Miettikäämme jälleen heitä; jotka eli ennen meitä.
Sekä niitä rakkaitamme; jotka pois on joukostamme.
Miks' yhdet vanhoiks' elää saivat; iloita ja rakastaa.
Miks' toiset nuorena jo aivan; joutui kuolon kohtaamaan.
Miettikäämme itseämme; meistäkin vain muisto jää.
Jälkeläiset haudallemme; muistokiven pystyttää.
Vaan aikaa jälkeen kuoleman; ei pidä meidän sureman.
Kun ei surra elämäämme; myöskään ennen syntymäämme.
Meill' on vielä elon aika; onnesta me kilpaillaan.
Kukin kykyjensä mukaan; täällä panee parastaan.
Vaan vilppiä ja viekkautta; kilpailussa kohdataan.
Vaikk' ystävyyttä, rakkautta; osaksemme toivotaan.
Rikkaat panee köyhät täällä; puolestansa raatamaan.
Heill' taivas on jo päällä maan; ja elo heill' on ihanaa.
Vaan köyhät saavat odottaa; raataen elää toivossaan.
Että sitten aikanaan; taivaass' heidät palkitaan.
Mutt' kaikille on hämärää; miten täältä lähdetään.
Siksi sen voi ymmärtää; että sitä pelätään.
Vaan miten sen voi selittää; ett' moni pelkää elämää.
Eikä lähde etsimään; onneaan ja ystävää.
Vaan, kun elo taakse jää; ja hautaan meidät peitetään.
Niin luonnon kiertokulkuun vaan; me jälleen täältä joudutaan.
Luonnosta me tänne tultiin; luontoon taas me menemme.
Elämän vain lainaks' saimme; siitä Luojaa kiitämme.
Sekä niitä rakkaitamme; jotka pois on joukostamme.
Miks' yhdet vanhoiks' elää saivat; iloita ja rakastaa.
Miks' toiset nuorena jo aivan; joutui kuolon kohtaamaan.
Miettikäämme itseämme; meistäkin vain muisto jää.
Jälkeläiset haudallemme; muistokiven pystyttää.
Vaan aikaa jälkeen kuoleman; ei pidä meidän sureman.
Kun ei surra elämäämme; myöskään ennen syntymäämme.
Meill' on vielä elon aika; onnesta me kilpaillaan.
Kukin kykyjensä mukaan; täällä panee parastaan.
Vaan vilppiä ja viekkautta; kilpailussa kohdataan.
Vaikk' ystävyyttä, rakkautta; osaksemme toivotaan.
Rikkaat panee köyhät täällä; puolestansa raatamaan.
Heill' taivas on jo päällä maan; ja elo heill' on ihanaa.
Vaan köyhät saavat odottaa; raataen elää toivossaan.
Että sitten aikanaan; taivaass' heidät palkitaan.
Mutt' kaikille on hämärää; miten täältä lähdetään.
Siksi sen voi ymmärtää; että sitä pelätään.
Vaan miten sen voi selittää; ett' moni pelkää elämää.
Eikä lähde etsimään; onneaan ja ystävää.
Vaan, kun elo taakse jää; ja hautaan meidät peitetään.
Niin luonnon kiertokulkuun vaan; me jälleen täältä joudutaan.
Luonnosta me tänne tultiin; luontoon taas me menemme.
Elämän vain lainaks' saimme; siitä Luojaa kiitämme.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hieno,ajaton, on tuo sinun runosi.Onko toi sun omakirjottama runo? Ajattelin vaan että kuulostaa tutulta.