäidiksi kokonaan hoitamaan lapsiani. Taloudellisesti mieheni kantoi kortensa kekoon, muttei arvostanut tippaakaan valintaani kotiäitiydestä. Meillä oli erilaiset arvot, joten emme kohdanneet. Tuli kaikenlaista suorittamista elämään esim. siivoaminen ennen kuin mies tuli kotiin, ruuanlaitto ja muut kodin asiat piti miehen mielestä olla kunnossa, kun kerran olin vain kotona, enkä ansiotyössä! Tarkennan, että tuolloin oli vielä hyvät kotihoidontukiedut ja taloudellisesti pärjäsimme hyvin miehen palkalla. Se on minun sairastumiseni alkumetrit...
auttavat tuohon.
ei propraalit auta mullakaan hikoiluun eikä punasteluun mitenkään, sydämentykytykseen jonkin verran. sellanen lääke ois kyllä ihan mahti joka auttaisi noihin kahteen oireeseen koska ne on niin h*lvetin hankalia.
olen sun kanssa täysin samaa mieltä. sydämen tykytykseen auttavat kyllä minulla, mutta punastelu ja hikoilu ei lähe millään. Nolottaa luokassaki jos opettaja kysyy jotain niin saatan muuttua ihan kirkkaanpunaiseksi tai vierailla, joskus jopa omien kavereiden seurassa kunhan vain huomio kiinnittyy minuun!! Niin noloa :(