suhteen onnistumiseen? Itselläni on kokemus seurustelusta huomattavasti itseäni vanhemman miehen kanssa, tosin nuorempana. Meillä synkkasi erittäin hyvin. Tämä tuli mieleeni, kun luin Eino-Juhani Rautavaarasta ja hänen huomattavasti itseään nuoremmasta vaimostaan Sinistä Suomen Kuvalehdestä. Rautavaaran ensimmäinen avioliittohan oli epäonnistunut täydellisesti. Tuo nykyinen aivan satumaisen onnistunut liitto. Ikäero tuskin mikään suhteeseen vaikuttava tekijä tässä romanssissa.Näyttää kuitenkin siltä, että kannattaa tehdä rohkea päätös ja jättää taakseen huono liitto, jos on löytänyt sen ihmisen, jonka kanssa aukeaa onni. Näin on nähty!
Vaikuttaako ikäero
miten paljon
161109
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
kuusikymppisenä, itse en ole samaa mieltä, en näin vanhana perustaisi enään minkäänlaista perhettä, elämä on eletty nyt tahdon viettää vanhuutta mahdollisimman hyvin itsekseni YSTÄVÄT ON ENÄÄN TÄRKEITÄ.
todennäköistä on, että pian joutuu hoitajaksi.
ei uskaltaisi läheiseen ihmissuhteeseen lähteä lainkaan.
Jouduin tai oikeammin sain olla viisikymppisenä hoitaja viisikymppiselle.
Kuitenkin lämmöllä ja kaipauksella muistelen tuota aikaa.
Joillakin pareilla rakkaus kestää ikäeron, mutta ikäero vaikuttaa suhteeseen aina. Minun asiani ei ole maalata piruja seinälle, varsinkaan, kun en itse sellaiseen suhteeseen uskaltautunut. Päin vastoin, ihailen niitä, jotka uskaltavat.
taviksilla ihan eri juttu. Kokemusta on nuoremman ja vanhemman rinnalla. Nykyään omanikäisen kanssa. Näin on paras ja tämä kestää.
Kyllä vaikuttaa ja miten paljon, se riippuu ikäeron suuruudesta ja minkä ikäisiä henkilöt ovat. Jos minulla 7kymppisellä olisi vaikka 5kymppinen kumppani, niin hän vanhenisi ennen aikojaan. Jos taas minulla olisi 9kymppinen kumppani jäis tämä ikä elämättä, molemmat koputeltaisi jo portilla.
...riippuu tapauksesta.
Olen viittä vaille kuuskymppinen ja miesystäväni on minua viisitoista vuotta vanhempi.
Olemme molemmat leskiä ja emme asu yhdessä.
Mutta tuskin olen vanhentunut hänen rinnallaan päivääkään.
Innostamme toisiamme monilla alueilla ja tuomme uutta toistemme elämään.
Olemme kumpikin aktiivisia ja liikumme paljon ja matkustelemme yhdessä.
Meillä on erilaiset harrastukset, hänen metsästysharratuksensa on avannut minulle ihan uuden maailman.
Olemme saaneet kumpikin paljon uusia ystäviä tämän suhteen ansiosta.
En jaksa ymmärtää kuinka toisen ihmisen läheisyys ja rinnakkainelo vanhentaisi.
Minä seurustelin nelikymppisenä yli kuusikymppisen miehen kanssa. Suhteemme oli hyvin antoisi kaikin puolin. Opin häneltä monia asioita ja sen viisauden, mitä häneltä sain, on yhtenä pääomanani lopun elämää. Hän oli hyvin paljon kokenut ja oli ottanut kaikesta opikseen. Ja tunsin hänen kanssaan ollessani itseni ihan kuninkaalliseksi, sen mukainen oli kohtelu.
Tiemme erosivat yhteisestä sopimuksesta ja voimme hyvin myönteisesti ajatella yhteistä aikaamme. Nyt häntä ei enää ole.
Kaksi eri ikäistä omissa harrastuksissaan?
Todennäköisesti on kohta kaksi eri porukkaa.
Kahden kymmenen vuoden ikäero on niin suuri, että toinen on vasta aloittamassa elämää, mutta toinen on jo väsynyt nuoruuden aktiivisesta elämästä ja mahdollisesti erottuaan kyllästynyt jo pieleen menneeseen elämään. Voi kyllä olla erittäin tyytyväinen jos saa virtaa nuorelta kumppanilata ja omaa kyvykkyyttään voi vanhus viestittää näin ympäristöönsä.
Mutta erositte kuitenki! Mikä meni pieleen. Teillä taitaa nykyisin olla kaverisuhde ja se onkin eri juttu, kun olla avo- tai aviopuoliso ja myös yhteinen elämä joka suhteessa.
Väitän, että molemmat eivät ole suhteessa tyytyväisiä, eri asia on tekeekö tyytymätön asialle mitään, eroaako vai jääkö suhteeseen makaamaan.
En kadehdi statussymboolin asemaa.
kaikkea muuta.
ihmeissäni katselen kun lapsi puhuu että "rehtori kieltänyt tapaamasta". lapsihan ei ymmärrä mistä on kyse kuin vasta aikuisempana.
Ei ihmisten elämällä pidä leikkiä. Aivan hepposilla ihastuksilla ei pidä naista lähtee rahtaa Thaimaasta Suomeen.
Pettymys suuri kun naiset tapaavat maannaisiaan täällä ja työ jota tehdään voi olla ukkokullalle aikamoinen shokki.
Tuskin kenenkään rakkaus kestää hieromatoimintaa sen raadollisimmassa meiningissä. Ero tulee ja hermot paukkuu.
Lapset parkuu ja sosiaaliämmät jauhaa erinomaisuuttaan. Sekö on elämää?
ole tapauskohtainen. Itse olen aina pitänyt itseäni vähän vanhemmista miehistä. Jos laatisin kontakti-ilmoituksen, en panisi siihen edes ikähaitaria. Oman ikäni ilmoittaisin rehellisesti ja katsoisin tarjonnan. Ilmoitusta ei ole vielä ollut missään.
Alkuun ei ,kun mieskin oli "nuorekas " ja yritti pysyä vauhdissa mukana.Viimeiset vuodet oli takkuamista monella tapaa,itse olin energinen ja eläväinen,ja mun olisi pitänyt vanheta hänen kanssaan yhtäaikaa ja sulkeutua pois elämästä.
Kaikki oli sääntöjä,nipottamista,ei voi tätä,ei voi tuotä jne.Ei mitään iloa olevasta elämästä,
varuillaan kaiken aikaa et tiiliskivi varmaan tippuu päähän jostain just!
Nyt kuljemme omia teitä,saan elää enkä hautautua elävältä,mitä tehnee ex-en tiedä eikä kiinnosta..
onni avautuu,kun löytyy nuorempi mies onneen,eikä aihetta mustasukkaisuuteen.saa tosi onnistuneen suhteen.tämä tosi etsinnässä vieläkin